Supreme Court dismisses new charge against defendant for failing to summon him personally before trial.

Syyttäjä oli haastetta ottamatta täydentänyt jatkettua rikosta koskevaa syytettä myöhemmässä oikeudenkäyntitilaisuudessa esittämällä rangaistusvaatimuksen perusteeksi uuden osateon. Kun syytetty ei ollut henkilökohtaisesti läsnä tässä oikeudenkäyntitilaisuudessa eikä vaatimus siten ollut tullut asianmukaisesti vireille, tuota osatekoa koskevaa rangaistusvaatimusta ei olisi saanut tutkia.

OK 11 luku 22 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 1.10.1991

Virallisen syyttäjän ja Suomen Yritysrahoitus Oy:n asianomistajana ajamasta syytteestä raastuvanoikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, lausunut selvitetyksi, että A oli X Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja osakkaana tehnyt yhtiön nimissä Suomen Yritysrahoitus Oy:n kanssa 19.2.1986 ja 31.10.1986 laskusaatavien luotottamista koskevat sopimukset. Sopimuksilla X Oy sitoutui siirtämään Suomen Yritysrahoitus Oy:lle kaikki laskusaatavansa Suomen Yritysrahoitus Oy:n sitoutuessa antamaan laskusaatavien siirtoon perustuvaa luottoa X Oy:lle. Sopimusten mukaan myyjä vakuutti, että saatavan perusteena ollut tavaratoimitus oli asianmukaisesti tapahtunut eikä myyjän ja ostajan välillä ollut erimielisyyttä saatavan määrästä tai perusteesta tai sen oikeellisuudesta. Myyjä ei ollut oikeutettu ilman laskusaatavan takaisinsiirtoa tai rahoittajan kirjallista suostumusta vastaanottamaan suoritusta siirretystä laskusaatavasta.

A oli hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt Suomen Yritysrahoitus Oy:n antamaan:

- 17.4.1986 päivättyyn siirtoluetteloon perustuen X Oy:lle aiheettomasti luottoa 27 660 markkaa tekaistuun kauppaan perustuen salaamalla sen, ettei kauppaa X Oy:n ja Autoliike Jukka Huttunen Oy:n välillä tuolloin ollut tapahtunut. Kaupan tapahduttua myöhemmin osasta tavaraa A oli laiminlyönyt tilittää ostajan maksaman kauppahinnan rahoitusyhtiölle.

- 14.8.1986 päivättyyn rahoitusyhtiölle toimitettuun siirtoluetteloon perustuen X Oy:lle aiheettomasti luottoa 29 420 markkaa salaamalla sen, että tavaran toimitus Kalves Ky:lle ei ollut tapahtunut asianmukaisesti ja että myyjällä ja ostajalla oli erimielisyyttä saatavan määrästä ja perusteesta,

- 3.9.1986 päivättyyn rahoitusyhtiölle toimitettuun siirtoluetteloon perustuen X Oy:lle aiheettomasti luottoa 20 260 markkaa salaamalla sen, ettei myyntiä Tenon Tekno Oy:lle ollut tapahtunut vaan että myyjä oli sopinut ostajan kanssa siitä, että laskussa mainittuja tavaroita säilytettiin ostajan pihalla ja että ostajalla oli oikeus myydä tavaroita myyjän lukuun,

- 16.9.1986 päivättyyn rahoitusyhtiölle toimitettuun siirtoluetteloon perustuen X Oy:lle aiheettomasti luottoa 11 500 markkaa tekaistuun kauppaan perustuen salaamalla sen, ettei kauppaa X Oy:n ja Automyynti P. Jyrän välillä tuolloin ollut tapahtunut,

- 27.10.1986 päivättyyn rahoitusyhtiölle toimitettuun siirtoluetteloon perustuen X Oy:lle aiheettomasti luottoa 16 760 markkaa salaamalla sen, että Korsumäen Auto Ky:lle toimitettu tavara maksettiin ehdoin, että se saatiin ostajan toimesta edelleen myydyksi,

