Supreme Court allows employee claim for back pay after employer unilaterally changed pay scale without consent.

Työnantaja oli vuonna 1979 muuttanut työntekijän palkanmaksuperustetta. Tämän johdosta työntekijälle oli vuodesta 1984 hänen vuonna 1990 tapahtuneeseen eläkkeelle siirtymiseensä saakka maksettu alhaisempaa palkkaa kuin mitä työsopimuksessa oli sovittu. Työntekijä ei voinut näyttää vaatineensa aikaisemmin kuin vasta vähän ennen työsuhteensa päättymistä sopimuksen mukaista palkkaa. Tätä ei kuitenkaan muu selvitys huomioon ottaen pidetty osoituksena sellaisesta palkkaperusteiden hiljaisesta hyväksymisestä, jonka johdosta palkkauksessa tapahtunut epäedullinen muutos olisi tullut työntekijää sitovaksi sopimuksen veroiseksi käytännöksi.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Tampereen raastuvanoikeuden päätös 16.12.1992

Raastuvanoikeus lausui A:n Huhtamäki Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta, että A ja Oy Star Ab olivat 12.12.1973 tehneet työsopimuksen, jonka perusteella A oli toiminut työterveyshoitajana ensin Star Oy:n ja sitten sanotun yhtiön sulauduttua Huhtamäki Oy:öön viimeksi mainitun yhtiön palveluksessa eläkkeelle jäämiseensä marraskuuhun 1990 saakka. Työsopimuksen mukaan A:n palkka oli ollut 1.3.1974 lukien täysi Y 18/II palkkaluokan mukainen palkka 30 prosentin ikälisineen. Palkka oli tullut vuosittain tarkistaa noudattaen kunnallisen virkaehtosopimuksen mukaista käytäntöä sovitun palkkaryhmän osalta. Työsopimuksen mukaan muissa A:n työsopimukseen liittyvissä asioissa tuli noudattaa Suomen Teollisuustoimihenkilöliiton ja Suomen Työnanantajain Keskusliiton välisen yleissopimuksen sekä yrityksen henkilöstöpolitiikan ehtoja.

Yhtiö oli kuitenkin 1.12.1979 muuttanut A:n palkanmääräytymisperustetta siten, että hänen palkkaluokkansa määräytyi siitä lukien sanotun yleissopimuksen mukaan. Kantajan palkkaluokaksi oli tällöin tullut 3 A. Muutoksen johdosta A:n palkka oli ajalla vuosi 1980 - helmikuu 1984 ollut korkeampi kuin hänen työsopimuksessa mainitun laskentaperusteen mukainen palkkansa. Maaliskuun alusta 1984 3 A palkkaluokan mukainen kuukausipalkka oli kuitenkin jäänyt alhaisemmaksi kuin mitä se olisi ollut työsopimuksen mukaista palkanmaksuperustetta käyttäen.

Suomen Työterveyshoitajaliitto ry ei ollut liittynyt mainittuun yleissopimukseen, vaikkakin työterveyshoitajat oli yleissopimuksen soveltamisohjeissa ryhmitelty kuuluviksi teollisuustoimihenkilöihin. Yhtiö oli ollut sinänsä kuitenkin velvollinen maksamaan A:lle vähintään mainitun yleissopimuksen mukaista palkkaa. Vaikka A oli saanut yleissopimuksen 3 A palkkaluokan mukaista korkeampaa palkkaa ajalta 1980 - helmikuu 1984, yhtiöllä ei ilman A:n suostumusta ollut oikeutta yksipuolisesti muuttaa kirjallisesti sovittua palkkausperustetta ilman työsopimuksen irtisanomiseen oikeuttavia perusteita.

Raastuvanoikeus totesi asiassa jääneen epäselväksi, oliko yhtiö sopinut A:n kanssa palkkausperusteiden muutoksista. A:n ei kuitenkaan ollut näytetty hiljaisesti hyväksyneen palkkausperusteensa muutosta, koska hän oli ilmoittanut tyytymättömyytensä palkkansa jälkeenjääneisyydestä muun muassa esimiehelleen. Näin ollen raastuvanoikeus katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että A:n palkkausperusteiden muutoksesta olisi sovittu sitovasti.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle tämän saamatta jääneet palkat yhteensä 68 312 markkaa korkoineen.

Turun hovioikeuden tuomio 3.1.1994

Yhtiö valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi yhtiön ilmoittaneen A:n palkkausperusteen muutosten johtuneen vuonna 1979 voimaantulleista työterveyshuoltolaista sekä laista yhteistoiminnasta yrityksissä. A ei ollut sinänsä kiistänyt yhtiön ilmoitusta. Hän oli kuitenkin katsonut, ettei muutoksesta ollut sovittu ja ettei palkkausperusteen muuttamiseen ollut työsopimuslain mukaista erityisen painavaa syytä.

Palkkausperusteen muutoksen vuoksi A oli vuosina 1979 -1984 saanut kirjallisessa työsopimuksessa sovittua korkeampaa palkkaa. Maaliskuusta 1984 vuonna 1990 tapahtuneeseen eläkkeelle siirtymiseen saakka A:n palkka oli kuitenkin ollut alhaisempi kuin mitä siitä vuonna 1973 oli sovittu. Tämä muutos oli johtunut yleisestä palkkakehityksestä, joka oli ollut ennaltamääräämätöntä.

Ajalla 1979 - 1984 A ei ollut edes väittänyt huomauttaneensa työnantajalle palkkansa määräytymisperusteen muuttumisesta. Vuoden 1984 jälkeen A oli lähinnä työtovereilleen valitellut palkkauksensa jälkeenjääneisyyttä. Varsinaisen kanteen kohteena olleen palkkausta koskeneen vaatimuksen A oli esittänyt yhtiön edustajille vasta vuonna 1990 juuri ennen eläkkeelle siirtymistään.

Työnantaja ei saanut ilman irtisanomisperusteeseen verrattavaa erityisen painavaa syytä yksipuolisesti muuttaa työsopimuksen olennaista ehtoa. Kun A ei kuitenkaan vuonna 1979 tapahtuneen palkkausperusteen muutoksen jälkeen ollut vuosikausiin huomauttanut yhtiön menettelystä, hän oli hiljaisesti hyväksynyt yksipuolisen palkkausperusteen muutoksen ja vuodesta 1979 alkaen noudatettu palkanmääräytymisperuste oli muodostunut asianosaisten välisen työsopimuksen osaksi. A:n vaatimukset olivat näin ollen perusteettomia.

Tämän vuoksi hovioikeus kumosi raastuvanoikeuden päätöksen ja hylkäsi kanteen.

Esittelijä Nurmen mietintö:

Hovioikeus lausunee perusteluinaan seuraavaa:

Edellä olevilla ja muutoin raastuvanoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus ratkaissee jutun tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla:

Raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle saamatta jääneet palkat ajalta maaliskuu 1984 - marraskuu 1990.

Yhtiö on vastannut valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.11.1994

Perustelut

Yhtiö on vuonna 1979 muuttanut A:n työsopimuksen mukaista palkkausperustetta siten, että hänen palkkaluokkansa kuului siitä lukien Suomen Teollisuustoimihenkilöliiton ja Suomen Työnantajain Keskusliiton välisen yleissopimuksen palkkaryhmään 3 A. Ajalla 1.1.1979 - maaliskuu 1984 A on saanut työsopimuksen mukaisen laskentaperusteen ylittävää palkkaa. Maaliskuun alusta 1984 lukien A:n kuukausipalkka on kuitenkin hänen vuonna 1990 tapahtuneeseen eläkkeelle siirtymiseensä saakka ollut työsopimuksen mukaista palkkaa alhaisempi.

Työterveyshoitajalle maksettavien palkkojen palkkaluokkien nouseminen työsopimuksen mukaisesta Y 18 palkkaluokasta kanteessa tarkoitettuun Y 27 palkkaluokkaan on perustunut kunnalliseen virkaehtosopimukseen, jonka mukaan A:n palkka on hänen työsopimuksensa mukaan tullut vuosittain tarkistaa. Yhtiö on näin ollen velvollinen suorittamaan A:lle kanteessa vaaditut palkkasaatavat.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään palkkasaatavien osalta raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Veso, Kilpi ja Suvanto. Esittelijä Asko Nurmi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Haamann, Krook, Möller ja Hidén. Esittelijä Sari Ruokojärvi.

---

[SV]

En arbetsgivare hade år 1979 ändrat arbetstagarens lönebetalningsgrunder. Till följd härav hade till arbetstagaren från år 1984 till hennes pensionering år 1990 betalts en lön som var lägre än den i arbetsavtalet överenskomna. Arbetstagaren kunde inte visa, att hon skulle ha krävt avtalsenlig lön tidigare än strax innan hennes arbetsförhållande upphörde. Med beaktande av övrig utredning ansågs detta dock inte ge uttryck för ett sådant tyst godkännande av lönegrunderna, på grund av vilket den ofördelaktiga ändringen i avlöningen skulle ha blivit en för arbetstagaren bindande praxis jämställd med ett avtal.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret