Supreme Court allows appeal against child abuse conviction, ruling parental discipline does not justify intentional pain.
Finlandia (FI)
Sintesi Legislator
Generato dall'IAThe Supreme Court partially allowed the appeal, overturning the lower court's acquittal and reinstating a conviction for continued minor assault. The parent (B) had previously been acquitted by the Court of Appeal because he failed to prove the pain was inflicted outside of disciplinary purposes, despite the lower court finding intentional harm. The Supreme Court ruled that while parents have authority to discipline, they cannot use it as a defense for intentionally causing pain or injury to a child, thereby upholding the conviction for continued assault while leaving the civil compensation claim against the child intact.
Regesto Legislator
Generato dall'IARikoslaki 21 luku 7 §; Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1 luku 1 § 3 mom.: A parent's authority to discipline a child does not justify intentionally inflicting pain or injury, and failure to prove the act was solely for disciplinary purposes results in liability for assault.
Parole chiave
Generato dall'IADisposizioni normative citate
Generato dall'IAGiurisprudenza citata
Generato dall'IADecisioni correlate
Generato dall'IATesto completo
Lapsen huoltaja oli kasvatustarkoituksessa aiheuttanut lapselle kipua tukistamalla ja luunappeja antamalla. Huoltaja tuomittiin rangaistukseen lievästä pahoinpitelystä.
RL 21 luku 7 §
L lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1 luku 1 § 3 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Lahden raastuvanoikeuden päätös 26.8.1991
Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän ja asianomistajan A:n syytteestä lausunut selvitetyn, että B oli 1.1. - 31.7.1990 Lahdessa asunnossaan, jossa A ja tämän 7.7.1984 syntynyt lapsi C myös olivat asuneet, tukistamalla ja antamalla luunappeja useita kertoja tahallaan aiheuttanut C:lle kipua vammaa kuitenkaan aiheuttamatta. C oli ikänsä vuoksi ja muutenkin olosuhteisiin nähden ollut sillä tavoin turvaton, ettei hän ollut voinut itseään puolustaa ja hänellä oli ollut perusteltu syy pelätä henkensä ja terveytensä olevan vakavasti vaarassa.
Edellä mainituilla perusteilla raastuvanoikeus on rikoslain 21 luvun 5 §:n ja 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut B:n jatketusta pahoinpitelystä 40:een 20 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 800 markkaa. Lisäksi B on velvoitettu suorittamaan C:lle korvaukseksi kivusta ja särystä kohtuullisiksi harkitut 4 000 markkaa sekä korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 269,50 markkaa.
Kouvolan hovioikeuden päätös 21.7.1992
Hovioikeus, jossa B on hakenut muutosta, on katsonut jääneen näyttämättä, että kipua olisi aiheutettu muussa kuin kasvatustarkoituksessa ja kun B:llä, joka oli asunut yhdessä C:n äidin kanssa, oli ollut perusteltu syy uskoa, että hän sai käyttää kuritusvaltaa lasta kohtaan, B ei menettelyllään ollut syyllistynyt tahalliseen pahoinpitelyyn.
Mainituilla perusteilla hovioikeus on hylännyt B:tä vastaan ajetun syytteen sekä vapauttanut hänet velvollisuudesta suorittaa C:lle korvausta kivusta ja särystä sekä korvaamasta valtiolle sen varoista jutussa suoritettuja todistelukustannuksia.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 12.1.1993. A on muutoksenhakemuksessaan vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista. B ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.11.1993
Perustelut
Lainkohdat
Rikoslaki 21 luku 7 §, 7 luku 2 § (19.12.1889/39) Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1 luku 1 § 3 mom.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että B tuomitaan jatketusta lievästä pahoinpitelystä 30:een päiväsakkoon, jotka hänen on suoritettava maksamalla sakkoa 20 markan mukaan päiväsakolta yhteensä 600 markkaa. Siltä osalta kuin C:n korvausvaatimus kivusta ja särystä on hylätty ja B vapautettu todistelukustannusten korvausvelvollisuudesta hovioikeuden päätös jää pysyväksi.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Lindholm, Haarmann, Roos ja Krook
---
[SV]
Ett barns vårdnadshavare hade i uppfostringssyfte förorsakat barnet smärta genom att lugga det och knäppa till det med fingret. Vårdnadshavaren dömdes till straff för lindrig misshandel.
SL 21 kap 7 §
L ang. vårdnad om barn och umgängesrätt 1 § 3 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.