Supreme Court dismisses appeal; unfair business conduct damages awarded for cease-and-desist letters to resellers.

Mallioikeuden haltija oli lähettänyt kilpailevan tuotteen jälleenmyyjille kirjeen, jossa väitettiin kilpailevan tuotteen loukkaavan mallioikeutta ja kiellettiin mallioikeutta loukkaava toiminta. Myöhemmin oli oikeudenkäynnissä todettu, ettei kilpaileva tuote loukannut mallioikeutta. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein katsottiin, että mallioikeuden haltijan menettelytapa oli vallinneessa tilanteessa sopimaton ja että asiassa oli vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitetut erittäin painavat syyt vahingonkorvauksen tuomitsemiseen.

SopMenL 1 §

SopMenL 2 §

VahL 5 luku 1 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne Raaseporin käräjäoikeudessa

Fiskars Oyj:llä ei ollut ollut laillista oikeutta vaatia haravien jälleenmyyjiä lopettamaan myyntiä. Mallioikeuslain 35 §:n mukaan tuomioistuin voi loukatun vaatimuksesta kieltää loukkaajaa jatkamasta mallioikeuden loukkausta. Laki ei sitä vastoin sisällä säännöksiä, joiden perusteella "loukattu" voisi kiistanalaisessa tilanteessa vaatia kolmansilta myynnin lopettamista.

Fiskars Oyj:n kirjeen oli allekirjoittanut yhtiön lakiasiainjohtaja. Tämä asema oli synnyttänyt kirjeen vastaanottajissa käsityksen siitä, että mallisuojan loukkaus oli ollut kiistaton. Kirjeeseen liittynyt kopio Fiskars Oyj:n haravalle rekisteröidyn mallioikeuden uudistamistodistuksesta oli myös luonut vastaanottajille mielikuvan siitä, että mallisuojan loukkaus olisi ollut riippumattoman ulkopuolisen tahon toteama. Kirjeen vastaanottaneilla haravakauppiailla ei maallikkoina ollut ollut tosiasiallista kykyä eikä mahdollisuuksia itsenäisesti arvioida mallisuojan loukkausasiaa ja kirjeen oikeudellista perusteettomuutta. Fiskars Oyj oli kirjeet lähettäessään ollut täysin selvillä kirjeiden vaikutuksesta jälleenmyyjiin, jotka olivat myyneet myös Fiskars Oyj:n tuotteita.

Fiskars Oyj:n menettely oli sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 ja 2 §:n vastaista. Fiskars Oyj oli myös sivuuttanut laissa säädetyt oikeussuojakeinot jättämällä turvautumatta ensisijaisesti oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa tarkoitettuihin turvaamistoimiin. Näissä olosuhteissa Rediviva Oy:lle aiheutuneen vahingon korvaamiseen oli erittäin painavia syitä.

Vastaus

Fiskars Oyj on kiistänyt esitetyt vahingonkorvausvaatimukset perusteeltaan ja määrältään ja vaatinut, että kanne hylätään.

Fiskars Oyj ei ollut tahallaan tai tuottamuksesta aiheuttanut Rediviva Oy:lle vahinkoa. Markkinoille tuotu Finman-harava oli ollut olennaisesti samanlainen kuin Fiskars Oyj:n harava, johon oli tuolloin ollut voimassa mallirekisteröinti. Patenttitoimisto Kolster Oy Ab, jota Fiskars Oyj oli ennen kirjeiden lähettämistä pyytänyt asiaa selvittämään, oli katsonut Finman-haravan loukkaavan mallisuojaa. Fiskars Oyj oli siten varmistautunut kohtuudella vaadittavalla huolellisuudella mallioikeuden loukkauksen olemassaolosta ja loukkauksen todennäköisyyden vuoksi Fiskars Oyj:n toimenpiteet oikeutensa puolustamiseksi olivat olleet perusteltuja. Kirjeiden lähettäminen oli tällaisessa tilanteessa täysin hyväksyttävä ja normaali toimintatapa eikä se voi perustaa vahingonkorvausvelvollisuutta. Kysymys siitä, oliko mallioikeuden loukkaus tapahtunut, oli ollut tuomioistuimillekin vaikea ja tulkinnanvarainen.

