Legislator Giurisprudenza & Legislazione
KKO:1992:164 Generato dall'IA

Supreme Court allows private road owners' appeal; road committee lacked authority to ban horse racing training.

Numero d'incarto KKO:1992:164
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Parzialmente accolto (Partially Allowed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Supreme Court partially allowed the appeal, quashing the lower court's decision to uphold the road committee's ban on horse racing training. The road committee had argued that such training was not a legitimate use of the road under the Private Roads Act, while the road owners contended the committee lacked jurisdiction to make the prohibition. The court ruled that the road committee indeed lacked the authority to forbid this specific activity, thereby restoring the original ban.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Private Roads Act s. 64; s. 80: The road committee lacks the authority to prohibit private road owners from using the road for horse racing training, which constitutes a special activity beyond legitimate road use.

Parole chiave

Generato dall'IA
private roads act road committee authority horse racing training road usage prohibition jurisdictional limitation opportunità di una misura esigibilità ragionevole imperativo di disponibilità

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Private Roads Act s. 64
Private Roads Act s. 80
Private Roads Act s. 8
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Yksityistien osakkaiden toimivaltaan ei kuulunut tiekunnan kokouksessa tehdä päätöstä, jolla tieosakkailta kiellettiin tien käyttö ravivalmennukseen.

L yksityisistä teistä 64 §

ASIAN KÄSITTELY TIEKUNNAN KOKOUKSESSA JA TIELAUTAKUNNASSA

Rajalahden yksityistien tiekunnan 1.12.1989 pidetyssä vuosikokouksessa oli päätetty kieltää tiekunnan tien käyttö ravivalmennukseen.

A ja B ovat tieosakkaina Ypäjän kunnan tielautakunnassa vaatineet tiekunnan päätöksen kumoamista, koska päätöstä ei ollut tehty laillisessa järjestyksessä kun ääniä ei ollut laskettu yksityisistä teistä annetun lain 66 §:n 1 momentin mukaisesti, eikä tien käyttöä saanut kieltää tieosakkaalta.

Tielautakunta, kuultuaan tiekunnan hoitokunnan puheenjohtajaa C:tä, on päätöksessään 12.3.1990 katsonut, ettei tiekunnalla yksityisistä teistä annetun lain 10 ja 80 §:n mukaan ollut oikeutta kieltää tieosakkailta A:lta ja B:ltä hevosajoneuvolla kulkemista Rajalahden yksityistiellä, ja sen vuoksi kumonnut tiekunnan päätöksen.

ASIAN KÄSITTELY ETELÄ-SUOMEN MAAOIKEUDESSA JA MAAOIKEUDEN PÄÄTÖS 22.4.1991

C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M ja N ovat yhteisesti valittaneet maaoikeuteen vaatien tielautakunnan päätöksen kumoamista ja asian jättämistä tiekunnan päätöksen varaan.

Maaoikeus, kuultuaan A:ta, joka on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen, ja tielautakunnan varapuheenjohtajaa, on todennut, että tieoikeus voitiin yksityisistä teistä annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan perustaa kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä varten, jos muutkin tuossa lainkohdassa säädetyt edellytykset olivat olemassa. Maaoikeus on katsonut, että lainkohdassa tarkoitettuun tarkoituksenmukaiseen käyttöön liittyvinä kulkuyhteyksinä oli pidettävä kiinteistölle ja sieltä pois sekä kiinteistön eri osien välillä tapahtuvia kulkemista ja kuljetuksia, jotka voivat tapahtua jalan tai ajoneuvoilla, muiden muassa hevosajoneuvoilla. Hevostalouden harjoittamisen osalta tieoikeutta voitiin siten käyttää esimerkiksi rehujen ja lannan ajoon, hevosten kuljetukseen ja asiakasliikenteeseen. Tien käyttäminen ravihevosten valmentamiseen ja siihen rinnastettavaan ulkoiluttamiseen oli sellaista erityistoimintaa, jonka harjoittamiseen tieoikeus ei oikeuttanut.

Näillä perusteilla maaoikeus on kumonnut tielautakunnan päätöksen ja jättänyt asian tiekunnan päätöksen lopputuloksen varaan sekä hylännyt A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta. A on velvoitettu korvaamaan valtiolle maaoikeuden istunnon kuulutuskustannukset 220,50 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 18.12.1991.

Muutoksenhakemuksessaan A ja B ovat vaatineet, että tiekunnan päätös kumotaan joko pätemättömänä tai lainvastaisena. Lisäksi he ovat vaatineet, että C ja hänen myötäpuolensa maaoikeudessa velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut maaoikeudessa sekä heidän yhteiset kulunsa Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

Rajalahden yksityistien tiekunta erikseen ja C ja hänen myötäpuolensa yhteisesti ovat antaneet pyydetyt vastaukset.

A ja B ovat 8.1. ja 27.8.1992 toimittaneet tänne lisäkirjoitukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.11.1992

Käsittelyratkaisu

A:n ja B:n tänne muutoksenhaun määräajan jälkeen toimittamat lisäkirjoitukset jätetään huomiotta, koskei niiden huomioon ottamiseen ole erityisiä syitä.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Tuomiolauselma

Rajalahden yksityistien käytön kieltämistä koskevalta osalta maaoikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään tielautakunnan päätöksen lopputuloksen varaan. Kuulutuskustannusten korvaamista koskevalta osalta maaoikeuden päätös jää pysyväksi.

Asian laadun vuoksi A ja B saavat itse vastata kuluistaan jutussa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Lindholm, Roos, Suhonen ja Sevon

---

[SV]

Delägarna i en enskild väg hade inte behörighet att vid väglagets stämma besluta om förbud för vägdelägarna att använda vägen för travträning.

L om enskilda vägar 64 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret