Contractor liable for structural damage due to failure to warn builder of design flaws.

Rakennuttaja oli sopimusneuvottelujen aikana tehnyt alkuperäisiin rakennussuunnitelmiin muutoksia, jotka urakoitsijan tieten johtivat siihen, ettei rakennushanke toteutettuna täyttänyt sille suunnittelussa asetettuja tavoitteita. Kun urakoitsija huomauttamatta tästä rakennuttajalle oli sitoutunut työurakkaan kokonaisvastuurakentamisen mukaisin ehdoin, urakoitsija oli vastuussa rakennuttajalle laiminlyönnistään aiheutuneista vahingoista.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Hangon raastuvanoikeudessa

Hangon kaupunki on Vesto Oy:lle ja Vesi-Pekka Oy:lle 29.1.1987 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että kaupunki rakennuttajana ja yhtiöt (työyhteenliittymä Vesto-Vesipekka) yhdessä urakoitsijana olivat 23.2.1982 allekirjoittaneet KVR-urakkasopimuksen Hangon syvälaiturin rakentamisesta. Urakkasopimuksen mukaan yhtiöt olivat sitoutuneet 21 700 000 markan urakkasummaa vastaan suunnittelemaan ja rakentamaan kaupungille syvälaiturin ja suorittamaan siihen liittyviä rakennus- ja ruoppaustöitä urakkasopimuksen mukaisesti täysin valmiiseen kuntoon noudattaen tarjousvaihtoehtoa haraussyvyys 14,2 metriä. Yhtiöiden vastuu työn tuloksesta ja urakkasopimuksen kaikinpuolisesta noudattamisesta oli ollut solidaarinen. Urakka oli ollut määrä suorittaa urakkasopimuksen ja urakkasopimukseen liittyvien erinäisten asiakirjojen mukaisesti.

Urakkasopimuksen KVR-suunnitteluperusteiden mukaan syvälaiturin rakenteiden vakavuutta laskettaessa tuli vaakasuorana sysäysvoimana käyttää vähintään 70 kN/m, ellei alusten törmäysenergian vaimentaminen aiheuttanut suurempaa sysäystä rakenteen pituusmetriä kohti laskettuna. Lisäksi rakenteiden tuli joka kohdassa kestää vähintään 300 kN:n kuormaa vastaava sysäys. Fenderit oli mitoitettava haraussyvyydestä riippuen joko 40 000 dwt:n tai 70 000 dwt:n aluksen tulonopeuden v = 0,15 m/s mukaiselle törmäysenergialle. Laiturin rakenteet oli fenderien takana mitoitettava törmäysenergian vaimentamisesta aiheutuvalle maksimivoimalle.

Sen jälkeen kun laituria oli ryhdytty käyttämään sen rakenteisiin oli tullut huomattavia vaurioita. Laiturin betonirakenteissa oli esiintynyt erikokoisia halkeamia ja murtumia.

Kaupunki on katsonut, että vastuu vahinkojen syntymisestä oli yhtiöillä, jotka eivät olleet rakentaneet sopimuksen mukaista laituria. Kaupunki on katsonut, etteivät vahingot olleet syntyneet käyttövirheestä tai muusta tähän verrattavasta syystä.

Kaupungin tilattua vaurioiden korjaussuunnitelman ja yhtiöiden kieltäydyttyä suorittamasta korjaustöitä korjaussuunnitelman mukaisesti kaupunki oli korjauttanut syvälaiturin kasuuniosuudessa esiintyneet vauriot sekä varustanut laiturin useammalla fenderillä kuin mitä laituriin oli asennettu ennen kuin se luovutettiin kaupungin käyttöön. Tässä tarkoitetut työt oli suorittanut hankolainen rakennusliike Ab Åke Nyström Oy.

Kaupunki on vaatinut, että yhtiöt velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kaupungille syvälaiturin korjaamisesta ja kunnostamisesta urakkasopimuksen ja sen liitteenä olevien suunnitteluasiakirjojen mukaiseksi syntyvät kustannukset yhteensä 6 610 097,50 markkaa ja syvälaiturin kunnon ja sopimuksenmukaisuuden tarkastamisesta ja korjaustavan selvittämisestä sekä korjaussuunnitelmien ja urakkatarjouspyynnön laatimisesta aiheutuneet kustannukset yhteensä 532 141,72 markkaa, kumpikin määrä 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi kaupunki on vaatinut yhtiöiden velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

Vastaus

Yhtiöt ovat kiistäneet kanteen perusteiltaan ja määriltään sekä vaatineet kaupungin velvoittamista korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Raastuvanoikeuden päätös 9.2.1989

Perustelut

Urakkatarjouspyyntöasiakirjoihin liitettyjen KVR-suunnitteluperusteiden kohdan 4.32 mukaan syvälaiturin fenderit mitoitettiin joko 40 000 dwt:n tai 70 000 dwt:n aluksen tulonopeuden v = 0,15 m/s mukaiselle törmäysenergialle. Urakkatarjousta oli pyydetty kumifendereillä varustetun ratkaisun mukaan. Myöhemmin kaupunki oli pyytänyt tarjousta ratkaisusta, jossa fendereinä olivat puuparrut. Raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että kaupunki ennen sopimuksen allekirjoittamista olisi luopunut kerrotusta energian absorbointikykyvaatimuksesta.

Raastuvanoikeus on katsonut myös näyttämättä jääneen, että kaupungin edustajat sopimusta allekirjoittaessaan tai sitä ennen olisivat tienneet taikka heidän olisi pitänyt tietää, ettei urakkasopimuksessa tarkoitettu laituriratkaisu pystyisi rikkoutumatta absorboimaan edellä tarkoitettua energiaa. Yhtiöiden taholta tästä ei ollut ilmoitettu kaupungin edustajille ennen sopimuksen allekirjoittamista. Lisäksi huomattava osa kaupungin muista toimivista satamalaitureista oli varustettu puufendereillä ja todistaja Lauri Pitkälän todistajanlausunnosta ilmeni, että myös valtamerisatamia nykyaikana rakennettaessa niitä varustetaan puufendereillä.

Raastuvanoikeus on katsonut Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen mittauksilla näytetyksi, että laituri kestää vähintään 300 kN:n pistekuormaa vastaavan sysäyksen.

Yhtiöt olivat itse myöntäneet, etteivät laiturirakenteet pysty absorboimaan törmäysenergiaa, joka syntyy mitoitusaluksen saapuessa laituriin nopeudella 0,15 m/s.

Raastuvanoikeus on katsonut näyttämättä jääneen, että syvälaiturin kohdalla olisi tapahtunut sellaisia manööverivirheitä, joiden vuoksi laituri olisi kärsinyt vahinkoa. Ottaen huomioon todistajina kuultujen Olof Rafael Wallin ja Rainer Olavi Lindegrenin kertomukset ei myöskään Bunga Kantan nimisen aluksen saapuessa laituriin voitu katsoa sen aiheuttaneen vahinkoa laiturille manööverivirheen takia.

Kokonaisvastuurakentamisen yleisten sopimusehtojen mukaan urakoitsija vastaa tehtyjen töiden ja laitteiden kelvollisuudesta ja moitteettomasta toimivuudesta. Urakoitsija vastaa kaikista niistä vahingoista, jotka rakennuttajalle aiheutuvat siitä, että urakkasopimus jossain suhteessa jää sopimuksen mukaisesti täyttämättä sekä niistä vahingoista, jotka rakennuttajaa kohtaavat urakoitsijan vastuun piiriin kuuluvien seikkojen aiheuttamina.

Urakkasopimuksen mukaan tätä vastuuta ei ollut rajoitettu eikä aiheutunut vahinko ollut sellainen, ettei sitä olisi kaikkea mahdollista huolellisuutta noudattamallakaan voitu välttää.

Raastuvanoikeus on katsonut laiturin kasuuniosuudelle aiheutetun vaurioita sillä tavoin kuin katselmuspöytäkirjasta ilmeni. Laiturin tukimuuriosuus oli kärsinyt vahinkoa, joka oli ilmennyt hiushalkeamien muodossa. Jutun näyttö huomioon ottaen raastuvanoikeus on katsonut, että tietynasteinen tukimuurirakenteiden vahvistaminen oli tarpeen, jotta laituri saavuttaisi urakkasopimuksen mukaiset ominaisuudet. Tukimuuriosuus samoin kuin kasuuniosuuskin tuli olla varustettuna asianmukaisesti kumifendereillä, jotta ne pystyisivät absorboimaan urakkasopimuksen mukaisen törmäysenergian ottaen huomioon toteutettujen betoni- ja muiden rakenteiden mitoitus.

Raastuvanoikeus on asiakirjoista todennut kasuuniosuuden korjauskustannusten ja koko laiturin fenderöintikustannusten nousseen 1 964 097,50 markkaan. Mitä tuli tukimuuriosuuden vaurioihin ja niiden korjaamiseen sekä tukimuuriosuuden tarpeelliseen vahvistamiseen, raastuvanoikeus on katsonut, että mainitut korjauskustannukset aiheellisten korjausten ja vahvistamisen osalta voivat nousta enintään 1 000 000 markkaan.

Oikeudenkäynnissä oli asiakirjoilla näytetty kaupungin suorittaneen syvälaiturin kunnon ja sopimuksenmukaisuuden tarkastamisesta sekä korjaustavan selvittämisestä, korjaussuunnitelmien ja urakkatarjouspyynnön laatimisesta aiheutuvia kustannuksia yhteensä 532 141,72 markkaa.

Tuomiolauselma

Vesto Oy ja Vesi-Pekka Oy on velvoitettu yhteisvastuullisesti maksamaan Hangon kaupungille syvälaiturin korjauskustannuksista ja sen kunnostamisesta urakkasopimuksen mukaiseksi 2 964 097,50 markkaa sekä syvälaiturin kunnon ja sopimuksenmukaisuuden tarkastamisesta ja korjaustavan selvittämisestä sekä korjaussuunnitelman ja urakkatarjouspyynnön laatimisesta aiheutuneet kustannukset yhteensä 532 141,72 markkaa, kumpikin määrä 16 prosentin korkoineen 29.1.1987 lukien ja yhteisvastuullisesti korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut 250 000 markalla 16 prosentin korkoineen 9.2.1989 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 13.11.1991

Yhtiöt olivat yhdessä urakoitsijana antaneet kaupungille urakkatarjouksen KVR-suunnitteluperusteita ja muita suunnitteluohjeita noudattaen ja ilmoittaneet urakkahinnaksi 23 920 000 markkaa. Yhtiöt olivat suunnitelleet fendereinä käytettävän SM 600 H ja puuparruja yleispiirustuksen osoittamalla tavalla sekä myöhemmin ilmoittaneet, että fenderin SM 600 H hinta oli asennettuna 32 000 markkaa kappaleelta ja puuparrun 200 x 200 hinta kulutuslaudalla lisättynä 200 markkaa juoksumetriltä asennuksineen.

Kaupunginvaltuuston päätettyä kustannussyistä, että laiturin haraussyvyydeksi tuli 13,5 metriä ja että rakennuskustannukset saivat nousta enintään 22 000 000 markaksi, tekninen lautakunta oli ilmoittanut yhtiöille, että suunnitteluperusteita oli tarkistettu muun muassa niin, että fendereinä käytettäisiin puuparruja, sekä pyytänyt yhtiöiltä tarkistetun urakkatarjouksen. Yhtiöt olivat 7.12.1981 tehneet tarjouksen laiturin rakentamisesta kokonaishintaan 20 500 000 markkaa. Tarjouksen mukaan koko laiturin pituudelle tuli puufenderit "200 x 200 + 50 x 200 kyllästetyillä puuparruilla kaksi riviä vaakasuorassa ja välissä pystyt kk 1,5 m".

