Supreme Court allows claim where insurer's refusal was proven by court record without formal written certificate.

Ään.

Vakuutusyhtiön kieltäytyminen suorittamasta korvausta liikennevakuutuksesta voitiin näyttää myös muulla tavalla kuin yhtiön antamalla kirjallisella todistuksella.

LiikVakL 12 § 2 mom

ASIAN KäSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Orimattilan kihlakunnanoikeuden päätös 19.6.1991

Virallisen syyttäjän syytteestä, johon A on asianomistajana yhtynyt, kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että B oli 29.10.1990 Mäntsälässä kuljettanut omistamaansa henkilöautoa pysäköintialueelta Keskustien yli Vanhalle Porvoontielle väistämättä Keskustietä mopollaan ajanutta A:ta, mistä syystä ajoneuvot olivat törmänneet toisiinsa ja A oli kaatunut katuun saaden lääkärintodistuksesta tarkemmin ilmenevät ruumiinvammat, joita ei voinut pitää vähäisinä. B oli edellä kuvatulla teollaan huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelain säännöksiä siten, että hänen menettelynsä oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle.

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että vakuutusyhtiö C oli kieltäytynyt maksamasta liikennevakuutuslain mukaisessa järjestyksessä enemmälti korvauksia, ja sen vuoksi tutkinut B:hen kohdistuneen korvausvaatimuksen.

Kihlakunnanoikeus on tieliikennelain 14 §:n 3 momentin ja 98 §:n sekä rikoslain 21 luvun 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut B:n yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 30:een 22 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 660 markkaa. Lisäksi B on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi vammasta aiheutuneesta kivusta ja särystä 8 300 markkaa, josta oli vähennettävä vakuutusyhtiön jo maksamat 4 300 markkaa, ja korvaamaan valtiolle lääkärintodistuksen lunastusmaksu 59 markkaa.

Kouvolan hovioikeuden päätös 7.7.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, on lausunut, että A oli kihlakunnanoikeudessa antanut C:n korvauspäätöksen, jonka mukaan C oli suorittanut hänelle korvauksena kivusta ja särystä 4 300 markkaa. Korvaus oli suoritettu B:n C:lle liikennevahingosta tekemän ilmoituksen perusteella. Lisäksi C:n edustaja oli kihlakunnanoikeudessa ilmoittanut C:n kieltäytyvän korvaamasta enempää. Korvauspäätöstä ei ollut pidettävä liikennevakuutuslain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettuna kieltäytymistodistuksena. C:n edustajan ilmoitusta ei ollut pidettävä riittävänä selvityksenä kieltäytymisestä. Koska kysymyksessä oli liikennevakuutuksesta korvattava vahinko eikä A ollut esittänyt kihlakunnanoikeudessa C:n antamaa todistusta kieltäytymisestä suorittaa vaadittua korvausta, kihlakunnanoikeuden ei olisi pitänyt ottaa tutkittavakseen A:n korvausvaatimusta kivusta ja särystä.

Hovioikeus on sen vuoksi, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, poistanut kihlakunnanoikeuden lausunnon B:n 8 300 markan vahingonkorvausvelvollisuudesta A:lle ja jättänyt tutkimatta korvausta koskevan vaatimuksen.

Muulta osalta kihlakunnanoikeuden päätös on jäänyt voimaan.

A on velvoitettu suorittamaan B:lle korvaukseksi hovioikeudessa aiheutuneista vastauskuluista 1 200 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 8.1.1993. Valituksessaan A on vaatinut korvausvaatimuksensa tutkimista ja B:n velvoittamista suorittamaan hänelle lisäkorvausta kivusta ja särystä kihlakunnanoikeudessa vaaditut 24 700 markkaa 16 prosentin korkoineen 29.10.1990 lukien. Lisäksi A on vaatinut vapauttamistaan korvaamasta B:n oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa.

B ja C ovat antaneet pyydetyt vastaukset. B on vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 7.5.1993

Perustelu

Liikennevakuutuslain 12 §:n 2 momentin mukaan korvausvaatimusta liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon johdosta ei saa ottaa tutkittavaksi, ellei näytetä, että vakuutusyhtiö, joka on vastuussa vahingosta, on kieltäytynyt suorittamasta vaadittua vahingonkorvausta.

Kihlakunnanoikeudelle 19.6.1991 annetun haastetodistuksen mukaan C:lle on 6.6.1991 annettu tiedoksi A:n vaatimus 29 000 markan korvauksesta liikennevahingon aiheuttamasta kivusta ja särystä. C:n 10.4.1991 antamasta korvauspäätöksestä ilmenee, että C on maksanut A:lle kivusta ja särystä vain 4 300 markkaa ja oikeudessa C:n asiamies on ilmoittanut C:n kieltäytyvän suorittamasta enemmän korvausta.

Näin ollen on kihlakunnanoikeudessa näytetty, että C, joka on liikennevakuutuksen perusteella vastuussa kysymyksessä olevasta liikennevahingosta, on kieltäytynyt suorittamasta vaadittua vahingonkorvausta.

Lain 12 §:n 2 momenttiin otettu määräys vakuutusyhtiön velvollisuudesta antaa kieltäytymisestään kirjallinen todistus ei vähennä A:n oikeutta käyttää muitakin oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa mainittuja keinoja näyttövelvollisuutensa täyttämiseksi.

Hovioikeus ei olisi saanut jättää A:n B:lle kivusta ja särystä esittämää korvausvaatimusta tutkimatta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan A:n vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta jättämistä ja B:n vastauskulujen korvaamista koskevalta osalta. Juttu palautetaan näiltä osilta hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi. Hovioikeuden on jutun ratkaistessaan myös lausuttava B:llä Korkeimmassa oikeudessa olleista vastauskuluista.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Vakuutusyhtiö on 10.4.1991 antamallaan kirjallisella päätöksellä suorittanut A:lle korvausta kivusta ja särystä 4 300 markkaa. Erillinen kieltäytymistodistus ei ole ollut tarpeen sen selvittämiseksi, että yhtiö on kieltäytynyt tältä osin enemmästä korvauksesta.

Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Roos, Suhnen, Sevon ja Tulokas (eri mieltä)

---

[SV]

Omröstn.

Försäkringsbolagets vägran att utbetala skadestånd på grund av en trafikförsäkring kunde styrkas också på annat sätt än med försäkringsbolagets skriftliga intyg.

TrafikförsäkringsL 12 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret