Supreme Court allows wife's claim for additional share of marital assets based on post-division company share appreciation.

Ään.

Puoliso oli vajaat yhdeksän kuukautta pesänjakajan toimittaman osituksen jälkeen myynyt osuutensa kommandiittiyhtiössä hinnasta, joka oli monikymmenkertainen verrattuna pesänjakajan osituksessa käyttämään yhtiöosuuden arvoon. Puoliso ei ollut näyttänyt, että yhtiöosuuden kauppahinnan ja sen osituskirjaan merkityn arvon erotus olisi johtunut pelkästään osituksen jälkeisestä arvonnoususta taikka että kauppahintaan olisi ratkaisevasti vaikuttanut hänen henkilökohtainen työpanoksensa tai muu vastaava seikka, jota ei osituksessa olisi otettava huomioon. Kauppahinta otettiin osituksen moitekanteen yhteydessä huomioon yhtiöosuuden ositusarvoon vaikuttavana seikkana.

ASIAN KäSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A:n kanne Äänekosken kihlakunnanoikeudessa

A on B:lle 8.12.1988 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla lausunut, että kihlakunnanoikeuden määräämä pesänjakaja oli 9.6.1988 toimittanut osituksen 14.5.1987 asumuseroon tuomittujen A:n ja B:n välillä. Pesänjakaja oli osituksessa vahvistanut pesän ositettavan netto-omaisuuden arvoksi yhteensä 739 300,50 markkaa, vaikka sen arvo oli todellisuudessa ollut ainakin 2 229 300,50 markkaa. Tämä ero oli A:n mukaan johtunut muun muassa siitä, että B:lle osituksessa jääneen Yöbaari Hirvaskangas Ky:n henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen yhtiöosuuden arvo oli arvioitu ainoastaan 120 000 markaksi, vaikka sen käypä arvo ositushetkellä oli ollut vähintään 1 500 000 markkaa.

Kun pesänjakaja oli jakanut A:lle omaisuutta vain 270 620,20 markan arvosta, A on vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle tasinkona pesänjakajan määräämien 99 030,05 markan asemesta 844 030,05 markkaa 16 prosentin korkoineen 9.6.1988 lukien. Lisäksi A on vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Äänekosken kihlakunnanoikeuden päätös 5.9.1991

Kihlakunnanoikeus on todennut B:n omistaman yhtiöosuuden arvon tulleen osituksessa määritellyksi niin sanotun substanssiarvon perusteella. Tällöin ei pesänjakajan tiedossa ollut kuitenkaan ollut 60 700 markan säästöhenkivakuutusta, jonka määrä olisi jaossa pitänyt ottaa huomioon. Kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että yhtiöosuudella olisi ositusperusteen syntyessä ollut muuta arvoa kuin pesänjakajan sille määräämä arvo lisättynä säästöhenkivakuutuksen arvolla. Yhtiöosuuden sittemmin tapahtuneeseen arvonnousuun A:lla ei ollut avio-oikeutta.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on velvoittanut B:n suorittamaan pesänjakajan hänen rahana maksettavakseen määräämän tasingon lisäksi tasinkona A:lle 30 350 markkaa 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä 5.9.1991 lukien. Lisäksi kihlakunnanoikeus on määrännyt, että B:n oli suoritettava 16 prosentin korko pesänjakajan rahana maksettavaksi määräämälle tasingolle 99 030,05 markalle osituksen toimittamispäivästä 9.6.1988 lukien.

B on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 10 000 markalla 16 prosentin korkoineen 5.9.1991 lukien.

Vaasan hovioikeuden tuomio 29.5.1992

Hovioikeus on todistajien kertomuksia arvioidessaan ottanut huomioon, että todistaja X, joka oli arvioinut kommandiittiyhtiön arvon substanssiarvon mukaan, oli kertonut tehneensä oman arvionsa sillä perusteella, että huoltoasemaa ei myytäisi ja ettei substanssiarvo ollut siten ollut oikea arvio myyntihinnalle. Todistaja Y taas ei ollut arviossaan ilmoittanut yhtiön substanssiarvoa osituksen päättymishetkellä 9.6.1988, vaan hän oli tehnyt arvionsa tuotto-odotusten perusteella ja arvioinut kommandiittiyhtiön arvon tuottoarvon mukaan.

