Legislator Giurisprudenza & Legislazione
KKO:1991:94 Generato dall'IA

Supreme Court rules self-help applies even if lease validity is disputed, allowing tenant to use access road.

Numero d'incarto KKO:1991:94
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Parzialmente accolto (Partially Allowed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Supreme Court overturned the Court of Appeal's dismissal of a self-help claim against a landlord who blocked a tenant's access road. Although the parties disputed the lease agreement's validity, the Court held the tenant retained the right to use the road to reach their controlled dwelling. Consequently, the landlord's obstruction constituted self-help under the Criminal Code, resulting in the lower court's conviction being reinstated.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Rikoslain 16 luvun 14 § 1 moment; Even if a lease agreement is disputed, a tenant retains the right to use an access road to their controlled property, and blocking it constitutes self-help.

Parole chiave

Generato dall'IA
self-help right access road usage lease dispute validity tenant property rights Criminal Code self-help landlord obstruction property access control diritto fondiario rurale

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Rikoslain 16 luvun 14 § 1 moment
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Tilasta oli vuokrattu asuntotarkoitukseen maa-alue, jolle johti tie tilan tilusten kautta. Tilan omistaja oli ajanut hiekkakuorman tielle siten estäen vuokralaista kulkemasta sillä. Osapuolilla oli erimielisyyttä vuokrasopimuksen voimassaolosta. Siitä huolimatta vuokralaisella katsottiin edelleenkin olleen oikeus käyttää tietä kulkemiseensa vuokra-alueelle, jolla olevaa asuinrakennusta hän oli jatkuvasti hallinnut. Estämällä kulun tiellä maanomistaja oli syyllistynyt rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuun omankädenoikeuteen.

RL 16 luku 14 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Lappeen kihlakunnanoikeuden päätös 19.9.1989

Virallisen syyttäjän syytteestä, johon B asianomistajana on yhtynyt, kihlakunnanoikeus on katsonut B:n, todistajana kuullun C:n ja A:n kertomusten perusteella selvitetyksi, että A oli toukokuussa 1989 Taipalsaarella ajanut hiekkakuorman tielle, joka johtaa A:n omistamalla maalla sijaitsevalle, B:n hallinnassa olevalle asuinrakennukselle.

Kihlakunnanoikeus on katsonut C:n kertomuksesta ilmenevän, ettei hiekkakasan asettamisella tielle ollut ollut muuta syytä kuin estää B:n kulkeminen hänen hallinnassaan olleelle rakennukselle. Näyttämättä oli jäänyt, että B:lle olisi asian yhteydessä aiheutunut taloudellista vahinkoa.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n omankädenoikeudesta 15 66 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 990 markkaa sekä velvoittanut hänet suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 2.700 markkaa 16 prosentin korkoineen 19.9.1989 lukien.

Kouvolan hovioikeuden päätös 18.9.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on katsonut, ettei kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostettua A:n menettelyä ollut pidettävä rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuna omankädenoikeutena tai muunakaan rangaistavana tekona. Sen vuoksi hovioikeus on hylännyt syytteen sekä vapauttanut A:n hänelle tuomitusta sakkorangaistuksesta ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 17.1.1991. B on vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 19.6.1991

Perustelut

A on kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla estänyt B:tä kulkemasta puheena olevalla tiellä, joka A:n omistamien tilusten kautta johtaa B:n A:lta asuntotarkoitukseen vuokraamalle alueelle. B ja A ovat erimielisiä siitä, onko B:n asuntoaluetta koskeva vuokrasopimus ollut enää voimassa silloin, kun A esti B:n kulkemisen tiellä.

Korkein oikeus katsoo, että B:llä on vuokrasopimusta koskevasta erimielisyydestä huolimatta edelleenkin ollut oikeus käyttää tietä kulkemiseensa vuokra-alueelle, jolla olevaa asuinrakennustaan hän on jatkuvasti hallinnut. Sen vuoksi A ei ole saanut kerrotulla tavalla estää B:n tienkäyttöä. Menettelyllään A on syyllistynyt rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuun omankädenoikeuteen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja kihlakunnanoikeuden päätös jätetään pääasian osalta pysyväksi.

A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi hänellä jutussa olleista kuluista 3.500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Portin, Nybergh, Riihelä ja Ketola

---

[SV]

Från en lägenhet hade utarrenderats ett jordområde till vilket ledde en väg genom lägenhetens ägor. Lägenhetens ägare hade stjälpt ett sandlass på vägen och därigenom hindrat legotagaren att använda vägen. Parterna var oeniga om legoavtalets bestånd. Det oaktat ansågs legotagaren fortfarande ha rätt att använda vägen för att komma till legoområdet och där befintliga byggnader som hela tiden varit i hans besittning. Genom att hindra användningen av vägen hade ägaren gjort sig skyldig till egenhandsrätt som avses i 16 kap. 14 § 1 mom. strafflagen.

SL 16 kap 14 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret