Supreme Court dismisses inheritance claim against mentally ill sibling who killed parents involuntarily.

Perillisen, joka surmatessaan molemmat vanhempansa oli ollut mielisairauden vuoksi ymmärrystä vailla ja siten syyntakeeton, ei katsottu aiheuttaneen perittävien kuolemaa perintökaaren 15 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallisesti rikollisella teolla. Sen vuoksi hän ei näiden tekojen perusteella ollut menettänyt oikeuttaan perintöön vanhempiensa jälkeen.

PK 15 luku 1 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Vantaan kihlakunnanoikeudessa

A kertoi veljeään B:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että B oli 7.11.1989 tahallaan surmannut molemmat vanhempansa. Pesänjakaja oli 31.5.1991 toimittanut A:n ja B:n vanhempien jälkeen perinnönjaon siten, että syyntakeettomuutensa vuoksi myös B oli saanut normaalin perintöosuutensa. Pesänjakaja oli määrännyt, että A ja B omistivat kaiken jäämistöihin kuuluvan omaisuuden yhtäläisin oikeuksin ja velvollisuuksin, puoliksi kumpikin.

Tämän vuoksi A vaati perinnönjaon kumoamista ja jaon oikaisemista siten, että B:n katsotaan perintökaaren 15 luvun 1 §:n perusteella menettäneen perintöoikeutensa vanhempiensa jälkeen ja A yksin perii kaiken vanhemmiltaan jääneen omaisuuden.

Vastaus

Vantaan kaupungin virkaholhooja on B:n uskottuna miehenä kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kihlakunnanoikeuden päätös 17.3.1992

Kihlakunnanoikeus lausui, että Vantaan kihlakunnanoikeus oli päätöksessään 19.4.1990 todennut B:n tahallaan surmanneen molemmat vanhempansa 7.11.1989. Lääkintöhallituksen lausuntoon yhtyen kihlakunnanoikeus oli kuitenkin katsonut B:n olleen teot tehdessään ymmärrystä vailla ja jättänyt hänet tämän vuoksi rangaistukseen tuomitsematta.

Mielentilatutkimuksessa oli B:n psyykkisen tilan todettu tuntuvasti huonontuneen ennen surmaamistekoja. Hänen vanhempansa olivat olleet huolissaan hänen väkivaltaisesta käyttäytymisestään ja sen vuoksi nukkuneet lukitun ja pönkitetyn oven takana. B oli jo lokakuun lopussa 1989 mielenterveystoimistossa käydessään ollut psykoottistasoisesti häiriintynyt. Hän oli marraskuun alkupuolella saanut niin sanottuja tappokäskyjä ja varustautunut iskuaseella. Vanhempiensa surmaamista edeltäneenä iltana hän oli jättänyt lääkkeensä ottamatta ja ollut kertomansa mukaan aamulla levoton ja sekaisin.

B:n kertoman mukaan hänen vanhempansa olivat keljuilleet hänelle ja hän oli itse kuullut jälleen tappokäskyjä, jolloin hän oli surmannut vanhempansa lyömällä näitä puukolla. Hän oli itse arvellut lyöneensä vain pari, kolme kertaa, mutta todellisuudessa iskuja oli ollut kymmeniä.

Mielentilatutkimuksessa oli B:n katsottu täyttävän kroonisen erilaistumattoman skitsofrenian kriteerit. Taudinkuva näytti kehittyvän yhä enemmän paranoidistyyppisen skitsofrenian suuntaan. Tutkimuksen mukaan hän ei ollut syytteenalaisten tekojensa aikana kyennyt psykoottisen tilansa vuoksi kontrolloimaan itseään vaan oli harhojen vallassa toteuttanut "ylhäältä tulleet käskyt". Hänen oli todettu olevan mielisairaslain tarkoittaman valtion mielisairaalassa annettavan hoidon tarpeessa ja vaarallinen itselleen tai muille.

Perintökaaren 15 luvun 1 §:n mukaan perintöoikeuden menettäminen edellytti, että kuolema oli tahallisesti aiheutettu rikollisella teolla. B:n oli todettu surmanneen vanhempansa. Tekoja oli pidetty tappoina. B oli kuitenkin mielentilansa vuoksi jätetty niistä rangaistukseen tuomitsematta.

Perintökaaren 15 luvun 1 §:n tahallisuusarvostelua määriteltäessä oli otettava huomioon, oliko B käsittänyt tekonsa rikokseksi tai muutoin mieltänyt menettelynsä ja sen seuraamukset. Mielentilatutkimuksen mukaan näin ei ollut tapahtunut. B oli toiminut täysin "ylhäältä annettujen käskyjen" mukaisesti. Hänen ei ollut katsottava tahallisesti aiheuttaneen vanhempiensa kuolemaa rikollisella teolla siinä mielessä kuin perintöoikeuden menettämiseen vaadittiin.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 22.9.1993

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on toistanut aikaisemmin tekemänsä vaatimukset.

Virkaholhooja on B:n uskottuna miehenä vastannut valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.11.1994

Perustelut

Vantaan kihlakunnanoikeus on päätöksessään 19.4.1990 todennut B:n surmanneen molemmat vanhempansa, mutta katsoen B:n olleen teot tehdessään ymmärrystä vailla jättänyt hänet näistä kahdesta taposta rangaistukseen tuomitsematta.

B on psyykkisten oireiden vuoksi ollut jatkuvassa seurannassa ainakin vuoden 1987 alusta alkaen ja käynyt siitä lähtien säännöllisesti aluksi nuorisoneuvolassa kerran tai kahdesti viikossa ja sittemmin mielenterveystoimistossa ja ollut myös kahdesti sairaalahoidossa. Seurannan ja hoitojen syynä on ollut erityisesti vanhempiin kohdistunut aggressiivisuus, mutta myös yleisemmin levoton olo, ahdistuneisuus, huimauksen tunne, unettomuus, hallitsemattomat ajatukset ja harhat, psykoottisuus ja kontrolloimaton väkivaltaisuus. Taudinmäärittely on alussa vuonna 1987 ollut skitsofreenistyyppinen psykoosi ja B on vuonna 1988 kirjoitettu jakomielitaudin vuoksi määräaikaiseläkkeelle.

Rikosjutussa tehdyn mielentilatutkimuksen mukaan B on elänyt psykoottistasoisessa arvomaailmassa ja hänellä on esiintynyt korostuneita kuuloharhoja ja järjestäytymätöntä käyttäytymistä. B sairastaa jakomielitaudin erilaistumatonta kroonista muotoa ja on mielisairaalahoidon tarpeessa. Surmatessaan vanhempansa hän ei ole psykoottisen tilansa vuoksi kyennyt kontrolloimaan itseään vaan on harhojen vallassa toteuttanut todellisiksi luulemansa ylhäältä annetut käskyt. Mielentilatutkimuksen ja lääkintöhallituksen sen perusteella antaman lausunnon mukaan B:n on katsottava puheena olevien tekojen aikana olleen ymmärrystä vailla.

B:n, joka surmatessaan vanhempansa on ollut mielisairauden vuoksi ymmärrystä vailla ja siten syyntakeeton, ei voida katsoa perintökaaren 15 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallisesti aiheuttaneen rikollisella teolla vanhempiensa kuolemaa. B ei siten ole näiden tekojen perusteella menettänyt oikeuttaan perintöön vanhempiensa jälkeen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Christer Kuhlefelt, Lähdevuori ja Karttunen. Esittelijä Eija Soininen.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Paasikoski, Tulokas, Hidén ja Kivinen. Esittelijä Marjatta Möller.

---

[SV]

En arvinge hade dödat sina föräldrar och därvid varit i avsaknad av förståndets bruk på grund av sinnessjukdom och därför otillräknelig. Han ansågs inte ha förorsakat arvlåtarnas död genom i 15 kap. 1 § ärvdabalken avsedd uppsåtlig brottslig gärning. Därför hade han inte till följd av dessa gärningar förverkat sin rätt till arv efter sina föräldrar.

ÄB 15 kap 1 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.