Hovioikeus onkin katsonut, ettei kommandiittiyhtiön arvoa osituksen päättymishetkellä 9.6.1988 tullut määrätä pelkän substanssiarvon perusteella. Toisaalta, kun otettiin huomioon, että kommandiittiyhtiön toiminta oli aloitettu vasta vuonna 1986 eikä sen toiminta ollut vielä vakiintunut ja kun kyseisen huoltoasemarakennuksen perustamiseen oli katsottava liittyneen tavanomaista suurempi taloudellinen riski, kommandiittiyhtiön käypää arvoa määritettäessä ei voitu käyttää myöskään useiden vuosien tuotto-odotuksia.

Hovioikeus on todennut, että jutussa oli esitetty puutteellisia ja osittain ristiriitaisia arvioita kommandiittiyhtiön arvosta osituksen päättymishetkellä 9.6.1988. Näin ollen hovioikeus on kaiken esitetyn selvityksen perusteella katsonut, että B:n kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä omistaman yhtiöosuuden käypä arvo oli osituksen päättymishetkellä ollut, kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitun säästöhenkivakuutuksen arvo mukaan lukien, 500 000 markkaa.

Puolisoiden ositettavan netto-omaisuuden säästö oli siten ollut yhteensä 1 119 300,50 markkaa. Näin ollen kumpikin osapuoli oli osituksessa saava omaisuutta 559 650,25 markan arvosta. Pesänjakaja oli osituksessa määrännyt, että A sai yksin omistamansa omaisuuden sekä osan puolisoiden yhteisestä omaisuudesta eli omaisuutta yhteensä 270 620,20 markan arvosta. B:n oli näin ollen luovutettava A:lle tasinkona omaisuutta 289 030,05 markan arvosta.

B oli ositusneuvotteluissa ilmoittanut pesänjakajalle haluavansa maksaa tasingon rahassa. Osituskirjasta ei kuitenkaan tarkemmin ilmennyt, oliko B:n tarkoituksena ollut suostua siihen, että hän suoritti tasingon kokonaan rahassa ja näin ollen suurimmaksi osaksi pesän ulkopuolisilla varoilla. Myöskään osituksen moiteoikeudenkäynnin aikana B ei ollut ottanut kantaa siihen, millä tavalla tasinko olisi suoritettava. Tämän vuoksi hovioikeus on palauttanut asian pesänjakajalle reaalisen osituksen toimittamiseksi. Siinä tapauksessa, että pesänjakaja B:n suostumuksella määräisi tasingon maksettavaksi rahana, oli rahana suoritettavalle määrälle hovioikeuden määräyksen mukaan laskettava 16 prosentin korko osituksen toimittamispäivästä 9.6.1988 lukien.

Hovioikeus on korottanut B:n A:lle oikeudenkäyntikuluista kihlakunnanoikeudessa maksettavaksi tuomitun korvauksen 15 000 markaksi ja velvoittanut B:n suorittamaan 16 prosentin koron 10 000 markalle 5.9.1991 lukien ja 5 000 markalle hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien. Lisäksi hovioikeus on velvoittanut B:n suorittamaan A:lle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi hovioikeudessa 1 200 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle on kummallekin myönnetty valituslupa 22.9.1992.

A on vaatinut hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että B:n A:lle maksettavaksi määrätty tasinko korotetaan 679 970,60 markaksi 16 prosentin korkoineen 9.6.1988 lukien ja ettei asiaa enää palauteta pesänjakajalle. A on vaatinut korvausta myös oikeudenkäyntikuluistaan.

B on puolestaan vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Sen varalta, että hovioikeuden tuomio tasingon maksamisvelvollisuuden osalta pysytetään, B on vaatinut, että tasingolle suoritettava korko määrätään maksettavaksi vasta siitä alkaen, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Vielä B on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

A ja B ovat vastanneet toistensa valituksiin sekä vaatineet vastauskulujensa korvaamista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.5.1993

Perustelut

B:n yhtiöosuus Yöbaari Hirvaskangas Ky:n ainoana vastuunalaisena yhtiömiehenä on osituksessa luettava hänen varoihinsa ositushetken arvoon. Yhtiöosuuden arvon määrittelyssä voidaan saada ohjetta liikeyrityksen substanssia ja tuottoarvoa koskevista laskentaperiaatteista. Tässä tapauksessa luotettavimpana arvonmääritysperusteena on kuitenkin pidettävä yhtiöosuudesta pian osituksen jälkeen maksettua kauppahintaa.

Kihlakunnanoikeudessa esitetyn selvityksen mukaan B on 6.4.1989 myynyt osituksessa 120 000 markan arvoiseksi arvioidun yhtiöosuuden 8 480 000 markalla. B ei ole näyttänyt, että yhtiöosuuden kauppahinnan ja sen osituskirjaan merkityn arvon huomattava ero olisi johtunut pelkästään osituksen jälkeisestä arvon noususta tai että kauppahintaan olisi ratkaisevasti vaikuttanut sellainen hänen henkilökohtainen työpanoksensa tai muu vastaava seikka, jota ei tule ottaa huomioon osituksessa. Sen vuoksi yhtiöosuuden arvona osituksessa voidaan pitää A:n kanteessaan vaatimia 1 500 000 markkaa, joihin sisältyy myös kihlakunnanoikeuden mainitseman säästöhenkivakuutuksen arvo.

B:n tulee suorittaa viivästyskorkoa osituksessa jo rahana maksettavaksi määrätyn 99 030,05 markan tasingon osalta osituksen allekirjoituspäivästä 9.6.1988 lukien. Mahdollisesti rahana suoritettavan lisätasingon osalta viivästyskorko tulee määrätä maksettavaksi lopullisen osituksen päättymisestä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulos asian palauttamisesta pesänjakajalle ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta jää pysyväksi. Pesänjakajan tulee edellä kerrotuilla perusteilla oikaista ositusta ja määrätä tasingon maksamisesta.

B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa muutoksenhaun osalta 2 500 markkaa ja vastauskulujen osalta 1 000 markkaa eli yhteensä 3 500 markkaa 16 prosentin korkoineen 1 000 markalle Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Lehtimaja: A on kihlakunnanoikeudessa viitannut vajaat kymmenen kuukautta osituksen toimittamisen jälkeen eli 6.4.1989 tapahtuneeseen kauppaan, jossa B oli myynyt osituksessa hänelle jääneen ja siinä 120 000 markan arvoiseksi arvioidun yhtiöosuuden edelleen 8 480 000 markan kauppahinnasta. A:n mielestä kauppahinta on osoittanut, että yhtiöosuudelle osituksessa vahvistettu arvo on ollut liian alhainen.

B on puolestaan kihlakunnanoikeudessa kertonut, että kauppa oli ollut hänelle vain "onnellinen sattuma". Kauppahinnan suuruuteen oli B:n mukaan vaikuttanut hänelle edullinen kilpailutilanne. Toisaalta B on myöntänyt, että kommandiittiyhtiön menestyminen ja sen liikevaihdon kasvaminen oli alkanut jo ositusperusteen synnyttyä eli A:n ja B:n saatua 14.5.1987 asumuseron. Tätä väitettä tukevat myös todistajien X:n ja Y:n kertomukset. X:n mukaan kommandiittiyhtiön nettotuotto oli vielä vuonna 1986 ollut mitätön, mutta sen jälkeen liiketoiminta oli kuitenkin menestynyt hyvin. Y:n arvion mukaan yhtiöosuuden käypä arvo oli ositushetkellä ollut jo 1 100 000 ja 1 700 000 markan välillä.

Ositusperusteen syntymisen ja osituskirjan allekirjoittamisen välisenä aikana tapahtunut yhtiöosuuden arvonnousu on laskettava osituksessa huomioon otettavaan arvoon. Pesänjakaja on kuitenkin kihlakunnanoikeudessa ilmoittanut käsityksenään, että ositusperusteen hetken arvo oli osituksessa ratkaiseva. Tämä lausuma viittaa siihen, ettei pesänjakaja ole edes pyrkinyt ottamaan huomioon 14.5.1987 tuomitun asumuseron ja 9.6.1988 toimitetun osituksen välisenä aikana tapahtunutta arvonnousua yhtiöosuuden ositusarvoa vahvistaessaan.

Näillä lisäperusteilla olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Roos, Tulokas ja Lehtimaja (eri mieltä)

---

[SV]

Omröstn.

Mindre än nio månader efter att en skiftesman hade förrättat avvittring hade hustrun sålt sin andel i ett kommanditbolag för ett pris som var flera tiotal gånger större än det värde som skiftesmannen vid avvittringen hade åsatt bolagslotten. Hustrun hade inte styrkt att skillnaden mellan köpesumman för bolagslotten och det värde den åsatts vid avvittringen berodde endast på en värdestegring efter avvittringen eller att köpesumman på ett avgörande sätt påverkats av hennes personliga arbetsinsats eller av någon annan motsvarande omständighet som inte skulle beaktas vid avvittringen. I en rättegång om klander av avvittringen beaktades köpesumman som en omständighet med inverkan på bolagslottens värde vid avvittringen.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret