Supreme Court dismisses appeal; court's dismissal of claim due to lawyer's error did not violate fair trial rights.

Käräjäoikeus oli jättänyt testamentin moitetta koskevan kanteen sillensä, koska kantajat olivat jääneet pois jatketusta valmisteluistunnosta. Kantajien poissaolo oli johtunut siitä, että heidän asiamiehensä oli erehtynyt käsittelypäivästä.

Kantajien kanneltua ratkaisusta hovioikeuteen hovioikeus tutki kantelun ja poisti käräjäoikeuden ratkaisun menettelyvirheen vuoksi. Hovioikeus katsoi, että kantajat eivät olleet saaneet osakseen perustuslain 21 §:n mukaista oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, koska asian jättäminen sillensä oli merkinnyt tosiasiallisesti sitä, etteivät kantajat voineet saada enää asiaa uudelleen vireille testamentin moittimiselle säädetyn määräajan mentyä umpeen.

Korkein oikeus katsoi, että käräjäoikeuden ratkaisuun voitiin hakea muutosta kanteluteitse.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein katsottiin, ettei kantajien pääsyä tuomioistuimeen ollut asiassa rajoitettu sillä tavoin, että se merkitsisi perustuslain säännöksestä ilmenevien ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä vahvistettujen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien periaatteiden loukkausta. Sen vuoksi käräjäoikeuden menettelyä ei pidetty virheellisenä. Hovioikeuden päätös kumottiin ja kantelu hylättiin.

OK 12 luku 10 §

PL 21 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian käsittely Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Kantajat olivat nostaneet Pirkanmaan käräjäoikeudessa testamentin moitekanteen neljää vastaajaa vastaan. Asiassa oli määrätty pidettäväksi jatkettu valmisteluistunto 15.6.2010 kello 9.30 alkaen.

Jatketun valmisteluistunnon alussa oli todettu muiden asianosaisten saapuneen, mutta kantajat ja heidän asiamiehensä olivat jääneet kutsusta huolimatta saapumatta istuntoon. Yhteydenotossa kantajien asiamieheen hänen ja kantajien poissaolon syyksi selvisi, että asiamies oli vahingossa merkinnyt itselleen väärän päivämäärän istunnolle ja että tämä oli kutsunut myös todistajat ja muut kuultavat vasta silloin oikeuteen.

Pirkanmaan käräjäoikeuden päätös 15.6.2010

Sen varalta, että asian käsittelyä ei siirrettäisi, vastaajat eivät olleet pyytäneet asian ratkaisemista yksipuolisella tuomiolla tai tuomiolla. Sen vuoksi ja koska kantajien poissaolot olivat johtuneet muusta kuin laillisesta esteestä, käräjäoikeudella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin todeta asian raukeavan.

Asia jäi kantajien esteettömästä poissaolosta johtuen sillensä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pertti Tuominen.

Turun hovioikeuden tuomio 26.1.2011

Kantajat vaativat hovioikeudessa muun ohessa, että käräjäoikeuden päätös poistetaan tuomiovirhekantelun perusteella ja asia palautetaan käräjäoikeuteen.

Hovioikeus totesi tältä osin, että oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lainvoimainen tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut muu kuin 1 - 3 kohdissa tarkoitettu oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Nyt esillä olevassa tilanteessa ei ollut kysymys momentin 1 - 3 kohdissa tarkoitetuista tilanteista, joten ainoastaan 4 kohta voi tässä tapauksessa tulla sovellettavaksi. Saman luvun 16 §:ssä säädetään, että mitä edellä luvussa on säädetty lainvoiman saaneesta tuomiosta, on vastaavasti sovellettava, milloin kysymys on lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta oikeudellisesta ratkaisusta.

Päätös asian jättämisestä sillensä ei ole lainvoimainen tuomio, eikä sitä voi yleensä pitää myöskään lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavana oikeudellisena ratkaisuna. Silloin, kun sillensäjättämispäätöksestä tosiasiassa suoraan seuraa, että kantajalla ei niin sanotun aineellisen määräajan umpeutumisen vuoksi ole enää mahdollisuutta panna asiaa vireille, asianosaisen oikeussuoja kuitenkin edellyttää, että sillensäjättämispäätös tulee voida poistaa, mikäli sillensä jättäminen on ollut seurausta oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesta oikeudenkäyntivirheestä.

Tässä tapauksessa oikeudenkäyntivirheenä oli vedottu siihen, että kantajien pyyntö asian pääkäsittelyn aloittamisen lykkäämisestä noin kahdella tunnilla oli hylätty, vaikka lykkäämistä tai uuden käsittelypäivän määräämistä puoltavat perusteet olivat kantelun tekijöiden käsityksen mukaan olleet painavammat kuin lykkäämispyynnön hylkäämistä puoltaneet perusteet.

Asian jättäminen sillensä kantajan poissaolon vuoksi liittyy yleensä tilanteisiin, joissa poisjääntiä voidaan pitää osoituksena joko kantajan passiivisuudesta tai välinpitämättömyydestä. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ollut kysymys tästä vaan siitä, että kantajien avustaja oli erehdyksessä merkinnyt kalenteriinsa ja ilmoittanut päämiehilleen ja todistajilleen pääkäsittelypäiväksi 16.6.2010, vaikka käräjäoikeudesta oli avustajalle ilmoitettu päiväksi 15.6.2010. Hovioikeuden arvioitavana oli siten se, kuinka lykkäyspyyntöön oli tullut suhtautua tilanteessa, jossa istunnosta poisjäänti ei käräjäoikeuden tieten ollut ollut kantajien tietoinen valinta eikä ollut myöskään perustunut kantajien välinpitämättömyyteen vaan heidän avustajansa huolimattomuuteen käräjäoikeuden ilmoittaman istuntopäivän merkitsemisessä. Tätä arvioidessaan hovioikeus kiinnitti huomiota seuraaviin seikkoihin.

Sillä, tutkitaanko testamentin pätevyys, on asianosaisille suuri merkitys. Tämä ilmenee muun muassa siitä, että oikeudenkäyntiasiakirjoihin sisältyvässä perukirjassa vainajan omaisuuden säästöksi on arvioitu yli kolme miljoonaa euroa, ja pääosa omaisuudesta on testamentissa määrätty vastaajille.

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Nyt esillä olevassa tapauksessa käräjäoikeuden päätös olla lykkäämättä istuntoa on käytännössä samalla merkinnyt sitä, että testamentin pätevyyttä ei ole asiallisesti käsitelty vaan testamentti on tullut lainvoimaiseksi. Tämä ei välttämättä merkitse sitä, että asianosaisen oikeutta asianmukaiseen oikeudenkäyntiin olisi loukattu, koska asianosaisella on velvollisuus noudattaa oikeudenkäyntimenettelyä koskevia säännöksiä uhalla, että sen laiminlyödessään hän kärsii laiminlyönnin varalta säädetyn seuraamuksen. Tämä lähtökohta voi kuitenkin eräissä poikkeuksellisissa tapauksissa johtaa kohtuuttomaksi katsottavaan lopputulokseen. Tämä on otettava prosessinjohdossa huomioon.

Hovioikeus katsoi, että nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa päätös olla lykkäämättä asian käsittelyä oli päätöksen tosiasialliset vaikutukset huomioon ottaen merkinnyt, etteivät kantajat olleet saaneet osakseen perustuslain edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettua asianmukaista käsittelyä. Oikeudenkäynnissä oli siten tapahtunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitettu oikeudenkäyntivirhe, jonka voitiin otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

Hovioikeus poisti käräjäoikeuden päätöksen, ja asia palautettiin käräjäoikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Elise Suvanto, Maile Åkerberg ja Juha Laaksonen. Esittelijä Juha Karvinen.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Vastaajille myönnettiin valituslupa.

Vastaajat vaativat, että hovioikeuden päätös kumotaan.

Kantajat vaativat vastauksessaan, että Korkein oikeus hylkää valitukset.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on jättänyt kantajien vastaajia vastaan nostaman testamentin moitetta koskevan kanteen käsittelyn sillensä, koska kantajat olivat jääneet pois jatketusta valmisteluistunnosta. Kantajien kanneltua ratkaisusta hovioikeuteen hovioikeus on tutkinut kantelun ja mainitsemillaan perusteilla katsonut, että käräjäoikeus oli menetellyt virheellisesti sekä palauttanut asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensiksi siitä, voidaanko käräjäoikeuden tällaisesta ratkaisusta oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n nojalla kannella. Mikäli kanteleminen on mahdollista, kysymys on siitä, onko käräjäoikeus menetellyt säännöksessä tarkoitetuin tavoin virheellisesti.

Kanteluoikeudesta

3. Kantajat eivät ole väittäneetkään, että heidän poissaolonsa olisi johtunut oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28 §:ssä tarkoitetusta laillisesta esteestä. Siten kysymys ei ole oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 22 §:ssä tarkoitetusta tilanteesta, jossa asia tulee saattaa lainkohdassa säädetyin tavoin asian ratkaisseen tuomioistuimen tutkittavaksi.

4. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 ja 16 §:n mukaan kannella voidaan vain lainvoimaisesta tuomiosta tai siihen rinnastettavasta oikeudellisesta ratkaisusta. Ratkaisua, jolla asian käsittely on jätetty sillensä, ei yleensä voida pitää lainvoimaiseen tuomioon verrattavanakaan oikeudellisena ratkaisuna. Testamentin moitekanteen jäätyä tässä tapauksessa sillensä kantajilla ei kuitenkaan ole enää mahdollisuutta saada asiaa uudelleen vireille. Hovioikeuden toteamin tavoin heidän oikeusturvansa edellyttää sen vuoksi, että menettelyn oikeellisuus voidaan ylimääräisin muutoksenhakukeinoin saattaa ylemmän tuomioistuimen arvioitavaksi. Ratkaisuissa KKO 2004:22, 2004:94 ja 2011:30 on myös katsottu, että ratkaisuista, joissa valituksen käsittely on jätetty sillensä hovioikeudessa, voidaan kannella. Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden ratkaisusta, jolla asian käsittely on tällaisessa tapauksessa jätetty sillensä, voidaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n nojalla kannella.

Käräjäoikeuden menettelystä

5. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 10 §:n mukaan asia, jossa sovinto on sallittu, on vastapuolen jäätyä pois istunnosta jätettävä sillensä, jos saapuville tullut asianosainen ei vaadi yksipuolista tuomiota tai asian ratkaisemista tuomiolla.

6. Kantajat on kutsuttu istuntoon uhalla, että asia heidän poissa ollessaan voidaan jättää sillensä tai vastaajien vaatimuksesta ratkaista. He ovat jääneet pois istunnosta, koska heidän asiamiehensä oli erehdyksessä merkinnyt kalenteriinsa väärän käsittelypäivän. Käräjäoikeus on ennen ratkaisun tekemistä ollut tietoinen poissaolon syystä, koska se oli ollut puhelimitse yhteydessä asiamieheen. Asiamies on tuossa yhteydessä esittänyt pyynnön käsittelyn lykkäämisestä niin, että hän ehtisi osallistua siihen.

7. Vastaajat eivät ole vaatineet yksipuolista tuomiota tai asian ratkaisemista tuomiolla. Koska kantajilla ei ole ollut laissa tarkoitettua laillista estettä, asia on ollut sanotun 10 §:n nojalla jätettävä sillensä. Käsittelyn lykkäämiselle tai siirtämiselle ei ole tällaisessa tapauksessa ollut laissa säädettyä perustetta.

Oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä

8. Käräjäoikeuden ratkaisu jättää asian käsittely sillensä on tosiasiallisesti merkinnyt sitä, että testamentti on jäänyt lainvoimaiseksi, koska testamentin moittimiselle säädetty aika oli jo kulunut umpeen. Hovioikeus on katsonut, että ratkaisu tämän vuoksi johti niin kohtuuttomaan lopputulokseen, etteivät kantajat olleet saaneet osakseen perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

9. Pääsy tuomioistuimeen on osa sanotussa perustuslain säännöksessä tarkoitettua oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, jota turvaa myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan käsitellyt sitä, milloin sanottua 6 artiklaa on tässä suhteessa rikottu. Ihmisoikeustuomioistuin on todennut, ettei pääsy tuomioistuimeen ollut ehdoton oikeus, vaan sanottu artikla salli myös sen rajoittamisen. Valtiolla oli tällöin tiettyä harkintamarginaalia. Pääsyä tuomioistuimeen ei kuitenkaan saanut rajoittaa sillä tavoin ja siihen määrään, että se merkitsi puuttumista tuon oikeuden olennaiseen sisältöön. Rajoituksilla tuli olla hyväksyttävät tavoitteet ja käytettyjen keinojen tuli olla oikeassa suhteessa tavoitteisiin. Artiklaa rikottiin, jos sääntely ei edistänyt oikeusvarmuutta ja asianmukaista oikeudenhoitoa vaan pelkästään esti asianosaisia saamasta asiaratkaisua riitaansa (esimerkiksi Freitag v. Saksa 19.7.2007 ja Kemp ym. v. Luxemburg 24.4.2008).

10. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 10 §:n säännöksen tarkoituksena on tehostaa oikeudenkäyntimenettelyä. Testamentin moittimiselle asetetun määräajan tarkoituksena taas on tehostaa kuolinpesän selvitystä. Kummankin säännöksen tuomioistuimeen pääsylle asettamat rajoitukset perustuvat siten hyväksyttävään tavoitteeseen.

11. Poissaolon seuraukset ovat olleet kantajien tiedossa. Kysymys ei ole myöskään sanotun 10 §:n säännöksen tulkinnasta siinä suhteessa, että kantajat olisivat väittäneet poissaolonsa johtuneen laillisesta esteestä. Asian käsittelyn jääminen sillensä ei ole muutoinkaan osaksikaan aiheutunut säännösten tulkinnasta tai tuomioistuimen menettelystä johtuvasta epäselvyydestä. Poissaolo on johtunut yksinomaan kantajien asiamiehen laiminlyönnistä. Kantajat ovat tällaisessa tilanteessa voineet varautua poissaolon seurauksiin ja myös siihen, ettei testamentin moitetta koskevaa kannetta enää saada uudelleen vireille, koska määräaika siihen oli kulunut umpeen. Näistä syistä johtuen Korkein oikeus katsoo, ettei käräjäoikeuden ratkaisu ole tässä tapauksessa rajoittanut kantajien pääsyä tuomioistuimeen siten, että se olisi loukannut heidän oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Johtopäätös

12. Edellä mainitulla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei käräjäoikeus ole jättäessään kantajien poissaolon vuoksi kanteen käsittelyn sillensä menetellyt vastoin perustuslain 21 §:ssä säädettyjä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Oikeudenkäynnissä ei siten ole tapahtunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitettua oikeudenkäyntivirhettä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja kantelu hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pasi Aarnio, Ilkka Rautio, Jukka Sippo ja Pekka Koponen. Esittelijä Katariina Sorvari.

---

[SV]

Tingsrätten hade avskrivit en talan om klander av testamente eftersom kärandena inte hade infunnit sig till ett fortsatt förberedelsesammanträde. Kärandenas utevaro hade berott på att deras ombud hade misstagit sig på dagen för sammanträdet.

Efter att kärandena hade anfört klagan över avgörandet, prövade hovrätten klagan och undanröjde tingsrättens avgörande på grund av fel i förfarandet. Hovrätten ansåg att kärandena inte hade fått tillgång till rättvis rättegång enligt 21 § grundlagen, eftersom avskrivningen av målet de facto hade inneburit att kärandena inte längre kunde anhängiggöra saken då tidsfristen för att klandra testamentet hade löpt ut.

Högsta domstolen ansåg att ändring i tingsrättens avgörande kunde sökas genom klagan.

Av de skäl som framgår av avgörandet ansåg Högsta domstolen att kärandenas tillgång till domstol inte hade begränsats i målet på ett sådant sätt att det innebar en kränkning av de principer om rättvis rättegång som framgår av stadgandet i grundlagen och som fastlagits i Europeiska människorättsdomstolens rättspraxis. Tingsrättens förfarande ansågs därför inte vara oriktigt. Hovrättens beslut upphävdes och klagan förkastades.

RB 12 kap 10 §

GrL 21 §