Supreme Court allows recovery of loan reduction as significant non-normal payment under bankruptcy law.

Yhtiö X oli lyhentänyt erääntynyttä lainaansa pankille 300 000 markalla. Samalla yhtiön hallituksen jäsenet A ja B olivat suorittaneet lainan lyhennystä niin paljon, että A:n ja B:n omaisuus vapautui olemasta vakuutena yhtiön veloista. Sen jälkeen samana päivänä yhtiö oli luovuttanut omaisuutensa konkurssiin. Pesäluettelon mukaiset varat olivat yli 8,8 miljoonaa markkaa. Koska osa yhtiön omaisuudesta oli pantattu velkojen vakuudeksi, konkurssipesän realisointitulos jäisi alle 400 000 markan.

Ottaen huomioon, millaiseksi realisointitulos tulisi muodostumaan, ja sen mukainen maksun vaikutus jakoosuuksien määrään maksua pidettiin pesän varoihin nähden huomattavana. Kun maksua ei vallinneissa olosuhteissa voitu pitää myöskään tavanomaisena, se määrättiin takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n nojalla peräytymään.

L takaisinsaannista konkurssipesään 10 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Huittisten kihlakunnanoikeudessa

Yhtiö oli lainojen lyhennyksillä ja koron maksulla pääasiallisesti tavoitellut hallituksen jäsenten omaisuuden vapautumista olemasta vakuutena yhtiön veloista. Pankki oli tästä tietoinen. Suoritetulla 300 000 markan lainan lyhennyksellä ja koron maksulla oli sopimattomasti suosittu pankkia tarkoituksena saattaa yhtiön hallituksen jäsenet parempaan taloudelliseen asemaan, mitä heille kuuluisi. Yhtiö oli ollut oikeustointa tehdessään ylivelkainen ja maksukyvytön. Pankki oli tiennyt näistä seikoista. Näillä perusteilla suoritus oli peräytettävä konkurssipesään takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n nojalla.

Konkurssipesä lausui lisäksi, että velan maksu oli tehty myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää ja määrällä, jota pesän varoihin nähden oli pidettävä huomattavana. Tämän vuoksi maksu oli toissijaisesti peräytettävä sanotun lain 10 §:n nojalla, koska suoritusta ei voitu olosuhteet huomioon ottaen pitää tavanomaisena. Konkurssipesän ilmoituksen mukaan pesäluettelon mukaiset kokonaisvarat olivat 8 877 403,91 markkaa. Rakennusurakan yleiset sopimusehdot sekä yhtiön omaisuuden panttaukset huomioiden pesän realisointitulos tulee jäämään alle 400 000 markan.

Konkurssipesä siten vaati, että kihlakunnanoikeus peräyttää yhtiön pankille 4.3.1992 tekemän luoton lyhennyksen ja velvoittaa pankin palauttamaan konkurssipesään 300 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 4.3.1992 lukien.

Vastaus

Osuuspankki kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Pankki korosti sitä, ettei se voinut kieltäytyä vastaanottamasta suoritusta erääntyneestä saatavasta. Pankki ei ollut vaatinut maksua ja se oli ollut vilpittömässä mielessä. Näin ollen lainan lyhennyksellä ei ollut sopimattomasti suosittu pankkia. Suoritusta ei voitu myöskään pitää pesän varoihin nähden huomattavana. Maksun suuruutta tuli verrata pesäluettelosta ilmenevään varojen määrään. Konkurssipesän näkemys vertaamisesta nettovaroihin edellyttäisi, että konkurssipesän realisointitulos olisi selvillä kannetta nostettaessa.

Vielä pankki lausui, että se olisi kaikissa tilanteissa saanut B ja A:n antamasta kiinnitysvakuudesta vastaavan suorituksen eikä sillä siten ollut ollut tarvetta konkurssipesän väittämään menettelyyn.

Kihlakunnanoikeuden päätös 19.1.1993

Kihlakunnanoikeus lausui selvitetyksi, että yhtiö oli 4.3.1992 suorittanut pankille lainan lyhennystä ja korkoja 300 000 markkaa eräpäivän ollessa laina- ja vekselikortin mukaan 27.2.1992. Toisen laina- ja vekselikortin mukaan yhtiöllä oli 30.2.1992 erääntynyt lainan lyhennystä 448 593,11 markkaa, viivästyskorkoa 1 066,59 markkaa ja kuluja 24 markkaa eli yhteensä 449 683,70 markkaa. Yhtiö oli 4.3.1992 iltapäivällä jättänyt konkurssihakemuksen. Saatavien valvonta oli ollut 2.6.1992.

Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n mukaan oikeustoimi peräytyi muun ohella, jos sillä yksin tai yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa oli sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella. Peräytymisen edellytyksenä oli, että velallinen oikeustointa tehdessään oli maksukyvytön tai että oikeustoimi osaltaan johti velallisen maksukyvyttömyyteen. Lisäksi edellytettiin, että toinen osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää maksukyvyttömyydestä tai ylivelkaisuudesta taikka oikeustoimen merkityksestä velallisen taloudellisille oloille sekä seikoista, joiden vuoksi oikeustoimi oli sopimaton.

Esitetyn selvityksen mukaan yhtiöllä oli ollut jo ennen suoritusta erääntynyttä velkaa suoritettua määrää enemmän. Pankin ei ollut näytetty vaatineen yhtiön heikosta taloudellisesta tilanteesta tietoisena maksua ennenaikaisesti. Se seikka, että samassa yhteydessä yhtiön hallituksen jäsenet B ja A olivat suorittaneet yhtiön lainoja 273 000 markkaa saadakseen vapautettua yleispanttauksin lainojen vakuutena olleet kiinnitykset, on tapahtunut ainakin pääasiassa pantin antajain edun vuoksi pankin saatavalla ollessa tältä osin turvaava vakuus. Velkojan, tässä tapauksessa pankin, suojaaminen ilmeni myös takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 19 ja 21 §:n säännöksistä.

Kerrotuin perustein kihlakunnanoikeus katsoi, ettei 4.3.1992 suoritetulla lainan lyhennyksellä ja korkojen maksulla ollut sopimattomasti suosittu pankkia muiden velkojien kustannuksella, joten kanne tällä perusteella oli hylättävä.

Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n mukaan velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyi muun ohella, jos velka oli maksettu määrällä, jota pesän varoihin nähden oli pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräytynyt, jos sitä voidaan olosuhteet huomioon ottaen pitää tavanomaisena.

Harkitessaan, oliko tässä tapauksessa lainojen lyhennyksiä ja korkoja suoritettu huomattavalla määrällä, kihlakunnanoikeus totesi, että hallituksen esityksessä takaisinsaantia konkurssipesään koskevaksi lainsäädännöksi lausutaan, että ratkaisevaa ei olisi maksun suuruus sinänsä, vaan sen suhde pesän varoihin. Olennaista olisi se, miten maksu on vaikuttanut jako-osuuden kokonaismäärään. Maksun suuruutta verrattaisiin lakiesityksen mukaan pesän varoihin. Tällä oli pyritty erityisesti siihen, että takaisinsaantiperusteen olemassaolo voitaisiin helposti todeta. Vertailukohtana olisi yleensä pesäluettelosta ilmenevä varojen määrä. Vielä esityksessä lausuttiin, että se, milloin maksua olisi pidettävä huomattavana, jäi viime kädessä oikeuskäytännön varaan.

Kihlakunnanoikeuden mielestä hallituksen esityksessä ja oikeustieteessä lausutuista käsityksistä ei saanut tukea konkurssipesän näkemykselle, että maksun huomattavuus olisi arvioitava suhteessa pesän nettovaroihin.

Asianosaiset olivat yhtä mieltä siitä, että pesän realisointitulos, jos ei huomioitu pantattua omaisuutta, tuli todennäköisesti jäämään alle 400 000 markan.

Pesäluettelon mukaan pesän bruttovarat olivat 8 877 403,91 markkaa. Suhteessa pesän bruttovaroihin ei kanteessa tarkoitettua 300 000 markan suoritusta ollut pidettävä huomattavana. Näissä olosuhteissa sitä oli lainakorteista saadun ja muun selvityksen mukaan joka tapauksessa pidettävä tavanomaisena maksuna. Konkurssipesä ei ollut näyttänyt seikkoja, joiden nojalla olisi kysymys pitkään erääntyneenä olleen velan suorittamisesta tai muutoin epätavanomaisesta suorituksesta. Kanne oli siten myös näillä perusteilla hylättävä.

Kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 21.10.1993

Konkurssipesä valitti hovioikeuteen vaatien palautettavalle määrälle Suomen Pankin peruskorkoa vastaavan korkokannan suuruista korkoa ajalta 4.3. - 7.9.1992 ja 16 prosentin korkoa 8.9.1992 lukien.

Hovioikeus hyväksyen kihlakunnanoikeuden perustelut ei muuttanut päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Konkurssipesälle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan se on toistanut hovioikeudessa tekemänsä vaatimukset.

Pankki on vastannut valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.12.1994

Perustelut

Konkurssipesä on ensisijaisesti vaatinut puheena olevan maksun peräyttämistä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n nojalla. Vaatimus perustuu väitteeseen, että oikeustoimella on sopimattomasti suosittu pankkia tarkoituksena saattaa Rakennusliike X Oy:n velasta pankille vakuuden antaneet osakeyhtiön hallituksen jäsenet B ja A parempaan taloudelliseen asemaan, kuin heille kuuluisi. Asiassa ei ole saatettu edes todennäköiseksi, ettei pankilla ollut vakuus olisi peräytyneeksi vaadittua maksua koskevalta osalta turvannut pankin saatavan. Maksu ei ole parantanut pankin asemaa osakeyhtiön velkojana. Maksulla ei siten ole sopimattomasti suosittu pankkia osakeyhtiön muiden velkojien kustannuksella. Kannetta ei tämän vuoksi voida hyväksyä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n nojalla.

Konkurssipesä on toissijaisesti vaatinut maksun peräyttämistä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n nojalla, koska velka oli maksettu määrällä, jota pesän varoihin nähden oli pidettävä huomattavana eikä maksua voida pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena.

Hallituksen esityksestä takaisinsaantia koskevaksi lainsäädännöksi ei suoraan käy ilmi, miten maksun huomattavuutta olisi arvioitava tilanteessa, jossa osa konkurssivelallisen omaisuudesta on pantattu. Olennaisena on kuitenkin pidetty sitä, mitä maksu vaikuttaa jako-osuuden kokonaismäärään. Esityksestä myös ilmenee maksun peräyttämistä koskevan säännöksen periaatteena olevan, että objektiivisesti arvioiden epänormaalina pidettävä ja tyypillisesti konkurssin vaikutusten kiertämiseksi suoritettu maksu peräytyisi. Korkein oikeus katsoo, että maksun huomattavuuden arvioinnissa on otettava huomioon se, kuinka maksu vaikuttaa konkurssissa saatavansa valvoneiden velkojien jako-osuuksien suuruuteen. Asianosaiset ovat olleet yksimielisiä siitä, että Rakennusliike X Oy:n konkurssipesän realisointitulos todennäköisesti jää alle 400 000 markan, koska osa yhtiön omaisuudesta on pantattu velkojen vakuudeksi. Tämä huomioon ottaen peräytyväksi vaadittu maksu on lain tarkoittamalla tavalla pesän varoihin nähden huomattava.

Koska pankki häviää jutun, se on velvollinen korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. Rakennusliike X Oy:n Huittisten Osuuspankille 4.3.1992 suorittama velan maksu peräytetään ja pankki velvoitetaan palauttamaan yhtiön konkurssipesälle 300 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 8.9.1992 lukien.

Huittisten Osuuspankin on, jos se tahtoo käyttää hyväkseen takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 25 §:ssä tarkoitettua jälkivalvontamahdollisuutta, Kokemäen käräjäoikeudessa Rakennusliike X Oy:n konkurssissa valvottava saatavansa kolmen kuukauden kuluessa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Selander, Larkiomaa ja Lehmus. Esittelijä Nina Porkka.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Tulenheimo-Taki, Taipale, Wirilander ja Palaja. Esittelijä Anita Räty.

---

[SV]

Bolaget X hade avkortat sitt banklån, som förfallit till betalning, med 300 000 mark. Samtidigt hade bolagets styrelsemedlemmar A och B betalat av på lånet så mycket att A:s och B:s egendom hade befriats från att utgöra säkerhet för bolagets skulder. Härefter hade bolaget samma dag överlåtit sin egendom till konkurs. Tillgångarna uppgick enligt boförteckningen till 8,8 miljoner mark. Då en del av bolagets egendom hade pantsatts till säkerhet för lån, skulle resultatet av konkursboets realisering komma att stanna under 400 000 mark.

Med beaktande av hurudant resultatet av realiseringen skulle bli och vilken verkan betalningen i enlighet med detta skulle ha på utdelningsbeloppen för borgenärerna, ansågs betalningen med hänsyn till boets tillgångar vara avsevärd. Då betalningen under de rådande förhållandena inte heller kunde anses vara sedvanlig förordnades den att gå åter i enlighet med 10 § lagen om återvinning till konkursbo.

L om återvinning till konkursbo 10 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.