Labor court dismisses strike continuation claim where dispute concerns management authority rather than collective bargaining scope.

Kysymys saman työtaistelun jatkamisesta, jota työtuomioistuimen tuomio n:o 127/1988 koski. Ammattiosastot ja työntekijäliitto tuomittu hyvityssakkoihin. (Ään.)

Kantaja Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Vastaaja Liikealan ammattiliitto r.y. Kuultavat Joensuun Liiketyöntekijät r.y. Kuopion Liiketyöntekijät r.y. Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosasto r.y. Ylä-Kainuun Liiketyöntekijät r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välillä 31.3.1988 solmitussa työehtosopimuksessa on muun muassa määräykset työn johtamisesta, työrauhavelvollisuudesta ja sopimusrikkomuksista aiheutuvista seuraamuksista sellaisina, kuin ne on jäljennetty työtuomioistuimen 2.11.1988 julistamaan tuomioon numero 127.

KANNE

Kanteen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto on lausunut, että Liikealan ammattiliitto ja Joensuun Liiketyöntekijät, Kuopion Liiketyöntekijät ja Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosasto eivät olleet tehneet mitään lopettaakseen Savo-Karjalan Tavara-Aitta Oy:tä kohtaan toimeenpanemansa työtaistelutoimenpiteet, vaikka työntekijäliitto ja edellä mainitut ammattiosastot on tuomittu työtuomioistuimen 2.11.1988 julistamassa tuomiossa numero 127/1988 hyvityssakkoihin työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Liikealan ammattiliitto ja mainitut ammattiosastot olivat tuomion jälkeen tehostaneet muun muassa hakusaartoa ja ostoboikottia. Asiakkaiden koteihin oli toimitettu ostoboikottia käsitteleviä lentolehtisiä yhteensä 80 000 kappaletta. Tiedotteita oli jaettu Kuopion ja Joensuun alueella 2. - 4.11., Kiteellä 5.11. sekä Ämmänsaaressa ja Nurmeksessa 2. - 3.11. Työssä olevia työntekijöitä oli myös painostettu eroamaan. Lisäksi Ylä-Kainuun Liiketyöntekijät oli julkisesti ilmoittanut tukevansa mainittuja laittomia työtaistelutoimenpiteitä. Myös ammattiliiton julistama tavaran toimituskieltouhkaus oli edelleen voimassa.

Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet ainakin työehtosopimuksen työnjohtoa ja -jakamista sekä työhönottamista ja siitä erottamista koskeviin määräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto on vaatinut Liikealan ammattiliiton, Joensuun Liiketyöntekijöiden, Kuopion Liiketyöntekijöiden, Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosaston ja Ylä-Kainuun Liiketyöntekijöiden tuomitsemista työehtosopimuslain määräysten perusteella hyvityssakkoihin sekä korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen.

VASTINE

Vastineen perustelut

Liikealan ammattiliitto on lausunut, että hakusaartoa ja ostoboikottia ei ollut tehostettu työtuomioistuimen tuomion 127/1988 jälkeen. Mainitussa asiassa 26.10.1988 pidetyn pääkäsittelyn jälkeen, mutta osittain ennen tuomion julistamista, oli kanteessa mainituilla paikkakunnilla levitetty lentolehtisiä. Tiedotteista osa oli edelleen jakamatta. Toimenpiteen vaikutuksista SavoKarjalan Tavara-Aitta Oy:n myyntiin ei kuitenkaan ollut esitetty selvitystä.

Hakusaartoa ei ollut muodollisesti purettu. Sen voimassaolo oli kuitenkin jo 26.10.1988 pidettyyn asian 127/1988 pääkäsittelyyn mennessä menettänyt käytännön merkityksensä yrityksen saatua liikkeisiinsä uudet työntekijät. Ylä-Kainuun Liiketyöntekijät ei ollut julkistanut minkäänlaista tukevaa kannanottoa tapahtumiin. Myöskään Lieksan ammattiosasto ei ollut 2.11.1988 määrättyjen hyvityssakkojen jälkeen ollut millään tavalla osallisena tapahtumissa. Työntekijöitä ei ollut painostettu eroamaan.

Liikealan ammattiliiton 19.10.1988 päättämää tavarantoimitusboikotin uhkaa ei ollut virallisesti peruttu, mutta boikottia ei ollut käytännössä pyrittykään toteuttamaan. Liiton hallitus, joka voi päättää uhan purkamisesta, kokoontui seuraavan kerran vasta 16.11.1988.

