Supreme Court dismisses claim for compensation for short detention leading to a fine instead of prison.

A, jota epäiltiin huumausainerikoksesta, oli kiinniotettuna ja pidätettynä 22.11.1996 kello 11.20 ja 23.11.1996 kello 11.50 välisen ajan. Hänet tuomittiin huumausainerikoksesta sakkorangaistukseen, josta vähennettiin vapaudenmenetystä vastaavat kaksi päiväsakkoa. Kun A:n pidättämistä ei ollut hovioikeuden tuomiosta ilmenevistä syistä pidettävä pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana, A:lla ei ollut oikeutta saada vapauden menetyksen johdosta korvausta valtiolta.

Ään.

L syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta 1_§_1_mom_3_kohta

PakkokeinoL 1 luku 3 § 3 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Jämsän käräjäoikeudessa

A kertoi valtiota vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli ollut kiinniotettuna ja pidätettynä 22.11.1996 kello 11.20 ja 23.11.1996 kello 11.50 välisen ajan epäiltynä huumausainerikoksista. Sittemmin hänet oli lainvoimaisesti tuomittu huumausainerikoksesta sakkorangaistukseen, josta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetystä vastaavat kaksi päiväsakkoa. Koska A oli syyllistynyt vain huumausaineen vähäiseen käyttämiseen ja hänet oli tuomittu siitä sakkorangaistukseen, A katsoi, että pidättäminen oli ollut pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta. Hän vaati valtiolta korvauksena pidättämisen aiheuttamasta kärsimyksestä 1 000 markkaa laillisine korkoineen.

Valtio kiisti kanteen katsoen, ettei korvausperustetta ole, kun pidättämisen edellytykset olivat täyttyneet eikä A:n pidättämistä myöskään ollut pidettävä kohtuuttomana. Korvauksen maksaminen olisi kohtuutonta jo senkin vuoksi, että pidätysaika oli ylittänyt vuorokauden vain 30 minuutilla.

Käräjäoikeuden tuomio 18.3.1997

Käräjäoikeus totesi, että syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapaudenmenetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan rikoksesta epäiltynä pidätetyllä tai vangitulla oli oikeus saada vapauden menetyksen johdosta valtiolta korvaus, jos henkilön oli todettu syyllistyneen rikokseen, mutta tämän syyksilukemisen perusteella oli ilmeistä, ettei häntä olisi voitu pidättää tai vangita. Saman pykälän 2 momentin mukaan oikeutta korvaukseen ei ollut, ellei vapaudenmenetys ollut kestänyt yhtä vuorokautta kauemmin. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan korvauksena maksettiin hyvitys muun muassa kärsimyksestä.

Esitutkintapöytäkirjassa olevan merkinnän mukaan A oli otettu kiinni 22.11.1996 kello 11.20, pidätetty seuraavana päivänä kello 9.30 ja vapautettu 23.11.1996 kello 11.50. A:ta oli epäilty huumausainerikoksesta.

A oli myöntänyt, että lailliset edellytykset pidättämiseen olivat olleet olemassa. Häntä vastaan oli ajettu syytettä samasta rikoksesta, josta hän oli ollut pidätettynä. Pidätyshetkellä A:ta oli todennäköisin syin epäilty syylliseksi huumausainerikoksiin.

A tuomittiin huumausainerikoksesta sakkoon. A:n syyksi luetusta rikoksesta säädetty ankarin rangaistus oli kaksi vuotta vankeutta. Pakkokeinolain 3 §:n 2 kohdan mukaan rikoksesta todennäköisin syin epäilty saatiin pidättää, jos rikoksesta oli säädetty lievempi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta, mutta siitä säädetty ankarin rangaistus oli vähintään vuosi vankeutta ja tietyt erityisedellytykset täyttyivät.

Vaikka A tuomittiin sakkorangaistukseen, pidättämiselle oli jälkikäteen arvioiden ollut olemassa lain vaatimat edellytykset. A oli ollut pidätettynä samasta rikoksesta, josta hänet tuomittiin. Syyksi luetun rikoksen rangaistusasteikko oli ollut pakkokeinolain 3 §:n 2 kohdan mukainen ja pidättämisen edellytykset olivat olleet olemassa.

Yleisen rangaistuskäytännön perusteella rikoksesta, johon A oli syyllistynyt, todennäköinen rangaistus oli sakkoa.

Hallituksen esityksessä laiksi syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista maksettavasta korvauksesta (1988/240) oli todettu, että pidättämistä oli pidettävä kohtuuttomana esimerkiksi, kun syyksi luetusta rikoksesta oli yleisen rangaistuskäytännön mukaan seurauksena sakkorangaistus. Esityksen perustelujen mukaan pidättämisen oli kuitenkin oltava ilmeisen kohtuutonta. Pelkkä sakkorangaistuksen tuomitseminen ei aiheuttanut korvausvelvollisuutta, vaan lisäksi vaadittiin pidättämisen aiheuttamaa ilmeistä kohtuuttomuutta. A ei ollut edes väittänyt, että pidättäminen olisi ollut ilmeisen kohtuutonta. Sakkorangaistusseuraamuksen ei voitu katsoa itsenäisesti muodostavan korvausvelvollisuutta. Pidättäminen ei ollut ilmeisen kohtuutonta, kun otettiin huomioon esitutkinnan laajuus ja vapaudenmenetyksen kestoaika.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta saada korvausta pidätysajaltaan. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 4.9.1997

Asiassa oli riidatonta, että pakkokeinolain pidättämiselle asettamat edellytykset olivat muutoin paitsi kohtuusedellytyksen osalta olleet olemassa.

Koska pidättämisen ilmeistä kohtuuttomuutta arvioitiin annetun tuomion perusteella jälkikäteen, arvioinnissa ei voitu ottaa huomioon sellaisia pidättämisajankohtaan liittyviä seikkoja, joiden voitiin annetun tuomion perusteella todeta jääneen näyttämättä tai olevan merkityksettömiä. Sen sijaan pidättämisen ilmeistä kohtuuttomuutta arvioitaessa voitiin ottaa huomioon esitutkintavaiheen tilanteet siinä määrin kuin niiden voitiin todeta pitävän paikkansa annetun tuomion perusteella.

Jämsän käräjäoikeus oli 5.12.1996 antamallaan tuomiolla tuominnut A:n yhdessä viiden muun henkilön kanssa huumausainerikoksista. Todisteena esitetystä esitutkintapöytäkirjasta voitiin todeta, että A oli syyllistynyt hänen syykseen luettuun hasiksen hallussapitoon ja käyttöön yhdessä eräiden kanssasyytettyjen kanssa. A:n pidätyksen ilmeistä kohtuuttomuutta arvioitaessa voitiin sen vuoksi ottaa huomioon se, että A:n kanssa samanaikaisesti oli ollut pidätettynä kuusi muuta henkilöä ja että poliisi oli epäillyt laajaa huumausaineiden käyttöä. Sen sijaan sillä, että poliisi oli esitutkintavaiheessa epäillyt laajaa huumausaineiden välitystä ja A:n kertomuksen luotettavuutta, ei annetun tuomion perusteella ollut A:n osalta merkitystä.

A:n syyksi luettiin se, että hän oli pitänyt hallussaan ja käyttänyt hasista kuusi kertaa syys - marraskuussa 1996. Yleisen rangaistuskäytännön mukaisesti tämänkaltaisesta vähäisestä hasiksen omasta käytöstä tuomittiin vain sakkorangaistukseen. A:n osalta oli otettava huomioon myös se, että hänellä ei tapahtuma-aikaan ollut rikosrekisteriä. Pakkokeinolain esitöissä (HE 14/1985 vp. s. 50) todettiin pidättämisen kohtuuttomuudesta, että pidättäminen voi olla kohtuutonta asian laadun vuoksi esimerkiksi, kun rikoksesta mitä ilmeisimmin oli odotettavissa vain sakkorangaistus, vaikka rangaistusasteikon perusteella pidättäminen olisikin mahdollista.

Pidätystä ei kuitenkaan voitu pitää kaikissa tapauksissa ilmeisen kohtuuttomana yksin sillä perusteella, että pidätettynä ollut tuomittiin sakkorangaistukseen. Huomioon oli otettava myös pidätyksen kesto, pidätetyn henkilökohtaiset olosuhteet ja se, millaisesta rikollisesta toiminnasta annetun tuomion perusteella oli ollut kysymys.

A otettiin kiinni 22.11.1996 kello 11.20, pidätettiin 23.11.1996 kello 9.30 ja vapautettiin 23.11.1996 kello 11.50. A oli pidätyshetkellä 18-vuotias. A oli syyllistynyt huumausaineiden hallussapitoon ja käyttöön lukuisten muiden henkilöiden kanssa, joista osa tuomittiin myös huumausaineiden myynnistä. A:lle tuomitusta sakkorangaistuksesta vähennettiin rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla 2 päiväsakkoa. Näistä syistä A:n hyvin lyhytaikaista pidättämistä ei ollut jälkikäteen arvioituna pidettävä ilmeisen kohtuuttomana. Tätä arviointia ei muuttanut se, että A:n syyksi luetusta rikoksesta yleisen rangaistuskäytännön mukaan tuomittiin sakkorangaistus.

Mainituilla perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessaan hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä.

Valtio vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.3.1999

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Asian on ratkaissut laamanni Särestö.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Aurema, Mansner ja Laitinen. Esittelijä Petteri Korhonen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin (eri mieltä), Lindholm, Wirilander, Tulokas ja Krogerus. Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen.

---

[SV]

A, som var misstänkt för narkotikabrott, var gripen och anhållen från 22.11.1996 kl. 11.20 till 23.11.1996 kl. 11.50. Han dömdes för narkotikabrott till bötesstraff från vilket för frihetsberövandet avräknades två dagsböter. När anhållandet av A på de grunder som angavs i hovrättens dom inte var oskäligt på sätt som avses i 1 kap. 3 § 3 mom. tvångsmedelslagen hade A inte rätt att av staten få ersättning av staten för frihetsberövandet.

Omröstn.

L om ersättning av statens medel som till följd av frihetsberövande skall betalas till oskyldigt häktad eller dömd_1_§_mom_3_punkten

TvångsmedelsL 1 kap 3 § 3 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.