Supreme Court allows creditor's claim dismissed for procedural defect because bankruptcy trustee improperly used respondent's right of reply.
Finlandia (FI)
Sintesi Legislator
Generato dall'IAThe Supreme Court of Finland overturned the lower courts' dismissal of a creditor's claim against a bankrupt company. The creditor had already proven the debt in a separate proceeding where the bankruptcy trustee acted as the respondent, meaning the creditor was not required to file a separate confirmation suit. The court held that the lower courts erred by dismissing the original claim solely because the trustee failed to follow the specific procedural instruction regarding the confirmation suit.
Regesto Legislator
Generato dall'IAs. 100 of the Bankruptcy Act 1991; s. 100 of the Bankruptcy Act 1991: When a bankruptcy trustee has already used the respondent's right of reply in a prior proceeding to establish a claim, the creditor is not obligated to file a separate confirmation suit, and the original claim cannot be dismissed for failure to comply with such procedural instructions.
Parole chiave
Generato dall'IADisposizioni normative citate
Generato dall'IADecisioni correlate
Generato dall'IATesto completo
Konkurssituomiossa velkoja oli osoitettu eri oikeudenkäynnissä näyttämään toteen riitautettu saatava, jonka perusteesta oli jo konkurssin alkaessa ollut velallisyhtiötä vastaan vireillä oikeudenkäynti. Konkurssipesä oli siinä ryhtynyt käyttämään vastaajan puhevaltaa. Velkoja ei ollut velvollinen enää nostamaan osoituksen mukaisesti erillistä vahvistuskannetta saatavan riitauttanutta velallisyhtiötä vastaan. Alkuperäistä kannetta ei sen vuoksi osoituksen noudattamatta jättämisen takia olisi pitänyt jättää tutkimatta.
ASIAN KäSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa
Konkurssipesän ja B:n vastaukset
Konkurssipesä ja B ovat vaatineet kanteen tutkimatta jättämistä, kun B:tä ei ollut haastettu siihen vastaamaan konkurssituomiossa asetetussa määräajassa. B on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.
Raastuvanoikeuden päätös 29.8.1991
Raastuvanoikeudessa oli yhtiön konkurssin alkaessa ollut vireillä asia, jossa A oli vaatinut työsuhdesaataviaan yhtiöltä. Yhtiön tultua asetetuksi konkurssiin konkurssipesä oli tullut asianosaiseksi oikeudenkäyntiin. A:n valvottua saatavansa konkurssissa ja velallisyhtiön edustajan B:n riitautettua ne raastuvanoikeus oli 9.5.1991 antamassaan konkurssituomiossa osoittanut A:n näyttämään saatavansa toteen eri oikeudenkäynnissä, joka kanneoikeuden menettämisen uhalla oli ollut pantava vireille riitauttajaa ja konkurssipesän hallintoa vastaan kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tuomio saatavan osalta oli saanut lainvoiman. Saatavan vahvistuskanne oli nostettu konkurssipesää vastaan 4.7.1991 ja riitauttajaa vastaan vasta 19.8.1991.
Koska kanne riitauttajaa vastaan oli tullut vireille vasta säädetyn määräajan jälkeen, raastuvanoikeus on jättänyt asian tutkimatta ja määrännyt asianosaiset asian laatuun nähden pitämään oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.
Helsingin hovioikeuden päätös 11.3.1992
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian, on jättänyt sen raastuvanoikeuden päätöksen varaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 8.9.1992. Valituksessaan A on vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista raastuvanoikeuteen.
Konkurssipesä on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen. B ja valtio eivät ole käyttäneet varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.2.1993
Perustelut
A:n saatavan on konkurssissaan riitauttanut velallisyhtiö itse eikä B. Saatavaa koskeva oikeudenkäynti oli jo ennen konkurssin alkamista ollut vireillä yhtiötä vastaan, joka siten oli ollut tietoinen A:n valvomista saatavista. Konkurssipesä oli ryhtynyt asiassa käyttämään vastaajan puhevaltaa. Tämän vuoksi A ei ole ollut kanneoikeutensa säilyttääkseen velvollinen konkurssituomiossa annetun osoituksen mukaisesti enää nostamaan erillistä vahvistuskannetta riitauttajaa ja konkurssipesää vastaan. Asiassa ei ole merkitystä sillä, ettei B:tä ollut haastettu riitautetun saatavan vahvistamisoikeudenkäyntiin, kun kanne saatavan riitauttanutta yhtiötä vastaan jo oli edellä sanotuin tavoin tullut vireille. Raastuvanoikeuden ei siten olisi pitänyt jättää tutkimatta A:n alun perin yhtiöön kohdistamaa kannetta.
Päätöslauselma
Hovioikeuden ja raastuvanoikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväksi raastuvanoikeudessa, jonka tulee ottaen huomioon palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.
Jos ilmoitus tehdään, asianosaisten tulee saapua uuteen käsittelyyn, A:n uhalla, että juttu hänen poissaollessaan voidaan jättää sillensä tai konkurssipesän vaatimuksesta ratkaista, ja konkurssipesän uhalla, että juttu voidaan sen poissaolosta huolimatta ratkaista.
Raastuvanoikeuden tulee antaa lausunto myös kaikista jutussa esitetyistä oikeudenkäyntikuluja koskevista vaatimuksista.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Sevon, Tulokas ja Lehtimaja
---
[SV]
En borgenär hade i en konkursdom anvisats att i en särskild rättegång styrka en fordran som gjorts tvistig och om vars grund rättegång mot gäldenärsbolaget hade varit anhängig redan när konkursen började. I rättegången hade konkursboet tagit sig talan som svarande. Borgenären var inte skyldig att i enlighet med anvisningen väcka särskild fastställelsetalan mot gäldenärsbolaget som hade bestritt fordran. Det ursprungliga käromålet borde därför inte ha avvisats på den grund att anvisningen inte följts.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret