Legislator Giurisprudenza & Legislazione
HD:1999:106 Generato dall'IA

Supreme Court requires leave for appeal when interim ruling relates to main appeal case.

Numero d'incarto HD:1999:106
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Accolto (Allowed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Supreme Court granted leave for appeal regarding a district court's dismissal of a debt restructuring application and an interim request to halt enforcement. Although the enforcement halt request was made only at the appellate level, the court determined it was intrinsically linked to the main debt restructuring case which had been appealed to the appellate court. Consequently, the court ruled that the appellate court's decision required leave for appeal to the Supreme Court because the underlying matter was already subject to the appellate process.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 1 momentti ja 2 momentti; A ruling requiring leave for appeal to the Supreme Court is necessary even if it concerns a request made only at the appellate level, provided that request is connected to the main case which was brought to the appellate court via appeal or complaint.

Parole chiave

Generato dall'IA
leave for appeal interim enforcement debt restructuring appellate procedure procedural requirement giudizio sul merito della causa locazione principale insufficienza del pegno

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §
Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan sen, joka tahtoo hakea muutosta hovioikeuden tuomioon tai päätökseen sinne valittamalla tai kanteluteitse saatetussa asiassa, on pyydettävä siihen lupa Korkeimmalta oikeudelta.
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Käräjäoikeuden hylättyä A:n velkajärjestelyhakemuksen A valitti hovioikeuteen. Lisäksi A pyysi omaisuuden ulosottomenettelyn väliaikaista keskeyttämistä. Hovioikeus hylkäsi sanotun pyynnön ennen pääasian ratkaisemista antamallaan päätöksellä.

Koska hovioikeuden ratkaisu koski vaatimusta, joka tosin oli esitetty vasta hovioikeudessa, mutta joka liittyi valitusteitse hovioikeuden ratkaistavaksi saatettuun pääasiaan, hovioikeuden päätökseen haettiin muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämällä.

OK 30 luku 2 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Pieksämäen käräjäoikeuden päätös 8.10.1998

A:n pyydettyä yksityishenkilön velkajärjestelyn aloittamista käräjäoikeus katsoi päätöksessään ilmoittamillaan perusteilla, että velkajärjestelylle oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 8 kohdassa tarkoitettu este. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

A:n muutoksenhakemus Itä-Suomen hovioikeudessa

A valitti hovioikeuteen vaatien velkajärjestelyn aloittamista. Lisäksi A vaati, että hovioikeus antaisi väliaikaisen määräyksen A:n perusturvaan kuuluvaan kiinteistöön kohdistuvien täytäntöönpanotoimien keskeyttämisestä.

Hovioikeuden välipäätös 22.2.1999

Ennen pääasian ratkaisemista antamallaan välipäätöksellä hovioikeus hylkäsi A:n täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan pyynnön.

Lisäksi hovioikeus ilmoitti, että muutosta kysymyksessä olevaan ratkaisuun saatiin hakea Korkeimmalta oikeudelta valittamalla.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A valitti Korkeimpaan oikeuteen ja vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja edellä mainittua kiinteistöä koskeva täytäntöönpano keskeytetään.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.10.1999

Perustelut

Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan sen, joka tahtoo hakea muutosta hovioikeuden tuomioon tai päätökseen sinne valittamalla tai kanteluteitse saatetussa asiassa, on pyydettävä siihen lupa Korkeimmalta oikeudelta. Saman pykälän 2 momentin mukaan hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena ratkaisemassa asiassa muutosta haetaan valituslupaa pyytämättä.

Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n säännöksiä on tulkittava siten, että valituslupa on tarpeen silloinkin, kun valituksen kohteena oleva ratkaisu tosin koskee vasta hovioikeudessa tehtyä vaatimusta, mutta sanottu vaatimus liittyy pääasiaan, joka on valittamalla tai kanteluteitse saatettu hovioikeuden ratkaistavaksi (HE 106/1978 vp. s.13). Kysymyksessä oleva hovioikeuden ratkaisu koskee A:n valitusajan päättymisen jälkeen erikseen esittämää väliaikaista täytäntöönpanokieltovaatimusta. A ei ollut esittänyt tällaista vaatimusta käräjäoikeudessa. Näistä seikoista huolimatta kyse ei ole hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena käsittelemästä asiasta, koska A:n velkajärjestelyasia, johon ratkaisun kohteena oleva vaatimus liittyy, on saatettu hovioikeuteen valittamalla. Sen vuoksi ratkaisuun haetaan muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämällä. Hovioikeuden antamaa valitusosoitusta on näin ollen oikaistava.

Päätöslauselma

Itä-Suomen hovioikeuden antama valitusosoitus poistetaan. Asia palautetaan hovioikeuteen laillisen valitusosoituksen antamista varten.

Asian on ratkaissut käräjäviskaali Santero.

Asian on ratkaissut hovioikeuden jäsen Hakkarainen. Esittelijä Petri Sahi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Wirilander, Raulos, Hidén ja Palaja. Esittelijä Jussi Heiskanen.

---

[SV]

Efter att tingsrätten hade förkastat A:s ansökan om skuldsanering överklagade A beslutet hos hovrätten. A yrkade dessutom temporärt avbrytande av utmätningen av egendom. Hovrätten förkastade detta yrkande genom ett beslut som gavs innan huvudsaken avgjordes.

Eftersom hovrättens avgörande gällde ett yrkande, som visserligen hade anförts först i hovrätten, men som hade samband med den huvudsak som besvärsvägen hade förts till hovrätten, skulle hovrättens beslut överklagas hos Högsta domstolen genom en ansökan om besvärstillstånd.

RB 30 kap 2 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.