Legislator Giurisprudenza & Legislazione
DE FR IT EN
Analizza in Legislator
KKO:1993:169 Generato dall'IA

Supreme Court quashes district court fine for absence during resumed criminal trial proceedings.

Numero d'incarto KKO:1993:169
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Respinto (Dismissed)
Apri la fonte ufficiale Versione Markdown leggibile dalle macchine (.md)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Supreme Court of Finland quashed a district court decision imposing a fine on a defendant for their absence during a resumed criminal trial. The lower court had fined the defendant for missing the second hearing after the prosecution re-filed the case following a suspension. The court ruled that the statutory provision allowing fines for absence applies only to the initial handling of a criminal case, not to resumed proceedings.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Oikeudenkäymiskaari 12 luvun 17 §:n 1 momentti; Rangaistus poissaolosta saadaan tuomita vain ensikäsittelyssä, ei uudelleen käsiteltävässä asiassa.

Parole chiave

Generato dall'IA
criminal procedure absence fine resumed trial statutory interpretation supreme court review reiterazione di reati penali revisione in materia penale motivo insorto dopo la fuga

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Oikeudenkäymiskaari 12 luku 17 § 1 momentti
Oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta
Oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta

Giurisprudenza citata

Generato dall'IA
KKO 1978 II 132
Korkein oikeus on sitä vastoin ratkaisuissaan KKO 1978 II 132 ja KKO 1986 II 155 asettunut päinvastaiselle kannalle ja katsonut, että juttu on tällaisissa tapauksissa edelleen vireillä ja että syyteoikeuden vanhentumista arvosteltaessa ei ollut sovellettava rikoslain 8 luvun 2 §:n 2 säännöstöä.
KKO 1986 II 155
Korkein oikeus on sitä vastoin ratkaisuissaan KKO 1978 II 132 ja KKO 1986 II 155 asettunut päinvastaiselle kannalle ja katsonut, että juttu on tällaisissa tapauksissa edelleen vireillä ja että syyteoikeuden vanhentumista arvosteltaessa ei ollut sovellettava rikoslain 8 luvun 2 §:n 2 säännöstöä.
Generato dall'IA
appeal_1981_kouvola__344
Court dismisses additional absence fine when defendant already sentenced to a prior threat fine for non-attendance.
appeal_1979_eastern-finland__721
Appeal court decision dismissed due to improper presiding judge appointment violating police prosecutor rules.
kko-precedent_1993_143
Supreme Court allows acquittal for absent defendant where crime is minor and travel difficulties exist.
kko-other_1999_3480
Supreme Court allows reduction of sentence for prior conviction under Criminal Code Chapter 7 Section 6.
kko-other_2021_1895
Supreme Court allows combining sentences for multiple crimes under Finnish Criminal Code Chapter 7 Section 6.

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Kihlakunnanoikeus oli jättänyt rikosjutun käsittelyn vastaajan poissaolon johdosta uuden ilmoituksen varaan. Kihlakunnanoikeuden otettua jutun syyttäjän ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväksi ja vastaajan oltua tällöin haastettuna poissa kihlakunnanoikeus tuomitsi vastaajan poissaolosakkoon.

Ään.

Koska oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 17 §:ssä säädetty rangaistus poissaolosta saadaan tuomita vain kun vastaajaksi haastettu on poissa rikosasian ensikäsittelystä, kihlakunnanoikeuden päätös tältä osalta purettiin ja poistettiin.

OK 12 luku 17 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kurikan kihlakunnanoikeuden päätös 20.6.1990

Kihlakunnanoikeus on päätöksellään, samalla kun se on tuominnut vastaajan näpistyksestä sakkorangaistukseen, tuominnut hänet 16.11.1989 ja 21.2.1990 tapahtuneista esteettömistä poissaoloista oikeudessa vastaajana kummastakin 20:een 20 markan määräiseen päiväsakkoon.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Kihlakunnanoikeudessa puheenjohtajana toiminut käräjätuomari on pyytänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen purkamista siltä osin kuin vastaaja on tuomittu rangaistukseen 21.2.1990 tapahtuneesta poissaolosta oikeudessa, koska kyseinen poissaolo oli tapahtunut vasta rikosasian jatkokäsittelyssä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.12.1993

Perustelu

Kihlakunnanoikeus on 16.11.1989 lykännyt asian käsittelyn istuntoonsa 18.1.1990 ja tuolloin jättänyt vastaajaa koskevan rikosasian käsittelyn uuden ilmoituksen varaan sekä määrännyt, että juttu otetaan syyttäjän ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväksi. Kun juttu on otettu syyttäjän ilmoituksesta 21.2.1990 uudelleen käsiteltäväksi, vastaaja on ollut haastettuna poissa oikeudesta. Kihlakunnanoikeus on päätöksellään 20.6.1990 tuominnut vastaajan myös tuosta rikosasian jatkokäsittelyssä tapahtuneesta poissaolosta rangaistukseen, vaikka oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan rangaistus poissaolosta saadaan tuomita vain kun vastaajaksi haastettu on poissa rikosasian ensikäsittelystä. Kihlakunnanoikeuden päätös mainittuun poissaolosakkoon tuomitsemisen osalta perustuu siten ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Lainkohta

Oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta

Päätöslauselma

Kihlakunnanoikeuden päätös 20.6.1990 puretaan ja poistetaan siltä osin kuin vastaaja on tuomittu rangaistukseen esteettömästä poissaolosta oikeudessa vastaajana 21.2.1990.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Asiassa on kysymys siitä, voidaanko oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 17 §:n 1 momenttia soveltaa, kun vireille tullut rikosasia, jonka käsittelyn alioikeus on jättänyt uuden ilmoituksen varaan, ilmoituksesta otetaan uudelleen käsiteltäväksi. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on varsinkin aikaisemmin pidetty epäselvänä, milloin vireillä olevan rikosasian jättäminen uuden ilmoituksen varaan olisi rinnastettava asian jättämiseen sillensä ja milloin asian lykkäämiseen. Niinpä oikeuskirjallisuudessamme (Halila, Lakimies 1963 s. 258 s.) on katsottu, että uusi syyteoikeuden vanhentumisaika alkaa juosta siitä, kun vireillä oleva rikosjuttu on jätetty uuden ilmoituksen varaan. Korkein oikeus on sitä vastoin ratkaisuissaan KKO 1978 II 132 ja KKO 1986 II 155 asettunut päinvastaiselle kannalle ja katsonut, että juttu on tällaisissa tapauksissa edelleen vireillä ja että syyteoikeuden vanhentumista arvosteltaessa ei ollut sovellettava rikoslain 8 luvun 2 §:n 2 säännöstöä.

Katson, että tuomioistuimen rikosasiassa antama päätös ei ole oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdan nojalla purettavissa pelkästään sillä perusteella, että korkein oikeus sittemmin katsoo, ettei lainkohta, jonka nojalla rangaistus on tuomittu, eikä muukaan rangaistussäännös sovellu syyksi luettuun tekoon. Edellä mainituista korkeimman oikeuden ratkaisuista ilmenee kuitenkin, ettei vireille tulleen rikosasian käsittelyn jättäminen uuden ilmoituksen varaan merkitse asian jättämistä sillensä, eikä sitä oikeudenkäyntitilaisuutta, jossa uuden ilmoituksen varaan jätetty rikosasia ilmoituksesta otetaan uudelleen käsiteltäväksi ja johon vastaaja on haastettu, siten voida ainakaan täysin rinnastaa rikosasian ensikäsittelyyn. Näin ollen ja kun rangaistussäännöksiä on tulkittava suppeasti, katson, että kihlakunnanoikeuden päätös mainittuun poissaolosakkoon tuomitsemisen osalta perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Edellä esittämilläni perusteilla olen sovellettavan lainkohdan ja asian lopputuloksen osalta samaa mieltä kuin enemmistö.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Tapale, Wirilander, Sevon ja Möller (eri mieltä)

---

[SV]

Häradsrätten hade på grund av svarandens utevaro lämnat ett brottmål beroende av ny anmälan. När häradsrätten efter åklagarens anmälan på nytt tog upp målet till handläggning och den instämda svaranden var frånvarande dömde häradsrätten svaranden till utevaroböter.

Omröstn.

Då straff för utevaro enligt 12 kap. 17 § rättegångsbalken får ådömas endast om den som instämts såsom svarande uteblir från den första handläggningen av ett brottmål, återbröts och undanröjdes häradsrättens utslag till denna del.

RB 12 kap 17 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.