Fiskars Oyj:n lähettämä kirje oli ollut luonteeltaan suositus, jonka tarkoituksena oli ollut tiedottaa Finman-haravien myyjille siitä, että heidän myymänsä tuote loukkasi yhtiön mielestä tämän mallioikeutta. Fiskars Oyj oli selostanut voimassa olevan lain sisältöä, jotta jälleenmyyjillä olisi mahdollisuus arvioida myymäänsä tuotteeseen sisältyviä riskejä. Kehotus lopettaa myynti oli ollut täysin vapaaehtoisuuteen perustuva eikä oikeudellisesti sitova. Elinkeinotoimintaa vakituisesti harjoittavien myyjien voitiin perustellusti olettaa ymmärtävän asian todellisen luonteen.

Myöskään vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja edellytyksiä henkilö- tai esinevahingosta riippumattoman taloudellisen vahingon korvaamiselle ei ollut. Rediviva Oy:n väittämää vahinkoa ei ollut aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla, Fiskars Oyj ei ollut rikkonut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettua lakia eikä korvauksen tuomitsemiselle ollut erittäin painavaa syytä.

Vaikka tuottamus- ja erittäin painava syy -perusteet täyttyisivätkin, Fiskars Oyj:n toiminnan ja Rediviva Oy:n väittämän vahingon välillä ei ollut vaadittavaa syy-yhteyttä eikä Fiskars Oyj siten ollut velvollinen korvaamaan mahdollista vahinkoa. Oikeudellisesti sitomatonta tiedotetta lähetettäessä ei ollut ollut ennakoitavissa, että jälleenmyyjät väitetyssä määrin peruuttaisivat toimituksensa. Jälleenmyyjät olisivat voineet toimia vastaavalla tavalla myös saatuaan tiedon oikeudenkäynnin alkamisesta, eikä perustetta vahingonkorvausvaatimuksen esittämiseen siinä tilanteessa olisi ollut. Tässä asiallisesti samansisältöisessä tilanteessa ei ollut syytä päätyä vastakkaiseen ratkaisuun. Lähetetty kirje ei ollut syy-yhteydessä myöskään väitettyyn muiden Finman-tuotteiden myynnin laskuun tai Finman-tuotemerkin arvon alenemiseen. Arviot vahingon suuruudesta olivat myös ylimitoitetut.

Rediviva Oy oli lisäksi itse osaltaan myötävaikuttanut vahingon syntymiseen tuomalla markkinoille Fiskars Oyj:n haravaa lähes identtisesti muistuttavan haravan, joka oli ollut omiaan aiheuttamaan tuotteiden sekoittamisen kuluttajien keskuudessa. Haravan ulkoasu oli ollut hyvin samankaltainen Fiskars Oyj:n haravan kanssa nimenomaan niiltä osin, jotka kiinnittävät ostajissa eniten huomiota, kuten väri ja lavan muoto. Rediviva Oy:n oli täytynyt ymmärtää, että Fiskars Oyj ryhtyisi toimiin suojaamansa mallin puolustamiseksi. Rediviva Oy ei ollut ilmeisesti myöskään edes pyrkinyt esittämään omaa näkemystään haravanlavoista jälleenmyyjille näiden saatua tiedon Fiskars Oyj:n kannasta. Vahingonkorvausta tuli siten joka tapauksessa sovitella vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n perusteella.

Käräjäoikeuden tuomio 11.4.2002

Rediviva Oy oli keväällä 1997 tuonut markkinoille 20.9.1994 rekisteröidyllä Finman-tavaramerkillä kanteessa tarkoitetun lehtiharavan. Rediviva Oy oli tehnyt Sun Runner Finland Oy:n kanssa kanteessa mainitun sopimuksen haravan markkinoinnista ja haravien toimittamisesta oli tehty kanteessa mainittu sopimus 50 000 haravan myynnistä ja vuodelle 1997 oli ennakoitu sen lisäksi 15 000 haravan myynti.

Fiskars Oyj:llä oli 25.9.1985 lukien 25.9.2000 asti ollut nimissään mallirekisteröinti (nro 9858), joka oli koskenut haravanlapaa.

Patenttitoimisto Kolster Oy Ab oli toimittanut Rediviva Oy:lle 2.4.1997 päivätyn kirjeen, jossa oli viitaten mallirekisteröintiin todettu Finman-haravan lavan olevan olennaisesti samanlainen kuin Fiskars Oyj:n rekisteröity malli, minkä vuoksi harava loukkasi sanottua mallioikeutta. Kirjeessä huomautettiin, että Rediviva Oy oli nyt tietoinen voimassaolevasta suojasta ja että tästä eteenpäin tapahtuvaa loukkaavaa toimintaa tullaan pitämään tahallisena, josta vaadittavat korvaukset tulevat olemaan tahattomasta loukkaavasta toiminnasta vaadittavia korvauksia suuremmat. Kirjeessä kiellettiin yhtiötä jatkamasta tuotteen markkinointia ja mallioikeuslain 5 §:ssä tarkoitetun yksinoikeuden loukkaamista ja pyydettiin vastausta ilmoituksin valmistuksen ja markkinoinnin lopettamisesta sekä tiedoin valmistettujen ja myytyjen haravan lapojen lukumäärästä viimeistään 16.4.1997.

Fiskars Oyj:n lakiasiainjohtaja oli vuoden 1997 keväällä lähettänyt eräille Finman-haravien jälleenmyyjille sisällöltään samankaltaisia kirjeitä kuin edellä mainittu patenttitoimiston kirje. Kirjeissä oli siten muun muassa huomautettu mallioikeuden loukkauksesta ja siihen perustuvasta vahingonkorvausvelvollisuudesta ja kielletty markkinoinnin jatkaminen. Oikeudelle oli annettu jäljennökset viidestä, 14.4., 16.4., 15.5. ja 19.5.1997 lähetetyistä kirjeistä.

Sun Runner Finland Oy oli lähettänyt Kolster Oy Ab:lle ja Fiskars Oyj:n lakiasiainjohtajalle 17.4.1997 päivätyn kirjeen, jossa oli kiistetty mallioikeuden loukkaus ja todettu Finman-haravaan kohdistetut väitteet perusteettomiksi.

Oikeudelle oli annettu Fiskars Oyj:n hankkimat Patenttitoimisto Berggren Oy Ab:n antama 30.9.1997 päivätty lausunto ja Helsingin yliopiston psykologian laitoksen kognitiotieteen professori X:n 27.5.1998 päivätty lausunto. Ensiksi mainitussa lausunnossa todetaan, että Finman-haravanlapa ei eroa olennaisesti Fiskars Oyj:n mallin rekisteröintitodistuksen nro 9858 mallirekisterikortissa esitetystä haravan lavasta ja että Finman-haravan lapa lankeaa sanotun rekisteröinnin puitteisiin ja loukkaa rekisteröintiin liittyvää mallioikeutta. Jälkimmäisessä lausunnossa todetaan Finman-haravan lavan olevan muotoilultaan sellainen, että se voidaan helposti sekoittaa Fiskars Oyj:n haravan lapaan.

Sun Runner Finland Oy:n tehtyä rikosilmoituksen Fiskars Oyj:n lakiasianjohtajan menettelystä Helsingin kihlakunnansyyttäjä oli 29.12.1997 tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen epäillystä kilpailumenettelyrikoksesta, koska näyttöä tahallisuudesta ei ollut.

Markkinatuomioistuin oli 27.10.1998 antamallaan päätöksellä hylännyt Fiskars Consumer Oy Ab:n hakemuksen, jossa oli muun ohessa vaadittu sen vahvistamista, että Sun Runner Finland Oy oli toiminut hyvän liiketavan vastaisesti ja sopimattomasti, kun se oli tietoisesti myynyt ja markkinoinut Fiskars Oyj:n valmistamiin muoviharavien lapoihin verrattuna ulkomuodoltaan lähes identtisiä Finman-haravanlapoja. Päätöksessä oli todettu muun ohessa, että hakijan lehtiharava muodosti muista vastaavista tuotteista selkeästi erotettavan kokonaisuuden. Finman-harava poikkesi kokonaisuutena huomattavasti hakijan haravasta. Kun Finman-tuotetta oli lisäksi markkinoitu sen omalla tuotenimellä, se oli markkinoilla selkeästi erotettavissa hakijan lehtiharavasta. Markkinointi ei ollut aiheuttanut sekaantumisvaaraa markkinoidun tuotteen kaupallisen alkuperän suhteen.

Selostettuaan todistajina kuultujen kertomuksia käräjäoikeus totesi Kolster Oy Ab:n toimitusjohtajan todistajankertomuksesta ilmenevän, että Fiskars Oyj oli 7.2.1997 antanut patenttitoimistolle tehtäväksi selvittää, oliko Sun Runner Finland Oy:n markkinoima haravanlapa loukannut Fiskars Oyj:n rekisteröityyn malliin liittyvää yksinoikeutta. Päädyttyään siihen, että kysymyksessä oli ollut mallioikeusloukkaus, todistaja oli toimittanut Fiskars Oyj:lle laatimansa raportin ja lähettänyt Rediviva Oy:lle 2.4.1997 päivätyn kirjeen.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi Rediviva Oy:n kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Leif Andersson.

Helsingin hovioikeuden tuomio 30.3.2004

Rediviva Oy valitti tuomiosta hovioikeuteen toistaen käräjäoikeuden tuomiossa selostetun kanteensa. Fiskars Oyj vaati valituksen hylkäämistä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Anja Antila, Marjatta Möller ja Merja Halme-Korhonen. Esittelijä Kari Heikkonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Rediviva Oy:lle myönnettiin valituslupa.

Rediviva Oy toisti käräjäoikeuden tuomiossa selostetun kanteensa.

Fiskars Oyj antoi siltä pyydetyn vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

Rediviva Oy on käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa vedonnut kanteen perusteena siihen, että korvauksen tuomitsemiselle on erittäin painavia syitä. Korkeimmassa oikeudessa Rediviva Oy on lisäksi lausunut, että kanteessa kuvattu Fiskars Oyj:n menettely on ollut sellaista, joka on säädetty rangaistavaksi. Rediviva Oy:n mukaan Fiskars Oyj:n kirjeissä oleva väite Rediviva Oy:n syyllistymisestä sopimattomaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa on loukannut Rediviva Oy:n kunniaa, ja Fiskars Oyj on syyllistynyt omankädenoikeuteen lähettämällä sanotut kirjeet sen sijaan, että se olisi käyttänyt oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n suomia oikeussuojakeinoja. Fiskars Oyj on vaatinut, että tämä vasta Korkeimmassa oikeudessa esitetty vaatimus jätetään tutkimatta.

Korkein oikeus toteaa, että ne seikat, joiden perusteella Rediviva Oy katsoo Fiskars Oyj:n menettelyn olevan rangaistavaa, ovat olleet kanteen perusteena jo käräjäoikeudessa, eikä kysymyksessä siten ole vetoaminen oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin uusiin seikkoihin. Fiskars Oyj on saanut vastauksessaan lausua mainitun muutoksenhakemuksessa esitetyn tosiseikkojen uuden oikeudellisen luonnehdinnan johdosta. Siten ei ole estettä tutkia, onko Fiskars Oyj:n menettely ollut sellaista, joka on säädetty rangaistavaksi.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta

2. Ennen kirjeiden lähettämistä Fiskars Oyj oli antanut patenttitoimistolle tehtäväksi selvittää, loukkasiko kirjeessä tarkoitettu Finman-harava Fiskars Oyj:n rekisteröityä mallioikeutta haravan lapaan. Toimiston patenttiasiamies oli päätynyt siihen, että Finman-haravan lapa oli olennaisesti samanlainen kuin rekisteröity malli.

