Legislator Giurisprudenza & Legislazione
TT:1971-4 Generato dall'IA

Labor union union member liability for strike actions and collective bargaining violations under Finnish labor law.

Numero d'incarto TT:1971-4
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Parzialmente accolto (Partially Allowed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Finnish Labour Court ordered the employer to pay a compensation fine against the union and its local branch for failing to effectively end strikes and violating collective bargaining terms. While the union was found liable for its members' strike actions and wage demands, the court dismissed the claim against the union's national leadership. The decision established that local branches bear responsibility for strike conduct but national unions are not liable under the specific statute cited.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Section 9 of the Collective Agreements Act; Section 14 of the Collective Agreements Act: Local trade union branches are liable for strike actions and collective bargaining violations by their members, but national union leaderships are not subject to compensation fines under this provision.

Parole chiave

Generato dall'IA
collective bargaining strike liability union fines local branch responsibility labor dispute resolution compensation fine Finnish labor law responsabilità del funzionario

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Section 9 of the Collective Agreements Act
Section 14 of the Collective Agreements Act
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Ammattiosaston toimihenkilöitä ja luottamusmiehiä oli osallistunut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneisiin työtaistelutoimenpiteisiin. Koska ammattiosasto oli vastuussa mainittujen henkilöitten toimenpiteistä ja laiminlyönneistä eikä osasto ollut muutoinkaan ryhtynyt riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi, osasto tuomittu hyvityssakkoon.

Kanne hylätty työtekijäliiton osalta.

Asianosaiset: Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Puuyöväenliitto r.y.

RATKAISU

Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton, toiselta puolen, sekä Puutyöväenliiton ja erään toisen liiton välillä, toiselta puolen, joulukuun 8 päivänä 1969 vuodeksi 1970 tehdyssä mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

PALKKAUSMÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suorituspalkat

14 §:n 4, 5 ja 7 kohta (kuten tuomiossa n:o 3/1971).

Ammattiosasto oli vastuussa edellä mainittujen toimihenkilöittensä ja luottamusmiestensä toimenpiteistä. Heidän viakseen oli katsottava jäävän, että he olivat, Purhosta lukuun ottamatta, joka oli saanut järjestyksen palauttamistoimenpiteitä varten luvan olla poissa töistä, ottaneet osaa työtaisteluun sekä että Laurikainen, Valta ja eräät luottamusmiehet olivat lisäksi esittäneet työehtosopimuksen vastaisia palkankorotusvaatimuksia. Purhosenkaan, muista luottamusmiehistä ja toimihenkilöistä puhumattakaan, ei voitu katsoa toimineen riittävän tehokkaasti työrauhan palauttamiseksi.

Vaikka Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto oli syyskuun 18 päivänä 1970 ja seuranneen lokakuun 5 päivänä päivätyillä kirjeillään kehottanut Puutyöväenliittoa ryhtymään toimenpiteisiin työtaistelujen lopettamiseksi, Puutyöväenliitto ei ollut tehnyt voitavaansa lakkojen lopettamiseksi. Päinvastoin liiton toimitsija Edvin Kenraali oli useita kertoja, viimeksi lokakuun 2 päivänä pidetyssä neuvottelutilaisuudessa korostanut työntekijäin vaatimusten oikeellisuutta.

Esittämillään perusteilla Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut, että Puutyöväenliitto ja Puutyöväenliiton Ristiinan ammattiosasto tuomittaisiin kumpainenkin työehtosopimuslain 9 §:n mukaisesti maksamaan Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitolle työtuomioistuimen kohtuulliseksi harkitsema hyvityssakko, jota määrättäessä Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton mielestä olisi otettava huomioon vastaajaliiton ja ammattiosaston velvollisuuksistaan piittaamaton suhtautumistapa ja lakosta koituneet suuret taloudelliset vahingot.

Kanteeseen vastatessaan Puutyöväenliitto on lausunut, että Pellos Oy:n lastulevytehtaalla työntekijäin ansiotaso oli alhaisempi kuin muilla maamme vastaavilla tehtailla. Pellos Oy:n lastulevytehtaan työntekijäin tuntipalkat olivat olleet keskimääräisesti 4,04 markkaa, kun vastaavat palkat muualla vaihtelivat 4,25 markasta 5 markkaan tunnilta. Kanteessa mainittu pääluottamusmies Purhosen tekemä palkankorotusesitys oli perustunut toisaalta palkkojen jälkeenjääneisyyteen ja toisaalta työehtosopimuksen 14 §:n 5 kohdan määräyksiin. Kun työnantajan taholta oli suhtauduttu jyrkän torjuvasti työntekijäin vaatimuksiin, oli tästä ollut seurauksena työntekijäin turvautuminen kanteessa tarkoitettuihin työtaistelutoimenpiteisiin.

Koska liitto ja ammattiosasto olivat tehneet kaikkensa saadakseen työt jälleen käyntiin, Puutyöväenliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä ja samalla huomauttanut, että ammattiosastoa ei työehtosopimuslain 9 §:n säännösten mukaan voida tuomita maksamaan hyvityssakkoa.

Jutussa on kuultu Puutyöväenliiton Ristiinan ammattiosastoa.

Asianosaisliitot ja ammattiosasto ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Holopainen, Järvenpää, Svartström, Aranto, Vihma. Hyppönen, Suominen ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.