- 3.11.1986 päivättyyn rahoitusyhtiölle toimitettuun siirtoluetteloon perustuen X Oy:lle aiheettomasti luottoa 15 220 markkaa salaamalla sen, että Autoliike V. Riikonen Ky:lle toimitetut tavarat maksettiin ehdoin, että ne saatiin ostajan toimesta edelleen myydyksi, ja

- 27.11.1986 päivättyyn rahoitusyhtiölle toimitettuun siirtoluetteloon perustuen X Oy:lle aiheettomasti luottoa 11 130 markkaa salaamalla sen, että tavaran toimitus Kalves Ky:lle ei ollut tapahtunut asianmukaisesti ja että myyjällä ja ostajalla oli erimielisyyttä saatavan määrästä ja perusteesta.

A oli aiheuttanut menettelyllään Helsingissä Suomen Yritysrahoitus Oy:lle tappiota ja tappionvaaraa yhteensä 171 311,90 markkaa. Petoksella oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja aiheutettu huomattavaa vahinkoa ja vahingonvaaraa. Petos oli kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tällä perusteella raastuvanoikeus on, hyläten syytteen enemmälti ja soveltaen tekohetkellä voimassa olleen lain sijasta 1.1.1991 voimaan tullutta lakia (769/90), koska sen soveltaminen johti lievempään lopputulokseen, tuominnut A:n rikoslain 36 luvun 2 §:n 1 momentin ja rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta törkeästä petoksesta 1 vuodeksi vankeuteen. Vankeusrangaistus oli ehdollinen 31.12.1993 päättyvin koetusajoin. A on velvoitettu korvaamaan valtiolle todistelukustannuksista 7 472,40 markkaa ja Suomen Yritysrahoitus Oy:lle sen oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla 16 prosentin korkoineen 1.10.1991 lukien sekä suorittamaan lisäpalkkioina todistajille Antti Tapani Kalliokoskelle 350, Pertti Jyrälle 200, Vilho Juhani Riikoselle 300 ja Martti Jouko Korsumäelle 150 markkaa. Valtion vahingoksi jäi todistelukustannuksista 597 markkaa.

Helsingin hovioikeuden päätös 29.10.1992

Hovioikeus on, hylättyään syytteen eräiden raastuvanoikeudessa A:n syyksi luettujen tekojen osalta ja vapautettuaan A:n korvaamasta valtiolle sen varoista näiltä osilta maksettavaksi tuomittuja todistelukustannuksia yhteensä 2 387,70 markkaa, katsonut, että A:n syyksi jäävillä jatkettuun rikokseen sisältyvillä petoksilla ei ollut tavoiteltu huomattavaa hyötyä tai aiheutettu huomattavaa vahinkoa eivätkä nuo teot niitä erikseen kokonaisuutenakaan arvostellen olleet törkeitä.

Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on tuominnut A:n rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin (769/90) ja rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta petoksesta 6 kuukaudeksi vankeuteen. Vankeusrangaistus oli ehdollinen 1.10.1991 alkanein ja 30.9.1993 päättyvin koetusajoin. Valtiolle korvattavat todistelukustannukset on alennettu 5 084,70 markkaan. Valtion vahingoksi on todistelukustannuksista jäänyt 2 984,70 markkaa. Muilta osilta raastuvanoikeuden päätös on jäänyt pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 3.3.1993. Muutoksenhakemuksessaan A on vaatinut syytteen jättämistä tutkimatta Autoliike V. Riikonen Ky:ltä toimitettuja tavaroita koskevalta osalta, koska syyttäjä oli täydentänyt syytettään suullisesti eikä A:ta ollut sen osalta henkilökohtaisesti kuultu, sekä syytteen hylkäämistä muulta osalta.

Virallinen syyttäjä ja Suomen Yritysrahoitus Oy ovat antaneet niiltä pyydetyt vastaukset. Suomen Yritysrahoitus Oy on vaatinut korvausta vastauskuluistaan laillisine korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.10.1993

Perustelut

A on 13.2.1991 haastettu raastuvanoikeuden 16.4.1991 pidettävään istuntoon. Haastettaessa hänelle on ilmoitettu, että rangaistusta vaaditaan jatketusta erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa 19.2. -17.12.1986 tehdystä petoksesta. A on ollut henkilökohtaisesti saapuvilla raastuvanoikeuden istunnossa, kun syyttäjä on esittänyt kirjallisen syytteen ja siinä yksilöinyt 12 tekoa, joiden perusteella rangaistusta vaadittiin. Asian käsittely on siirretty raastuvanoikeuden istuntoon 28.5.1991, jossa A:ta edusti asiamies. Silloin syyttäjä on suullisesti toistanut syytteen ja täydentänyt sitä vaatimalla A:lle rangaistusta siitä, että tämä oli erehdyttänyt Suomen Yritysrahoitus Oy:n suorittamaan myös 3.11.1986 päivättyyn rahoitusyhtiölle toimitettuun siirtoluetteloon perustuen X Oy:lle aiheettomasti luottoa 15 220 markkaa salaamalla sen, että Autoliike V.Riikonen Ky:lle toimitettu tavara maksettiin ehdoin, että se saatiin ostajan toimesta edelleen myydyksi.

Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 22 §:n mukaan, jos rikoksen perusteella tahdotaan tehdä vaatimus jotakuta vastaan, on hänet haastettava vastaamaan. Haaste rikosasiassa on annettava tiedoksi vastaajalle henkilökohtaisesti, jollei asia koske rikosta, josta ei ole säädetty muuta tai ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Haaste ei kuitenkaan ole tarpeen, milloin tuomioistuimessa henkilökohtaisesti saapuvilla olevaa vastaan tehdään rikokseen perustuva vaatimus.

Kun A:ta ei ollut laillisesti haastettu vastaamaan syytteen täydennyksessä kuvatusta teosta eikä siihen perustuvaa vaatimusta ollut esitetty hänen ollessaan henkilökohtaisesti saapuvilla oikeudessa, syyte ei ole tullut vireille kysymyksessä olevan osateon osalta ja se on näin ollen jätettävä tutkimatta. A:ta ei siten voida tältä osin velvoittaa korvaamaan todistelukustannuksia.

Muilta osilta valitus ei anna aihetta hovioikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen. A:n viaksi jäävät siten muut hovioikeuden hänen syykseen lukeman jatketun rikoksen osateot, joilla hän on erehdyttänyt Suomen Yritysrahoitus Oy:n myöntämään X Oy:lle aiheettomasti luottoa yhteensä 116 740 markan arvosta aiheuttaen Suomen Yritysrahoitus Oy:lle taloudellista vahinkoa.

Asian laadun vuoksi Suomen Yritysrahoitus Oy saa pitää vahinkonaan sillä vastauksen antamisesta täällä olleet kulut.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan. Syyttäjän rangaistusvaatimus jätetään tutkimatta 3.11.1986 päivätyn siirtoluettelon perusteella X Oy:lle sen tavarantoimituksesta Autoliike V. Riikonen Ky:lle annettua 15 220 markan lainaa koskevalta osalta. A tuomitaan hovioikeuden tuomiolauselmasta ilmenevien lainkohtien nojalla jatketusta petoksesta, joka käsittää muut hänen viakseen tässä rikosasiassa jäävät osateot, 5 kuukaudeksi 15 päiväksi vankeuteen. Rangaistus on ehdollinen hovioikeuden määräämin koetusajoin. Todistelukustannukset, jotka A:n on korvattava valtiolle, alennetaan 4 167,70 markkaan, joten valtion vahingoksi jää todistelukustannuksista 3 901,70 markkaa. A vapautetaan myös suorittamasta todistaja Vilho Juhani Riikoselle maksettavaksi tuomittua lisäpalkkiota 300 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Tapale, Wirilander, Sevon ja Lehtimaja

---

[SV]

Åklagaren hade utan att ta stämning vid ett senare rättegångstillfälle kompletterat åtalet rörande ett fortsatt brott genom att anföra en ny delgärning som grund för straffanspråket. Då den tilltalade inte hade varit personligen närvarande vid detta rättegångstillfälle och anspråket således inte vederbörligen blivit anhängigt borde straffanspråket rörande denna delgärning inte ha prövats.

RB 11 kap 22 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.