Supreme Court allows deduction of unemployment benefits from wrongful dismissal damages under specific conditions.

Korkein oikeus oli 21.12.1995 antamassaan ratkaisussa KKO:1995:215 aikaisemmasta oikeuskäytännöstä poiketen katsonut, että työntekijän työttömyyskassasta saamat työttömyyspäivärahat oli otettava pääosaltaan huomioon työnantajan työntekijälle työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla suoritettavaa vahingonkorvausta määrättäessä. Työnantaja oli vireillä olleessa toisessa oikeudenkäynnissä vasta Korkeimmassa oikeudessa vedonnut päivärahojen saamiseen korvattavan vahingon määrää vähentävänä seikkana.

Työnantajalla katsottiin olleen oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentissa edellytetty pätevä aihe olla vetoamatta sanottuun seikkaan alemmissa oikeuksissa.

OK 30 luku 7 § 1 mom

TSL 51 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Lahden käräjäoikeudessa

A kertoi Vakuutusosakeyhtiö Sampoa ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kalevaa vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli 24.5.1989 alkaen työskennellyt yhtiöiden palveluksessa myyntineuvottelijana Lahden konttorissa. Hän oli vuonna 1993 ansainnut noin 19 500 markkaa kuukaudessa. Yhtiöt olivat 4.1.1993 irtisanoneet tuotannollisilla syillä hänen työsuhteensa päättymään 4.3.1993. Hän oli jäänyt työttömäksi.

A oli katsonut, että yhtiöillä ei ollut ollut työsopimuslain 37 a §:n mukaista oikeutta irtisanomiseen. Sen vuoksi A vaati, että yhtiöt velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta 20 kuukauden palkkaa vastaavat 390 000 markkaa korkoineen.

Vastaukset

Yhtiöt kiistivät kanteen ja vaativat sen hylkäämistä. A:n kuukausipalkka oli ollut 11 446 markkaa.

Käräjäoikeuden tuomio 27.4.1994

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että yhtiöt olivat perusteettomasti irtisanoneet A:n työsopimuksen. A:n kuukausipalkka oli ollut 11 446 markkaa.

Sen vuoksi käräjäoikeus velvoitti yhtiöt yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta kohtuulliseksi harkitut 17 kuukauden palkkaa vastaavat 194 582 markkaa korkoineen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 31.1.1996

A ja yhtiöt valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi, että yhtiöt olivat perusteettomasti irtisanoneet A:n työsopimuksen ja olivat velvollisia korvaamaan menettelyllään A:lle aiheuttamansa vahingon.

Koska yhtiöt olivat huolimattomuuttaan irtisanoneet A:n työsopimuksen työsopimuslain 37 a §:n vastaisesti, niiden korvausvelvollisuus määräytyi työsopimuslain 51 §:n 1 momentin perusteella.

Hovioikeus arvioi A:lle laittomasta irtisanomisesta aiheutuneen vahingon määräksi 10 kuukauden ansionmenetystä vastaavat 114 460 markkaa.

Näillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että yhtiöt velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvauksena perusteettomasta työsopimuksen irtisanomisesta 114 460 markkaa korkoineen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Yhtiöille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiöt vaativat A:lle työsopimuksen perusteettoman irtisanomisen johdosta suoritettavan vahingonkorvauksen vähentämistä A:n työttömyyskassasta saamilla työttömyyspäivärahoilla.

A vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.11.1996

Käsittelyratkaisu

Korkein oikeus on 21.12.1995 antamassaan ratkaisussa KKO:1995:215 aikaisemmasta oikeuskäytännöstä poiketen katsonut, että työntekijän työttömyyskassasta saamat työttömyyspäivärahat oli otettava pääosaltaan huomioon työnantajan työntekijälle perusteettomasta lomautuksesta työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla työansion menetyksestä samalta ajalta suoritettavaa vahingonkorvausta määrättäessä. Ratkaisusta ilmenevä periaate koskee myös työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta mainitun säännöksen nojalla suoritettavaa vahingonkorvausta.

Vakuutusosakeyhtiö Sampo ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva ovat täällä vaatineet, että A:lle perusteettomasta irtisanomisesta suoritettavasta vahingonkorvauksesta vähennetään A:n työttömyyskassasta saamat työttömyyspäivärahat Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO:1995:215 mukaisesti. Yhtiöt eivät ole alemmissa oikeuksissa A:n vaatimuksen kiistäessään vedonneet siihen, että A on saanut päivärahaa ajalta, jolta hän on vaatinut korvausta työansion menetyksestä. Asiassa on siten kysymys siitä, onko yhtiöillä ollut oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentissa edellytetty pätevä aihe olla vetoamatta sanottuun seikkaan alemmissa oikeuksissa.

Ratkaisun KKO:1995:215 antamista edeltäneessä oikeuskäytännössä oli vakiintuneesti katsottu, että työttömyyskassasta saatuja työttömyyspäivärahoja ei ollut vähennettävä työttömäksi joutuneelle työntekijälle työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla suoritettavasta vahingonkorvauksesta (KKO 1974 II 63, KKO 1982 II 57 ja KKO 1983 II 133). Vain työllisyyslain nojalla valtion varoista maksetut työttömyyskorvaukset oli vähennettävä (KKO 1978 II 45). Yhtiöt ovat siten perustellusti voineet pidättäytyä vakiintuneen oikeuskäytännön johdosta vetoamasta siihen, että päivärahat ovat vähentäneet A:lle aiheutuneen vahingon määrää. Yhtiöillä on ollut oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentissa edellytetty pätevä aihe olla vetoamatta alemmissa oikeuksissa päivärahojen maksamiseen.

Näillä perusteilla Korkein oikeus tutkii yhtiöiden valituksessaan esittämän vaatimuksen vahingonkorvauksen alentamisesta sillä perusteella, että A on saanut työttömyyskassasta työttömyyspäivärahaa.

Pääasiaratkaisu

Yhtiöiden A:lle perusteettomasta irtisanomisesta aiheutuneesta työansion menetyksestä työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla suoritettavaa vahingonkorvausta määrättäessä on otettava huomioon hänen korvauksen kattamalta ajalta työttömyyskassasta saamansa työttömyyspäivärahat siltä osalta kuin niiden ei voida katsoa perustuvan hänen omiin maksusuorituksiinsa. Korkein oikeus arvioi korvausta vähentäväksi osuudeksi noin 9/10 osaa.

Ajalta 4.3.1993 - 4.1.1994, jonka hovioikeuden palkan menetyksestä määräämä 114 460 markan vahingonkorvaus kattaa, A on täällä esitetyn selvityksen mukaan saanut työttömyyspäivärahaa yhteensä 59 414 markkaa. Kun päivärahoista otetaan huomioon edellä mainittu vähennettäväksi arvioitu osa, yhtiöiden A:lle suoritettavaksi vahingonkorvaukseksi voidaan arvioida muodostuvan 61 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että Vakuutusosakeyhtiö Sammon ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kalevan A:lle suoritettava vahingonkorvaus alennetaan 61 000 markkaan korkoineen.

Muilta osilta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Rantanen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jussi Kartimo, Virkkunen ja Räisänen. Esittelijä Tarja Huossa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Tulenheimo-Takki, Suhonen, Möller ja Palaja. Esittelijä Risto Jalanko.

---

[SV]

Högsta domstolen hade i ett 21.12.1995 meddelat avgörande HD:1995:215 med avvikande från tidigare rättspraxis ansett, att arbetslöshetsdagpenning, som en arbetstagare hade fått från en arbetslöshetskassa, skulle beaktas till största delen vid fastställandet av det skadestånd arbetsgivaren enligt 51 § 1 mom. lagen om arbetsavtal skulle erlägga till arbetstagaren. En arbetsgivare hade i en annan anhängig rättegång först i Högsta domstolen åberopat dagpenningen som en omständighet som minskade skadan.

Arbetsgivaren ansågs ha haft en i rättegångsbalken 30 kapitlet 7 § 1 mom. förutsatt giltig anledning att inte åberopa sagda omständighet i de lägre instanserna.

RB 30 kap 7 § 1 mom

L om arbetsavtal 51 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.