Supreme Court allows appeal dismissal when new charge is just a legal recharacterization of existing facts.

Kun syyttäjän hovioikeudessa esittämä vaihtoehtoinen rangaistusvaatimus oli vain uusi rikosoikeudellinen luonnehdinta syyttäjän jo alioikeudessa esittämästä teonkuvauksesta, kysymys ei ollut sellaisesta uudesta vaatimuksesta, joka vasta hovioikeudessa tehtynä olisi tullut jättää tutkimatta. Syytetyille, jotka eivät syytteeseen vastatessaan olleet ottaneet huomioon mainittua syyttäjän esittämää vaihtoehtoista rikosnimikettä, oli varattava tilaisuus lausua siitä käsityksensä. Tässä tarkoituksessa juttu voitiin palauttaa alioikeuteen.

OK 14 luku 3 § 1 mom

Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi 6_artikla_1_kohta Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi 6_artikla_3_kohta Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus 14_artikla_1_kohta Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus 14_artikla_3_kohta

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Virallisen syyttäjän syyte Lohjan kihlakunnanoikeudessa

Syyttäjä on kihlakunnanoikeudessa kertonut, että A ja B olivat 22.11.1991 Karkkilassa, 1) pahoinpideltyään ensin kello 11.30 - 12.45 välisenä aikana muun muassa nyrkein lyömällä C:tä tämän asunnossa, 2) palanneet myöhemmin samana päivänä kello 15 -17 välisenä aikana takaisin C:n asunnolle ja tuolloin uudelleen pahoinpidelleet C:tä niin, että tämä oli kaatunut lattialle. Tämän jälkeen A oli kuristanut C:tä kurkusta niin, että muun muassa C:n kurkunpää oli murskautunut ja C oli siitä johtuneen heijasteellisen sydänpysähdyksen seurauksena kuollut. Pahoinpitelyn kestäessä B oli painamalla C:tä jalalla ylävartaloon aiheuttanut tälle kylkiluun murtumia ja vammoja keuhkopussiin. Syyttäjä on sen vuoksi vaatinut A:n osalta rangaistusta jatketusta rikoksesta, joka käsitti pahoinpitelyn ja tapon, ja B:n osalta jatketusta rikoksesta, joka käsitti pahoinpitelyn ja törkeän pahoinpitelyn.

Kihlakunnanoikeuden päätös 21.2.1992

Kihlakunnanoikeus on, tuomitessaan A:n ja B:n 1 kohdan osalta kummankin ehdolliseen vankeusrangaistukseen pahoinpitelystä, katsonut 2 kohdan osalta tosin selvitetyksi, että A ja B olivat palanneet C:n asunnolle, mutta jääneen näyttämättä, että he olisivat tuolloin syytteessä väitetyin tavoin syyllistyneet, A tappoon ja B törkeään pahoinpitelyyn. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on tältä osin hylännyt syytteen näyttämättömänä.

Helsingin hovioikeuden päätös 8.9.1992

Valittaessaan muiden ohella hovioikeuteen virallinen syyttäjä on toistanut edellä mainitun syytteensä ja lisäksi vaihtoehtoisesti vaatinut A:n ja B:n tuomitsemista 2 kohdan osalta rangaistukseen tappelusta, josta heillä oli ollut syytä varoa voivan seurata C:n kuolema. Hovioikeus on katsonut, että jutun asianomistajille tuli varata tilaisuus antaa lausuntonsa sekä A:ta ja B:tä kuulla henkilökohtaisesti syyttäjän esittämän vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen johdosta, mikä tapahtui parhaiten kihlakunnanoikeudessa. Sen vuoksi hovioikeus on, varatakseen syyttäjälle tilaisuuden kohdistaa vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksensa A:han ja B:hen, palauttanut jutun kihlakunnanoikeuteen ilmoituksetta aloitettavaa uutta käsittelyä varten.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle on 20.1.1993 myönnetty valituslupa. Valituksissaan A ja B ovat muun muassa vaatineet, että syyttäjän esittämä vaihtoehtoinen rangaistusvaatimus jätettäisiin vasta hovioikeudessa tehtynä tutkimatta.

Syyttäjä on vastannut A:n ja B:n muutoksenhakemukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.12.1993

Perustelut

Syyttäjän hovioikeudessa esittämä vaihtoehtoinen syyte tappelusta perustuu A:n osalta jo kihlakunnanoikeudessa esitettyyn teonkuvaukseen. Kysymys on teon uudesta rikosoikeudellisesta luonnehdinnasta eikä sellaisesta uudesta vaatimuksesta, joka vasta hovioikeudessa tehtynä tulisi jättää tutkimatta. Sama koskee vaihtoehtoista syytettä B:n osalta muutoin paitsi siltä kohdin kuin B:n olisi ollut syytä varoa, että tappelusta voi aiheutua C:n kuolema. Tässä suhteessa vaihtoehtoinen syyte menee kihlakunnanoikeudessa esitettyä teonkuvausta ulommaksi.

Korkein oikeus on ratkaisussaan 1992:73 ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 ja 3 kohdan sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 1 ja 3 kohdan säännöksiin viitaten katsonut, että syytetyn oli saatava tietää syytteen perusteena olevan teon tapahtumakulun kuvauksen lisäksi myös oikeudellinen arviointi siitä. Ellei kyseinen arviointi ilmennyt syytteestä, tuomioistuimen oli oikeudenkäynnin kestäessä saatettava syytetyn tietoon, miten syytteessä kuvattu teko saattoi tulla syyttäjän esittämästä rikosnimikkeestä poiketen arvioitavaksi, ja tiedusteltava hänen käsitystään tästä arvioinnista. Tämä oli tarpeen, jotta syytetty voi syytteeseen vastatessaan saattaa tuomioistuimen tietoon oman käsityksensä tapahtumienkulun oikeudellisesta arvioinnista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Lindholm, Haarmann, Krook ja Tulokas

---

[SV]

Då ett av åklagaren i hovrätten framställt alternativt straffyrkande endast utgjorde en ny staffrättslig bedömning av den gärningsbeskrivning som han hade gjort i underrätten, var det inte fråga om ett sådant nytt yrkande som hade bort avvisas såsom framställt först i hovrätten. De åtalade, som i sitt svaromål inte hade beaktat den av åklagaren åberopade nya brottsrubriceringen, skulle beredas tillfälle att uttala sig om den. I detta syfte kunde målet återförvisas till underrätten.

RB 14 kap 3 § 1 mom

Konvention om skydd för de mänskliga rättigheterna och de grundläggande friheterna 6_artikeln_1_punkten

Konvention om skydd för de mänskliga rättigheterna och de grundläggande friheterna 6_artikeln_3_punkten

Internationell konvention om medborgerliga och politiska rättigheter 14_artikeln_1_punkten

Internationell konvention om medborgerliga och politiska rättigheter 14_artikeln_3_punkten

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.