3. Fiskars Oyj oli nostanut 13.11.1997 Helsingin käräjäoikeudessa mallioikeuden loukkausta koskevan kanteen Sun Runner Finland Oy:tä vastaan, joka Finman-tavaramerkin haltijan Rediviva Oy:n kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella markkinoi valmistuttamaansa Finman-haravaa. Helsingin hovioikeus oli hylännyt kanteen 14.3.2000 antamallaan tuomiolla. Fiskars oli 13.11.1997 tehnyt lisäksi hakemuksen markkinatuomioistuimelle vaatien markkinatuomioistuinta vahvistamaan, että Sun Runner Finland Oy oli haravaa markkinoidessaan menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti ja sopimattomasti, ja kieltämään Finman-haravanlapojen myyminen ja markkinointi. Markkinatuomioistuin oli hylännyt hakemuksen 27.10.1998.

4. Käräjäoikeudessa esitetyn todistelun mukaan kirjeet vastaanottaneissa liikkeissä on päätetty kirjeiden johdosta lopettaa Finman-haravien myynti.

Ratkaistava kysymys

5. Rediviva Oy on vaatinut korvausta saamatta jääneistä lisenssimaksuista, tuotteiden myynnin laskusta ja Finman-tavaramerkin arvon laskusta aiheutuneesta vahingosta sillä perusteella, ettei Fiskars Oyj:llä ollut ollut oikeutta syrjäyttää oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä ja mallioikeuslain 35 §:ssä säädettyjä oikeuskeinoja lähettämällä Rediviva Oy:n sopimuskumppaneille uhkaavan sävyisiä kieltokirjeitä. Rediviva Oy:n mukaan Fiskars Oyj:n menettely oli sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 ja 2 §:ien vastaista ja se oli myös säädetty rangaistavaksi omankädenoikeutena ja kunnianloukkauksena.

6. Asiassa on siten kysymys siitä, onko Fiskars Oyj lähettämällä haravien jälleenmyyjille kanteessa tarkoitetut kirjeet menetellyt tavalla, josta seuraa vahingonkorvausvelvollisuus Rediviva Oy:tä kohtaan.

Fiskars Oyj:n menettelyn arviointi

7. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Saman lain 2 §:n mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa. Myöskään ei saa käyttää asiaan kuulumattomia seikkoja sisältävää eikä esitystavaltaan tai muodoltaan sopimatonta ilmaisua, joka on omiaan vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.

8. Fiskars Oyj:lle rekisteröity mallioikeus haravan lapaan merkitsee mallioikeuslain 5 §:n (221/1970) mukaan, ettei muu kuin mallioikeuden haltija ilman tämän lupaa saa ammattimaisesti käyttää mallia valmistamalla, maahan tuomalla, myytäväksi tarjoamalla, kaupaksi pitämällä, luovuttamalla tai vuokraamalla tavaroita, jotka ulkomuodoltaan eivät olennaisesti eroa mallista tai joihin on otettu jotakin, joka ei olennaisesti eroa siitä.

9. Mallioikeuden haltijalla on oikeus ryhtyä toimenpiteisiin oikeutensa suojaamiseksi arvioidessaan, että hänen oikeuttaan loukataan. Mallioikeuslain 35 ja 36 §:n säännösten mukaan mallioikeuden haltija voi nostaa tuomioistuimessa kanteen ja vaatia loukkauksen jatkamisen kieltämistä sekä vahingonkorvausta. Samoin on mahdollisuus vaatia oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettua turvaamistointa. Nämä oikeuskeinot eivät kuitenkaan merkitse sitä, ettei mallioikeuden haltijalla olisi oikeutta pyrkiä selvittämään riitakysymystä viranomaisiin turvautumatta ja esittää käsityksensä oikeudestaan, sen sisällöstä ja arvioimastaan loukkauksesta. On päin vastoin hyvän liiketavan mukaista ennen oikeudellisiin toimenpiteisiin ryhtymistä ottaa yhteyttä vastapuoleen esimerkiksi kirjeellä ja varata tälle kohtuullinen aika ottaa kantaa oikeudenhaltijan esittämiin käsityksiin ja vaatimuksiin.

11. Tässä tapauksessa Fiskars Oyj oli ennen kirjeiden lähettämistä pyrkinyt varmistautumaan siitä, oliko sen mallioikeutta loukattu vai ei, hankkimalla asiasta patenttiasiamiehen lausunnon. Fiskars Oyj:n kannalta loukkaus on näyttänyt todennäköiseltä. Fiskars Oyj on pannut vireille Sun Runner Finland Oy:tä vastaan myös edellä 3 kohdassa mainitut oikeudenkäynnit. Korkein oikeus katsoo, että kirjeiden lähettämisen tarkoituksena on ollut puolustautua Fiskars Oyj:n kannalta katsottuna tuolloin todennäköistä oikeudenloukkausta vastaan. Sellaisia seikkoja, jotka tukisivat Rediviva Oy:n väitettä, että haravamarkkinoilla johtavan Fiskars Oyj:n tarkoituksena oli oikeudettomasti estää kilpailijaa tulemasta markkinoille, ei ole esitetty. Kirjeiden lähettämisellä on siten ollut sinänsä hyväksyttävä tarkoitus.

13. Kirjeissä esitetyt käsitykset siitä, että Finman-harava loukkasi Fiskars Oyj:n mallioikeutta ja että haravan markkinointi oli sopimatonta, ovat sittemmin osoittautuneet virheellisiksi. Näin ollen kirjeissä esitetty markkinointikielto on myös ollut aiheeton. Muilta osin kirjeet eivät ole virheellisiä tai harhaanjohtavia. Kirjeet ovat tiukkasävyisiä ja sisältävät jyrkähköjä ja ehdottomia lausumia seuraamuksista, joihin vastaanottajan olisi varauduttava. Muulla tavoin ne eivät ole sisällöltään uhkaavia eivätkä loukkaavia.

15. Mainitunlaisten kirjeiden lähettäminen jälleenmyyjille on siten näissä olosuhteissa ollut mallioikeuden puolustamiseksi ylimitoitettu keino. Kirjeissä esitetty sittemmin perusteettomaksi osoittautunut kielto myydä Finman-haravia on ollut omiaan vaikuttamaan haravan kysyntään ja siten vahingoittamaan Rediviva Oy:n elinkeinotoimintaa. Fiskars Oyj:n menettely on ollut Rediviva Oy:n kannalta sopimatonta.

16. Oikeudellisesti velvoittavan kiellon voi mallioikeuslain nojalla antaa vain tuomioistuin. Kanteessa tarkoitetun, kielloksi muotoillun yksityisen kirjeen lähettäminen ei ole sellainen toimi, johon ryhtymistä voitaisiin pitää rikoslain 17 luvun 9 §:ssä tarkoitettuna omankädenoikeutena. Kysymyksessä ei myöskään ole sellainen menettely, joka on rikoslain 24 luvun 9 §:ssä säädetty rangaistavaksi kunnianloukkauksena.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n edellytysten täyttyminen

17. Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon, korvataan vain, milloin vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla tai julkista valtaa käytettäessä taikka milloin muissa tapauksissa korvaamiseen on erittäin painavia syitä. Tässä tapauksessa merkityksellinen on viimeksi mainittu edellytys, koska vahinkoa ei ole aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla eikä kysymys ole julkisen vallan käyttämisestä.

18. Jos joku ryhtyy elinkeinotoiminnassaan tahalliseen menettelyyn, joka on hyvän liiketavan vastaista tai muutoin sopimatonta ja siten lain vastaista, tietäen menettelynsä olevan omiaan aiheuttamaan toisen liiketoiminnassa taloudellisia menetyksiä, on mainitun vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä säädetyn edellytyksen täyttymisen kannalta lähtökohtaisesti kysymys sellaisista seikoista, jotka puhuvat vahingonkorvausvelvollisuuden puolesta. Tällöin pitäisi olla erityisiä vastasyitä, jotta korvausvelvollisuutta ei syntyisi.

19. Tässä tapauksessa jälleenmyyjille osoitettujen Fiskars Oyj:n kirjeiden nimenomaisena tarkoituksena on ollut saada Finman-haravien myynti lakkaamaan. Tavoiteltu myynnin tyrehtyminen puolestaan on luonnollisesti ollut omiaan aiheuttamaan taloudellisia menetyksiä Rediviva Oy:lle.

20. Toisaalta Fiskars Oyj:n pyrkimys Finman-haravien myynnin katkaisemiseen on perustunut yhtiön käsitykseen siitä, että Finman-haravien levittäminen markkinoille loukkasi yhtiölle kuuluvaa mallioikeutta, mihin käsitykseen yhtiöllä voidaan sinänsä tuossa vaiheessa katsoa olleen edellä kohdassa 11 kerrotuin tavoin todennäköisiä perusteita. Koska Fiskars Oyj:llä on ollut aihetta arvioida mallioikeuden loukkauksen tapahtuneen, yhtiön menettelyn motiivi sinänsä ei ole ollut moitittava, vaan yhtiö on toiminut puolustaakseen itsellään riidattomasti ollutta oikeutta sellaista toisen menettelyä vastaan, jota tuolloin on perustellusti voitu epäillä lain vastaiseksi, vaikka sittemmin oikeudenkäyntien perusteella on osoittautunut, ettei yhtiön käsitys mallioikeutensa loukkaamisesta ollutkaan oikea. Edellä kohdista 14 - 15 ilmenevä johtopäätös Fiskars Oyj:n menettelyn sopimattomuudesta perustuukin tässä tapauksessa siihen tapaan, jolla yhtiö varhaisessa vaiheessa on kohdistanut toimenpiteensä suoraan jälleenmyyjiin.

22. Ottaen huomioon edellä esitetyt seikat Korkein oikeus katsoo, että korvausvelvollisuudelle on erittäin painavia syitä.

Vahingon määrä

23. Alemmat oikeudet, jotka ovat katsoneet, ettei korvausvelvollisuudelle ollut perustetta, eivät ole ottaneet kantaa siihen, mikä on Fiskars Oyj:n menettelystä Rediviva Oy:lle aiheutuneen vahingon määrä ja onko Rediviva Oy Fiskars Oyj:n väittämällä tavalla itse osaltaan myötävaikuttanut vahingon syntymiseen. Oikeusastejärjestyksen vuoksi ja kun asian ratkaiseminen tältä osin edellyttää näytön vastaanottamista, asian käsittelyä on jatkettava käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan. Asia palautetaan Raaseporin käräjäoikeuteen siltä osin kuin kysymys on Fiskars Oyj Abp:n menettelystä Rediviva Oy:lle aiheutuneen vahingon määrästä. Käräjäoikeuden tulee, huomioon ottaen palauttamisen syy, omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Eeva Vuori, Kari Kitunen, Pauliine Koskelo ja Pasi Aarnio. Esittelijä Timo-Jaakko Uotila.

---

[SV]

En mönsterhavare hade genom brev som sänts till återförsäljare av en konkurrerande produkt hävdat att denna produkt gjorde intrång i mönsterrätten och förbjudit mottagarna sådan verksamhet som gjorde intrång i mönsterrätten. I en rättegång hade senare konstaterats att den konkurrerande produkten inte gjorde intrång i mönsterrätten. På de grunder som framgår av Högsta domstolens avgörande ansågs att mönsterhavaren förfarit på ett sätt som med hänsyn till omständigheterna varit otillbörligt och att det förelåg i 5 kap. 1 § skadeståndslagen avsedda synnerligen vägande skäl att döma ut skadestånd.

L om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet 1 §

L om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet 2 §

SkL 5 kap 1 §