Supreme Court allows higher pain and suffering damages for intentional violent crimes under Finnish tort law.

Ään.

Teon julmuudella ja raakuudella katsottiin pahoinpitelyrikoksessa olevan merkitystä kivusta ja särystä tuomittavan korvauksen määrää arvioitaessa.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Asian käsittely Jyväskylän raastuvanoikeudessa

A:n korvausvaatimukset

Samalla kun A on B:tä ja C:tä vastaan ajetussa rikosjutussa vaatinut näille rangaistusta häneen kohdistuneesta murhan yrityksestä, A on vaatinut B:ltä ja C:ltä rikoksella aiheutetun vahingon johdosta korvaukseksi sairaalamaksuista 13 814,20 markkaa, kivusta ja särystä sekä kärsimyksestä 200 000 markkaa, kosmeettisesta haitasta 200 000 markkaa sekä pysyvästä viasta ja haitasta 200 000 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen 25.8.1989 lukien.

Raastuvanoikeus on 2.5.1990 julistamallaan päätöksellä oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 9 §:n nojalla erottanut A:n esittämät korvausvaatimukset erilliseksi asiaksi.

Raastuvanoikeuden päätös 4.3.1991

Raastuvanoikeus on todennut kärsimyksestä vaaditun korvauksen osalta, että A:han kohdistunut rikos ei ollut ollut vapauteen, kunniaan tai kotirauhaan kohdistunut eikä muu sen kaltainen rikos. Näin ollen vaatimus kärsimyksen korvaamisesta ei perustunut lakiin.

Raastuvanoikeuden mukaan oli oikeuskäytännön ja tieteisopin perusteella katsottu, että koska vahingon korvaamisen tarkoituksena oli turvata rikoksen uhrin asema ja koska syyllisyyden asteesta riippuva erilainen lopputulos voitiin saavuttaa korvauksia sovittelemalla, korvauksen perusmäärä ei riippunut siitä, oliko teko ollut tahallinen vai tuottamuksellinen. Näin ollen tapauksessa voitiin soveltaa niitä periaatteita, jotka ilmenivät liikennevahinkolautakunnan määrittelemissä vuotta 1990 koskevissa korvausnormeissa.

Sairaalamaksuja koskeva vaatimus oli perustunut luotettaviin selvityksiin. Kipua ja särkyä koskeva vaatimus oli sisältänyt aikarajoituksen 31.8.1990 saakka. Koska tästä oli ollut pääteltävissä, että tältä osin tultiin esittämään vaatimuksia myöhemminkin, raastuvanoikeus on pitänyt 48 000 markkaa kohtuullisena korvauksena. Kosmeettista haittaa koskeva vaatimus oli esitetty lopullisena, ja tältä osin raastuvanoikeus on katsonut kohtuulliseksi korvaukseksi 42 000 markkaa. Pysyvää vikaa ja haittaa koskevaksi kohtuulliseksi lopulliseksi korvaukseksi on katsottu 65 000 markkaa. Koska B ja C olivat aiheuttaneet A:lle vammat tahallisella rikoksella, erityisiä syitä korvausten sovitteluun ei ollut.

Raastuvanoikeus on velvoittanut B:n ja C:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle sairaalamaksuista 13 814,20 markkaa, kivusta ja särystä 48 000 markkaa, kosmeettisesta haitasta 42 000 markkaa sekä pysyvästä viasta ja haitasta 65 000 markkaa eli yhteensä 168 814,20 markkaa 16 prosentin korkoineen 155 000 markalle 25.8.1989 lukien sekä sairaalamaksujen osalta 8 490,80 markalle 15.1.1990 lukien, 3 120 markalle 26.2.1990 lukien, 2 000 markalle 11.4.1990 lukien, 60 markalle 24.4.1990 lukien, 83,40 markalle 9.5.1990 lukien ja 60 markalle 22.8.1990 lukien.

Vaasan hovioikeuden tuomio 22.6.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun toistaen korvausvaatimuksensa, on lausunut, että esitetyn selvityksen mukaan A:lle aiheutuneet hyvin vaikeat palovammat olivat 31.8.1990 mennessä vaatineet 12 leikkausta nukutuksessa. Lääkärintodistuksen mukaan näin vaikea palovamma tehohoitoineen, leikkauksineen ja hengityskonehoitoineen oli fyysisesti äärimmäisen rasittava. Palovammasta sekä sen vaatimista leikkauksista johtuvat kivut ja tuskat oli lääkärintodistuksen mukaan määritelty määrältään ja laadultaan hyvin vaikeiksi. B:n ja C:n A:lle aiheuttamat vammat olivat siten aiheuttaneet poikkeuksellisen paljon kipua ja särkyä.

Näillä perusteilla hovioikeus on korottanut A:lle 31.8.1990 mennessä aiheutuneesta kivusta ja särystä maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen 80 000 markaksi raastuvanoikeuden tuomitsemine korkoineen siten, että 25.8.1989 lukien maksettavaksi määrätty korko oli laskettava 187 000 markalle. Muilta osin raastuvanoikeuden päätös on jätetty pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 27.10.1992. A on valituksessaan toistanut kivusta ja särystä sekä siihen sisältyvästä kärsimyksestä samoin kuin pysyvästä viasta ja haitasta sekä kosmeettisesta haitasta esittämänsä korvausvaatimukset.

B ja C ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset.

Välitoimenpiteet

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on antanut asiassa Korkeimman oikeuden pyytämän lausunnon.

A sekä B ja C yhdessä ovat antaneet lausunnon johdosta heiltä pyydetyt vastineet.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.7.1994

Perustelut

Liikennevakuutuslailla muodostettu valtioneuvoston asettama liikennevahinkolautakunta on liikennevahinkojen korvaustoimen yhtenäistämistä varten antanut normeja ja ohjeita. Vaikka nämä normit ja ohjeet eivät sido tuomioistuimia, niitä on korvauskäytännössä yleisesti käytetty ohjeena vahingonkorvauksen suuruutta määriteltäessä. Se, onko vahinko aiheutettu tahallisella vai tuottamuksellisella teolla, ei sinänsä vaikuta vahingonkorvauksen määrään. Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden periaatteet voidaan ottaa huomioon myös määrättäessä tahalliseen rikokseen perustuvia vahingonkorvauksia. Yksittäiseen vahinkoon liittyvät erityispiirteet, mukaan luettuna vahingon aiheuttaneen rikoksen tekijän syyllisyyden aste, vaativat kuitenkin usein poikkeamaan normien ja ohjeiden mukaisesta kaavamaisesta ratkaisusta.

Esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan A:lle on vaikea-asteisen palovamman jälkeen jäänyt toiminnanvajavuutta molempiin olkaniveliin, oikeaan kyynärniveleen ja oikeaan käteen. Tämä ilmenee lähinnä peukalon ja etusormen sekä kaulan ja vartalon liikkuvuuden heikentymisenä. Antamassaan lausunnossa terveydenhuollon oikeusturvakeskus on katsonut, että sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokituksesta antaman päätöksen (1012/86) nojalla A:n tapauksessa on sovellettava vähintään haittaluokkaa 7. Haittaluokan määritys on tehty vuonna 1990 tapahtuneiden tutkimusten perusteella. A on terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon johdosta todennut, ettei siinä määritellyn pysyvän vian ja haitan osalta ole huomautettavaa.

Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, että alempien oikeuksien kivusta ja särystä sekä pysyvästä viasta ja haitasta tuomitsemia korvauksia on korotettava. Korkein oikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi kivusta ja särystä sekä siihen sisältyvästä kärsimyksestä 130 000 markkaa sekä pysyvästä viasta ja haitasta, johon sisältyy myös ylävartalon vaikeiden palovamma-arpien aiheuttama kosmeettinen haitta, 160 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan A:lle kivusta ja särystä 130 000 markkaa sekä pysyvästä viasta ja haitasta 160 000 markkaa eli yhteensä 290 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 25.8.1989 lukien.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Lehtimaja: Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvausta, paitsi muusta, myös kivusta ja särystä. Saman luvun 6 §:n mukaan henkilövahinkoa koskevia säännöksiä on sovellettava myös sen kärsimyksen korvaamiseen, jonka on aiheuttanut vapauteen, kunniaan tai kotirauhaan kohdistunut taikka muu sen kaltainen rikos. Viimeksi mainitun säännöksen perusteella on pääteltävissä, että muiden kuin edellä lueteltujen kaltaisten rikosten aiheuttama kärsimys ei ole vahingonkorvauslain mukaan korvattavissa, ellei kärsimys ole ilmennyt vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna henkilövahinkona (ks. esim. KKO 1978 II 43).

Henkilövahingon käsitettä on oikeuskäytännössä tulkittu laajentavasti. Niinpä on katsottu, että muunkin kuin vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitetun rikoksen aiheuttama henkinen kärsimys voidaan korvata kipuun ja särkyyn sisältyvänä tai siihen rinnastuvana henkilövahinkona (esimerkiksi KKO 1980 II 98: levoton uni ja painajaisunet; KKO 1982 II 6: koulutehtävistä suoriutumista vaikeuttanut henkinen pelkotila; KKO 1983 II 8: lapsen surmaamisella äidille aiheutettu henkinen kärsimys).

Voimassa olevan oikeuden pääsääntö on kuitenkin edelleen se, ettei törkeänkään rikoksen uhrilleen aiheuttama henkinen kärsimys tai muu mielipaha ole sellaisenaan taloudellisesti korvattavaa vahinkoa. Sen sijaan rikoksen uhrilla on asianomistajana itsenäinen oikeus vaatia rikoksentekijälle rangaistusta. Tätä asianomistajalle kuuluvaa syyteoikeutta voidaan osaltaan pitää oikeusjärjestyksen suomana hyvityksenä rikoksen aiheuttamasta mielipahasta.

Puheena olevassa tapauksessa katson jääneen näyttämättä, että A:lle olisi häneen kohdistuneiden törkeiden pahoinpitelyjen johdosta kivun ja säryn ohella aiheutunut muuta henkilövahinkona korvattavaa kärsimystä. Pelkästään se seikka, että rikokset ovat olleet tahallisia ja tekotavaltaan törkeitä, ei mielestäni riitä näytöksi siitä, että ne olisivat aiheuttaneet A:lle vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun henkilövahinkoon rinnastuvaa henkistä kärsimystä tai muuta psyykkistä vammaa.

Sen vuoksi ja kun ei ole esitetty muutakaan syytä korottaa hovioikeuden kivusta ja särystä tuomitseman korvauksen määrää, jätän asian lopputuloksen tältä osin hovioikeuden tuomion varaan.

Pysyvästä viasta ja haitasta tuomitun korvauksen korottamisen osalta olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lundström, Mansner ja Raija Liljenfeldt. Esittelijä Kari-Matti Kauppila.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Paasikoski, Tapale, Möller ja Lehtimaja (eri mieltä). Esittelijä Tuula Myllykangas.

---

[SV]

Omröstn.

Vid ett misshandelsbrott ansågs gärningens särskilda grymhet och råhet ha betydelse vid uppskattandet av ersättningsbeloppet för sveda och verk.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.