Syynä tapahtumiin oli ollut yhtiön pääosakkaan ja entisen johtajan aiempi käyttäytyminen työntekijöitä kohtaan. Tästä oli esitetty selvitystä asian 127/1988 yhteydessä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KUULTAVIEN LAUSUMAT

Joensuun Liiketyöntekijät, Kuopion Liiketyöntekijät, Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosasto ja YläKainuun Liiketyöntekijät on yhtynyt Liikealan ammattiliiton vastaajana lausumaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtuomioistuin on 2.11.1988 julistamallaan tuomiolla n:o 127/88 Kaupan Työnantajaliiton kanteesta tuominnut Liikealan ammattiliiton, Joensuun Liiketyöntekijät, Kuopion Liiketyöntekijät ja Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoihin. Savo-Karjalan Tavara-Aitta Oy:n 48 työntekijää olivat irtisanoutumalla samanaikaisesti ja poistumalla kesken työpäivän työpaikaltaan painostaneet työnantajaa suostumaan vaatimuksiinsa yhtiön johdon ja henkilöstöasioiden hoidon suhteen. Joensuun Liiketyöntekijät oli julistanut yrityksen toimipaikan hakusaartoon 4.10.1988 sekä vielä 6.10.1988 julistanut yritystä koskevan ostoboikotin. Kuopion Liiketyöntekijät oli yhtynyt työtaistelutoimenpiteisiin ja Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosasto tukenut niitä. Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Liikealan ammattiliitto ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi. Lisäksi liiton hallitus oli kokouksessaan 19.10.1988 päättänyt kehottaa tavaran toimittajia lopettamaan toimitukset Savo-Karjalan Tavara-Aitta Oy:n liikkeille, mikäli työnantaja ei heti suostuisi aloittamaan neuvotteluja entisten työsuhteiden palauttamiseksi. Tavaran toimituskiellolla uhkaaminen oli kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijät.

Kaupan Työnantajaliitto on vaatinut työtuomioistuimeen 4.11.1988 saapuneessa haastehakemuksessa työntekijäliiton sekä Joensuun Liiketyöntekijöiden, Kuopion Liiketyöntekijöiden, Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosaston ja Ylä-Kainuun Liiketyöntekijöiden tuomitsemista hyvityssakkoon sillä perusteella, että liitto ja työtaistelutoimenpiteisiin osallistuneet ammattiosastot eivät ole ryhtyneet toimenpiteisiin työtuomioistuimen tuomion julistamisen jälkeen lopettaakseen työtaistelutoimenpiteet, vaan ovat pikemminkin pyrkineet niitä tehostamaan. Ylä-Kainuun Liiketyöntekijät on julkisesti ilmoittanut tukevansa mainittuja työehtosopimuksen vastaisia työtaistelutoimenpiteitä.

Joensuun, Kuopion ja Siilinjärven alueella on 2. - 4.11. jaettu hakusaartoa ja ostoboikottia tukevia tiedotteita useita kymmeniä tuhansia kappaleita. Lisäksi tiedotteita on jaettu 5.11. Kiteellä sekä 2. - 3.11. Ämmänsaaressa ja Nurmeksessa.

Hakusaarto ja ostoboikotti, joilla on tuettu aikaisemmin esitettyjä vaatimuksia ja myös vaatimuksia irtisanoutumisten johdosta päättyneiden työsuhteiden palauttamisesta, ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen työantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Joensuun ja Kuopion Liiketyöntekijät ovat jatkaneet aikaisemmin toimeenpanemiaan työtaisteluja ja siten syyllistyneet työrauhavelvollisuuden rikkomiseen. Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosasto, joka aiemmin on julkisesti ilmoittanut tukevansa mainittuja työtaistelutoimenpiteitä, ei ole vastaavalla tavalla ilmoittanut peruuttavansa tuota päätöstään. Ylä-Kainuun Liiketyöntekijät on jakanut hakusaartoa ja boikottia tukevia tiedotteita alueellaan. Siten myös viimeksi mainitut ammattiosastot ovat rikkoneet työrauhavelvollisuuttaan.

Liikealan ammattiliitto ei ole ryhtynyt työtuomioistuimen päätöksen julistamisen jälkeen mihinkään toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi ja estämiseksi. Liiton asettama tavaran toimituskiellon uhka on edelleen voimassa. Tavaran toimituskiellolla uhkaaminen on kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijät. Menettelyllään liitto on rikkonut työrauhavelvollisuuttaan.

Tuomiossa 187/88 käsitellyn jutun yhteydessä on esitetty selvitystä siitä, että työtaistelutoimenpiteisiin on johtanut työnantajan edustajan epäasiallinen menettely. Tämä työnantajan edustajan työtaistelutoimenpiteisiin antama aihe on edelleenkin otettu huomioon hyvityssakkojen määrää alentavana tekijänä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla, ottaen huomioon 26.1.1988 tehdyn hyvityssakkoja koskevan pöytäkirjan määräykset, Liikealan ammattiliiton, Joensuun Liiketyöntekijät, Kuopion Liiketyöntekijät, Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosaston ja Ylä-Kainuun Liiketyöntekijät työrauhavelvollisuuden rikkomisesta maksamaan Kaupan Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, liiton 20 000 markkaa, Joensuun Liiketyöntekijät 5 000 markkaa, Kuopion Liiketyöntekijät 4 000 markkaa, Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosaston 1 500 markkaa ja Ylä-Kainuun Liiketyöntekijät 1 000 markkaa.

Liikealan ammattiliitto, Joensuun Liiketyöntekijät, Kuopion Liiketyöntekijät, Liikealan ammattiliiton Lieksan ammattiosasto ja Ylä-Kainuun Liiketyöntekijät velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion julistamispäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Tiitinen, H. Rautiainen, Nouro, Sulkunen ja Pohja.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Jäsen Pohjan lausunto:

Katson, että työntekijäpuolen työtuomioistuimen tuomiossa kerrotuin tavoin toimeenpanema ja jatkama hakusaarto ja ostoboikotti eivät ole työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Perustelujen osalta yhdyn jäsen Palanko-Laakan lausuntoon, joka liittyy samaa hakusaartoa ja ostoboikottia koskevaan aikaisempaan työtuomioistuimen tuomioon n:o 127/1988. Lisäksi perustelen käsitystäni seuraavasti:

Työehtosopimuslakia on lain tarkoituksen mukaisesti tulkittava siten, että lain 8 §:ssä säädetty työrauhavelvollisuus ulottuu vain niihin kysymyksiin, joista työehtosopimuslain 1 §:n mukaisesti voidaan sitovasti sopia ja jotka siten kuuluvat tässä pykälässä tarkoitetun työehtosopimukseen osallisten säännöstämiskompetenssin piiriin.

Savo-Karjalan Tavara-Aitta Oy:n entinen toimitusjohtaja ja nykyinen hallituksen puheenjohtaja on työtuomioistuimessa tässä asiassa kuultuna kertonut, että hän ei käytännöllisesti katsoen lainkaan osallistunut yrityksen henkilöstöasioiden hoitamiseen. Tämän kertomuksen valossa työntekijäpuolen painostustarkoituksen kohteena on ollut ensisijaisesti yrityksen toimielimeen kuuluvan henkilön asema, mistä asiasta ei voida työehtosopimuslaissa tarkoitetuin oikeusvaikutuksin sopia.

Toisaalta työntekijäpuolelta on asian edellisessä käsittelyvaiheessa (tuomio n:o 127/1988) esitetty selvitystä, jonka mukaan työntekijäpuolen toimeenpanemaan ostoboikottiin ja hakusaartoon johtaneiden erimielisyyksien syynä on ollut entisen toimitusjohtajan epäasiallinen käyttäytyminen työntekijöitä kohtaan. Näihin syihin vastaaja on vedonnut myös tämän asian yhteydessä.

Voidaan ajatella, että työnantajan käyttäytyminen työntekijöitä kohtaan on yhteydessä työnantajalle työehtosopimuksessa turvatun työnjohtotoimivallan käyttämiseen (esim. työtuomioistuimen tuomio n:o 151/1980). Työtuomioistuin on useissa aikaisemmissa tuomioissaan katsonut, että se seikka sinänsä, että vastapuoli soveltaa ja tulkitsee työehtosopimusta virheellisesti, ei vapauta toista osapuolta noudattamasta työehtosopimuksessa edellytettyä neuvottelujärjestystä erimielisyyden ratkaisemiseksi viime kädessä työtuomioistuimessa. Käsitykseni mukaan sopimuksen soveltamista ja tulkintaa koskevan erimielisyyden tulee kuitenkin olla asiallisessa yhteydessä itse asianomaisen sopimusmääräyksen sisältöön ja molempien osapuolten on voitava tämä yhteys myös käsittää. Sopimuksia on siten pyrittävä puolin ja toisin noudattamaan vilpittömässä mielessä ja hyvän työmarkkinatavan mukaisesti.

Esillä olevassa tapauksessa on erimielisyyden perustana selvitetty olleen Savo-Karjalan Tavara-Aitta Oy:n entisen toimitusjohtajan ja nykyisen hallituksen puheenjohtajan hyvän työmarkkinatavan vastainen ja epäasiallinen käyttäytyminen työntekijöitä kohtaan, mikä ei ole ollut asiallisessa yhteydessä työnantajalle työehtosopimuksessa turvattuun työnjohto-oikeuden käyttämiseen. Työnantajan olisi myös tullut käsittää oman hallintoelimensä edustajan käyttäytyminen tällaiseksi. Toisaalta erimielisyys on asiassa esitetyn selvityksen mukaan laadultaan sellainen, että se ei ole ollut työehtosopimuksen mukaista neuvottelujärjestystä noudattaen ratkaistavissa. Siten kysymys on ollut työehtosopimuslaissa sääntelemättömästä eturiidasta työnantajaja työntekijäpuolen välillä.

Näillä perusteilla hylkään kanteen. Asian laadun vuoksi Liikealan ammattiliitto ja sen kanteessa mainitut jäsenjärjestöt saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsen Sulkusen lausunto:

Ostoboikotin osalta katson aikaisempaan työtuomioistuimen tuomioon n:o 122/1983 liittyvässä lausunnossani mainituilla perusteilla, ettei kanteessa tarkoitettua ostoboikottia voida pitää työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettuna työtaistelutoimenpiteenä. Muilta osin yhdyn jäsen Pohjan lausuntoon.