Kaupunki ja yhtiöt olivat 23.2.1982 sopineet syvälaiturin rakentamisesta kokonaisvastuu-urakkana 21 700 000 markan hinnasta noudattaen yleisiä KVR-sopimusehtoja ja muita urakka-asiakirjoja. Haraussyvyydeksi oli sovittu 14,2 metriä ja fendereinä käytettäväksi puuparruja 7.12.1981 tehdyn tarjouksen mukaisesti. Urakan tuli olla valmis 31.8.1983 mennessä.

Maalis - huhtikuussa 1982 pidetyissä työmaakokouksissa oli käsitelty kumifendereiden asentamista koskevia toimenpiteitä ja yhtiöt olivat tehneet niistä tarjouksen. Kaupunki oli kuitenkin ilmoittanut, ettei se tilannut fendereitä. Yhtiöt olivat 19.4.1983 pidetyssä työmaakokouksessa esittäneet, että puuparrujen korvaaminen kumifendereillä olisi laiturin käyttökelpoisuuden kannalta tarkoituksenmukaista, ja tehneet tarjouksen kumifendereiden asentamisesta. Myöhemmin pidetyn työmaakokouksen pöytäkirjan mukaan yhtiöt olivat katsoneet, että koska satamaa käyttävät alukset olivat erittäin suuria eivätkä olosuhteet olleet parhaat mahdolliset, fenderit olivat tarpeelliset laivan ja laiturin takia. Yhtiöt olivat myös maininneet, että sataman käyttäjän tuli huolehtia siitä, että laivan törmääminen laituriin estyi niin hyvin laivan tullessa satamaan kuin purkauksen ja lastauksen aikana.

Yhtiöt olivat 6.7.1983 tehneet kaupungille tarjouksen siitä, että kasuuniosuuden pitkän sivun pystyparrut korvattaisiin kolmellatoista KH 800/1000M-kumifenderillä, jotka parruista tehtävä hinnanvähennys huomioon ottaen maksoivat asennuksineen ja kiinnitystarvikkeineen 324 800 markkaa. Kaupungin hyväksyttyä tarjouksen yhtiöt olivat asentaneet fenderit. Niiden määrä oli ollut noin 1/4 osa siitä, mitä 7.12.1981 tehdyssä tarjouspyynnössä oli edellytetty. Tästä johtuen fendereitä ei ollut tullut kyllin tiheään edes minimialusta varten ja alukset saattoivat koskettaa laituria fenderien väleillä.

Urakan vastaanottotarkastus oli ollut 18.11.1983. Kaupunki oli 15.12.1983 pidetyssä jälkitarkastuksessa huomauttanut, että vaikka fendereiden oli koepuristuksessa todettu vastaavan valmistajan ilmoittamia arvoja ne eivät kuitenkaan toimineet asianmukaisesti vaan olivat kuormitettuina kääntyneet kaksinkerroin, jolloin niiden kokoonpuristuma oli suurempi kuin mitä kuormitus edellytti. Samassa jälkitarkastuksessa oli todettu, että laiturin kasuuniosuuden reunamuuriin oli 2.12.1983 syntynyt halkeama Aniara nimisen aluksen kiinnittyessä laituriin. 30.11.1984 pidetyn takuutarkastuksen pöytäkirjassa oli mainittu, että laiturin kasuuniosuuden reunaan oli syntynyt vaurioita ja että kaupunki oli pitänyt todennäköisenä, että reunamuuri oli alimitoitettu. Laiturin reunamuurin koekuormituksessa rakenteet olivat kestäneet urakkasopimuksessa suunnitteluperusteeksi määrätyn 300 kN:n (30 tonnin) pistekuorman.

Raastuvanoikeuden päätöksessä mainitussa katselmuksessa oli todettu, että kasuuniosuuden suojamuurissa ja suojamuurin tukirakenteissa oli useita osaksi huomattaviakin halkeamia ja murtumia ja että rakenteista oli monin paikoin irronnut betonipaloja, jolloin raudoitus oli tullut näkyviin. Laiturin tukimuuriosuudella oli taas todettu kaksi metrin pituista ohutta pintahalkeamaa ja yksi vähäinen halkeama.

Kaupungin vaadittua yhtiöitä korjaamaan laiturin vauriot ja saattamaan se muutoinkin urakkasopimuksessa edellytettyyn kuntoon yhtiöt olivat katsoneet, että laituri oli sopimuksen mukainen ja että vaurioituminen oli johtunut laivojen ohjailuvirheistä, ja kieltäytyneet korjaamasta laituria.

Kaupungin 17.6.1981 päivättyyn urakkatarjouspyyntöön liittyneiden suunnitteluperusteiden mukaan fendereiden oli kyettävä vaimentamaan haraussyvyydestä riippuen 40 000 - 70 000 dwt:n aluksen 0,15 m/s nopeudella tapahtuvasta lähestymisestä aiheutuva törmäysenergia. Kun urakkasopimuksessa oli haraussyvyydeksi sovittu 14,2 metriä, mitoitusaluksen kantavuudeksi oli tullut 54 000 dwt. Fendereillä oli suunnitteluperusteissa tarkoitettu joustavia kumifendereitä. Kaupungin oli täytynyt suunnitteluperusteita muuttaessaan tietää, ettei kumifendereiden asemesta puuparruin varustettu laituri kyennyt laiturin tai aluksen vaurioitumatta ottamaan vastaan mainittua törmäysenergiaa.

Kaupunki oli laadituttanut korjaussuunnitelman ja pyytänyt useilta rakennusliikkeiltä tarjouksen korjaustyöstä. Saaduissa neljässä tarjouksessa oli kaupungin laadituttaman suunnitelman mukaisen kasuuniosuuden korjauksen alin hinta ollut 2 101 000 ja ylin 2 700 000 markkaa. Kaupunki oli 5.5.1987 tekemällään sopimuksella korjauttanut kasuuniosuuden ja korjauskustannukset olivat olleet 1 964 097,50 markkaa.

Kaupungin laadituttaman tarjouspyyntöihin liitetyn korjaussuunnitelman mukaan laiturin korjaus oli suoritettava siten, että laituri täytti kaupungin 17.6.1981 päivätyssä urakkatarjouspyynnössä ilmoitetut vaatimukset. Laiturin betonirakenteet oli vahvistettava ja laituri varustettava kumifenderein, jotka kykenivät vaimentamaan mitoitusaluksen törmäysenergian aluksen lähestyessä laituria nopeudella 0,15 m/s. Korjaussuunnitelman mukaisesti korjattuna laituri oli siten lujuudeltaan täyttänyt suuremmat vaatimukset kuin urakkasopimuksen mukaan oli voitu edellyttää. Hovioikeus on arvioinut niiden korjaustöiden kustannuksiksi, jotka olivat olleet tarpeen laiturin saattamiseksi urakkasopimuksen edellyttämään kuntoon, 1 000 000 markkaa ja korjauksesta johtuviksi selvittelykustannuksiksi 200 000 markkaa.

Tukimuuriosuudessa olevat hiushalkeamina pidettävät halkeamat olivat aiheutuneet aineen kutistumisesta eivätkä vaikuttaneet laiturin lujuuteen. Laituri oli ollut useita vuosia tarkoituksensa mukaisessa käytössä ilman, että tukimuuri olisi vaurioitunut. Näyttämättä oli jäänyt, että kaupungille olisi tukimuurin osalta aiheutunut yhtiöiden korvattavia kustannuksia.

Hovioikeus on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että kanne on hylätty siltä osalta kuin siinä on vaadittu korvausta tukimuurin korjaamisesta aiheutuvista kustannuksista. Yhtiöiden yhteisvastuullisesti kaupungille maksettavaksi tuomittu korvaus syvälaiturin korjauskustannuksista ja sen kunnostamisesta urakkasopimuksen mukaiseksi on alennettu kasuuniosuuden korjauskustannukset käsittäviin 1 000 000 markkaan ja korvaus syvälaiturin kunnon ja sopimuksenmukaisuuden tarkastamisesta, korjaustavan selvittämisestä sekä korjaussuunnitelman ja urakkatarjouspyynnön laatimisesta aiheutuneista kustannuksista 200 000 markkaan raastuvanoikeuden tuomitsemine korkoineen.

Oikeudenkäyntikulujen korvauksen osalta raastuvanoikeuden päätöstä ei ole muutettu.

Asian näin päättyessä asianosaiset ovat saaneet pitää vahinkonaan niillä hovioikeudessa olleet kulut.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 17.3.1992.

Kaupunki on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä kokonaisuudessaan sekä Vesto Oy:n ja Vesi-Pekka Oy:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa korkoineen.

YIT-Yhtymä Oy, johon Vesto Oy on sulautunut, ja VesiPekka Oy ovat vaatineet kaupungin kanteen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kaikissa oikeusasteissa korkoineen.

YIT-Yhtymä Oy ja Vesi-Pekka Oy sekä kaupunki ovat antaneet pyydetyt vastaukset ja vaatineet korvausta niiden antamisesta aiheutuneista kuluistaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.10.1993

Käsittelyratkaisu

Kaupungin vaatimus koron maksamisesta oikeudenkäyntikuluille hovioikeudessa jätetään vasta täällä tehtynä tutkimatta.

Perustelut

Raastuvanoikeuden päätöksessä mainitun Pitkälän todistajanlausunnon mukaan 1000 millimetrin kumifenderiä voidaan pitää jopa 100-500 kertaa tehokkaampana energian vaimentajana kuin 200 x 200 millimetrin puufenderiä. On siten ilmeistä, että päätös korvata kumifenderit puufendereillä on merkittävästi heikentänyt syvälaiturin rakenteellista kestävyyttä ja käyttökelpoisuutta. Lopputulos on olennaisesti poikennut alkuperäisten suunnitteluasiakirjojen mukaisesta ratkaisusta. Hovioikeuden tuomiossa selostetut syvälaiturin vauriot ja niiden syntytapa osoittavat, ettei laituri ole kyennyt täyttämään sille suunnittelussa asetettuja tavoitteita.

Sen periaatteen tiedostaminen, että joustavalla rakenteella voidaan jäykkää rakennetta huomattavasti paremmin vaimentaa törmäysenergiaa, ei sinänsä edellytä mitään erityistä asiantuntemusta. Kaupungin olisi siten suunnitteluperusteita muuttaessaan pitänyt olla selvillä siitä, ettei kumifendereiden asemesta puuparruin varustettu laituri kykenisi rikkoutumatta vastaanottamaan ainakaan sitä törmäysenergiaa, jota kestämään se alunperin suunniteltiin.

Toisaalta se seikka, ettei suunnitellun muutoksen vaikutuksia laiturin kestävyyteen ole näytetty käsitellyn kaupungin ja yhtiöiden välillä ennen urakkasopimuksen allekirjoittamista ja ettei kaupunki suunnitteluperusteita fendereiden osalta muuttaessaan ole samalla esittänyt mitään muutosvaatimuksia muiden rakenteiden osalta, osoittaa, ettei kaupunki ole havainnut ja ymmärtänyt suunnitellun muutoksen merkitystä. Kaupunki ei ole fendereiden muuttamista koskeneiden neuvottelujen yhteydessä esittänyt, että laiturin törmäyskestävyyttä voitaisiin vähentää, vaikka fendereiden vaihtaminen puisiin on tosiasiassa merkinnyt olennaista luopumista laiturin törmäysenergiaa vaimentavista ominaisuuksista. Kun otetaan huomioon kysymyksessä olevaan syväsatamaan purjehtivien alusten suuri koko, laiturin törmäysenergiaa sitovat ominaisuudet ovat olleet laiturin käytön ja kestävyyden kannalta keskeisiä.

Syvälaiturin kasuuniosuuden suojamuuriin ja suojamuurin tukirakenteisiin on tullut hovioikeuden tuomiossa selostetut vauriot. Laiturin kasuuniosuuden korjauksesta kaupunki on maksanut 1 964 097,50 markkaa. Laiturin betonirakenteita on vahvistettu ja se on varustettu alkuperäisten suunnitteluasiakirjojen mukaisesti kumifendereillä. Kaupunki on siten saanut laiturin kumifendereillä varustettuna, vaikka yhtiöiden velvollisuutena ei urakkasopimuksen mukaan ollut asentaa laitureihin kumifendereitä ja sovittu hinta on perustunut puufendereihin. Korvauksena tuomittavasta laiturin korjauskustannusten määrästä on siten vähennettävä arvioitu kumifendereiden ja puuparrujen hintojen erotus 300 000 markkaa. Korvattaviksi korjauskustannuksiksi jää 1 664 097,50 markkaa. Laiturin kasuuniosuuden korjauksesta aiheutuneiden selvittelykustannusten määräksi Korkein oikeus arvioi 350 000 markkaa.

Syvälaiturin tukimuuriosuuden osalta Korkein oikeus hovioikeuden tavoin katsoo, ettei kaupungille ole selvitetty syntyneen vahinkoa, joka yhtiöiden olisi korvattava.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että Vesto Oy:n ja Vesi-Pekka Oy:n yhteisvastuullisesti Hangon kaupungille maksettavaksi tuomitut korvaukset korotetaan syvälaiturin kasuuniosuuden korjauskustannuksista 1 664 097,50 markaksi ja selvittelykustannuksista 350 000 markaksi molemmat määrät hovioikeuden tuomitsemine korkoineen.

YIT-Yhtymä Oy ja Vesi-Pekka Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 5 000 markalla sekä Korkeimmassa oikeudessa 10 000 markalla, viimeksi mainittu määrä 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Suhonen: Katson kuten enemmistö, että yhtiöt ovat vastuussa kaupungille Korkeimman oikeuden perusteluissa todetusta huomautuksentekovelvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuneista vahingoista.

Seurauksena yhtiöiden menettelystä on ollut, ettei niiden suunnittelema ja rakentama laituri ole soveltunut aiottuun tarkoitukseen, kun se ei ole rikkoutumatta kestänyt alusten asianmukaista kiinnittymistä siihen.

Syvälaiturin kasuuniosuuden suojamuuriin ja suojamuurin tukirakenteisiin on tullut hovioikeuden tuomiossa selostetut vauriot.

Kaupunki on teettänyt laiturin kasuuniosuuden korjauksen siten, että laiturin betonirakenteita on vahvistettu ja se on varustettu alkuperäisten suunnitteluasiakirjojen mukaisesti kumifendereillä. Ei ole pääteltävissä, että laituri olisi ilman suoritettuja kasuuniosuuden korjauksia ja muutoksia ollut saatettavissa syvälaiturilta edellytettävään kuntoon. Sen vuoksi katson, että yhtiöt ovat velvollisia korvaamaan kaupungin maksamat korjauskulut 1 964 097,50 markkaa sekä kasuuniosuuden korjauksesta aiheutuneet selvittelykustannukset, joiden määräksi kuten enemmistö arvioin 350 000 markkaa.

Muutoin olen Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Nikkarinen, Haarmann, Suhonen (eri mieltä) ja Raulos

---

[SV]

Byggherrn hade under avtalsförhandlingarna gjort ändringar i de ursprungliga byggnadsplanerna. Entreprenören insåg att ändringarna innebar, att bygget som fullbordat inte skulle uppfylla de i planeringen uppställda kraven. När entreprenören utan att påpeka detta för byggherrn hade ingått ett entreprenadavtal med villkor om totalansvar för bygget svarade entreprenören gentemot byggherrn för den skada som förorsakades av underlåtenheten.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.