Buyer's claim rejected; goods not segregated for buyer before bankruptcy, so bankruptcy estate has priority.

Kysymys siitä, oliko hankintasopimuksella myydyt rakennuselementit erotettu ennen myyjän konkurssin alkamista ostajaa varten siten, että ostajalle oli syntynyt elementteihin parempi oikeus kuin konkurssipesälle.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Vantaan kihlakunnanoikeudessa

Kotkan Puuelementti Oy:n konkurssipesä on Urakkalinja Oy:lle ja Y-Rahoitus Oy:lle tiedoksi toimittamansa haasteen perusteella esittänyt kihlakunnanoikeudessa seuraavaa:

Kotkan Puuelementti Oy asetettiin konkurssiin 6.6.1988. Konkurssiin asetettaessa sen varastossa oli ollut noin 60 kappaletta rakennuselementtejä, jotka Kotkan Puuelementti Oy oli valmistanut Urakkalinja Oy:n tilauksesta. Urakkalinja Oy ei ollut vastaanottanut rakennuselementtejä ennen konkurssin alkamista. Rakennuselementtejä koskevan laskun Kotkan Puuelementti Oy oli laatinut ennen konkurssiin asettamista ja luotottanut sen Y-Rahoitus Oy:n kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella. Urakkalinja Oy ei kuitenkaan ollut ennen konkurssin alkamista, eikä tiettävästi konkurssin alkamisen jälkeenkään maksanut kyseessä olevaa elementtierää koskevaa laskua Y-Rahoitus Oy:lle.

Kotkan Puuelementti Oy:n pesäluetteloon kyseessä olevia elementtejä ei ollut ilmoitettu yhtiön varoina. Niitä ei myöskään ollut ilmoitettu väliaikaiselle pesänhoitajalle pesässä olevana vieraana omaisuutena eikä niiden olemassaolo ollut tuolloin tullut pesänhoitajan tietoon.

Väliaikaisen pesänhoidon aikana 6.-20.6.1988 konkurssipesä oli pyrkinyt saamaan Kotkan Puuelementti Oy:n keskeneräisiä töitä valmiiksi niillä resursseilla, jotka konkurssipesällä silloin oli ollut. Siinä tarkoituksessa pesänhoitaja oli ottanut yhteyttä Urakkalinja Oy:öön ilmoittaen konkurssista ja tiedustellen, halusiko yhtiö tuon kahden viikon aikana töitä jatkettavan konkurssipesän toimesta keskeneräisillä työmailla. Kun konkurssipesän toimesta olisi ollut mahdotonta jatkaa toimituksia Urakkalinja Oy:n kahdelle keskeneräiselle työmaalle, Urakkalinja Oy:tä oli pyydetty valitsemaan se työmaa, jossa toimituksia pyrittäisiin jatkamaan. Urakkalinja Oy:n edustaja oli ilmoittanut As. Oy Huntutien työmaan siksi kohteeksi, johon konkurssipesä mahdollisuuksiensa mukaan tuon kahden viikon aikana jatkaisi toimituksia.

Kyseisenä kahden viikon jaksona Kotkan Puuelementti Oy:n hallituksen jäsenet olivat vastanneet työnjohdosta. Pesänhoitajalle ilmoittamatta he olivat antaneet kuljettaa kanteessa tarkoitetut elementit Urakkalinja Oy:lle, sen Huntutien työmaalle, jossa Urakkalinja Oy oli vastaanottanut elementit. Elementtitoimituksen tapahtuminen oli paljastunut siten, että eräs kuljetusliike oli laskuttanut konkurssipesää elementtien kuljetuksesta. Laskun, määrältään 11.003 markkaa, konkurssipesä oli maksanut kuljetusliikkeelle. Ajokirjojen mukaan kuljetukset olivat tapahtuneet 9.-14.6.1988.

Kotkan Puuelementti Oy:n hallituksen jäsenet olivat olleet henkilökohtaisesti takaajina vastuussa yhtiön velasta YRahoitus Oy:lle.

Kotkan Puuelementti Oy:n hallituksen erään jäsenen arvion mukaan kysymyksessä olevien elementtien käypä arvo olisi ollut noin 5.000 markkaa kappaleelta, mistä päätellen konkurssin aikana tapahtuneen toimituksen arvo oli ollut 300.000 markkaa. Konkurssipesän puolesta oli Urakkalinja Oy:tä vaadittu suorittamaan näistä toimituksista 300.000 markkaa, mihin vaatimukseen Urakkalinja Oy ei ollut reklamoinut tai muuten vastannut. Toisaalta Y-Rahoitus Oy:n reskontralistan mukaan sen saaminen Urakkalinja Oy:ltä oli 158.762 markkaa.

Konkurssipesän käsityksen mukaan omistusoikeus kysymyksessä olevaan elementtierään kuului konkurssipesälle ja vain konkurssipesä saattoi olla oikeutettu saamaan maksun elementtierän myymisestä Urakkalinja Oy:lle. Kun Y-Rahoitus Oy oli vaatinut samasta asiasta maksua itselleen, konkurssipesällä oli syytä saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi myös suhteessa Y-Rahoitus Oy:öön.

Mikäli edellä kerrottu käsitys konkurssipesän oikeudesta kauppahintaan olisi väärä, konkurssipesä olisi kuitenkin oikeutettu saamaan Urakkalinja Oy:ltä maksun ainakin rahdeista.

Näillä perusteilla konkurssipesä on vaatinut, että kihlakunnanoikeus:

1) vahvistaisi, että vain konkurssipesällä oli oikeus saada kauppahinta kysymyksessä olevasta toimituksesta,

2) velvoittaisi Urakkalinja Oy:n maksamaan konkurssipesälle elementtien kauppahintana 300.000 markkaa, tai ellei konkurssipesää pidettäisi oikeutettuna kauppahintaan, ainakin elementtien rahdin 11.003 markkaa, 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien,

3) velvoittaisi vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamisesta lukien.

Kihlakunnanoikeuden päätös 17.11.1988

Kihlakunnanoikeus on perusteluinaan lausunut, että Kotkan Puuelementti Oy oli asetettu konkurssiin 6.6.1988. Tällöin sen varastossa oli ollut noin 60 rakennuselementtiä, jotka se oli valmistanut Urakkalinja Oy:n tilauksesta. Elementtejä koskevan laskun Kotkan Puuelementti Oy oli laatinut ennen konkurssiin asettamista ja luotottanut sen Y-Rahoitus Oy:n kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella. Laskuissa oli ollut leima, jonka mukaan saatava voitiin maksaa vain Y-Rahoitus Oy:lle.

Elementit oli toimitettu Urakkalinja Oy:n asianomaiselle työmaalle vasta konkurssiin asettamisen jälkeen. Elementit oli sovittu toimitettaviksi "vapaasti autossa työmaalla". Kotkan Puuelementti Oy:n hallituksen jäsenet, jotka olivat vastanneet työnjohdosta konkurssiin asettamista seuranneiden kahden viikon ajan, olivat toimituttaneet elementit Urakkalinja Oy:n työmaalle. Konkurssipesä, jonka pesänhoitaja ei ollut tiennyt siitä, että elementit olivat konkurssiin asettamisen hetkellä vielä olleet Kotkan Puuelementti Oy:n tehtaalla, oli maksanut kuljetuksesta aiheutuneen laskun 11.003 markkaa.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on katsonut kanteen kokonaisuudessaan jääneen näyttämättä ja hylännyt sen sekä velvoittanut konkurssipesän maksamaan korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Urakkalinja Oy:lle 2.000 markkaa ja Y-Rahoitus Oy:lle 1.500 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 17.11.1988 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 7.6.1989

Hovioikeus, jossa konkurssipesä on hakenut muutosta, on lausunut, että Kotkan Puuelementti Oy oli ennen konkurssiin joutumistaan siirtänyt kysymyksessä olevaan elementtierään liittyvät saatavansa Urakkalinja Oy:ltä Y-Rahoitus Oy:lle ja ilmoittanut siirroista Urakkalinja Oy:lle. Saatavien siirrot ovat siten myös Kotkan Puuelementti Oy:n velkojia sitovia.

Näillä ja kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi ja velvoittanut konkurssipesän suorittamaan Urakkalinja Oy:lle korvaukseksi vastauskuluista 1.000 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Kotkan Puuelementti Oy:n konkurssipesälle on myönnetty valituslupa 19.10.1989.

Valituksessaan konkurssipesä on uudistanut aikaisemmat vaatimuksensa ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kaikissa oikeusasteissa. Siltä varalta, ettei valitusta hyväksyttäisi, konkurssipesä on vaatinut, että se joka tapauksessa vapautettaisiin velvollisuudesta korvata vastapuolten oikeudenkäyntikulut jutussa.

Urakkalinja Oy ja Y-Rahoitus Oy ovat vastanneet valitukseen. Y-Rahoitus Oy on vaatinut konkurssipesän velvoittamista korvaamaan yhtiölle vastauksen antamisesta Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneet kulut 16 prosentin korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.1.1991

Perustelut

Konkurssipesään kuuluu konkurssisäännön 45 §:n 1 momentin mukaan se omaisuus, joka oli velallisen omaa silloin, kun tuomioistuin velkojan hakemuksesta teki päätöksen velallisen omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin. Jos ostajalle hankinnassa tuleva omaisuus tuona ajankohtana sovitulla taikka muutoin kaupan täyttämiseen kuuluvalla tavalla on erotettu ostajaa varten, hänellä on tavaraan parempi oikeus kuin konkurssivelkojilla.

Kanteessa tarkoitetut rakennuselementit ovat olleet Kotkan Puuelementti Oy:n hallussa 6.6.1988, kun Kotkan raastuvanoikeus teki päätöksen yhtiön asettamisesta konkurssiin. Kuljetusliikkeen ajokirjoista ilmenee, että elementit on 9, 10, 13 ja 14.6.1988 viety Urakkalinja Oy:n eräälle työmaalle. Jutussa konkurssipesän asiamies on tosin lausunut, että Urakkalinja Oy:n taholta oli tarkastettu rakennuselementtejä velallisyhtiön tehtaalla, mikä asiamiehen mukaan oli ollut luonnollista, koska erään velkojan tekemä konkurssihakemus oli ollut vireillä. Muuta lausumaa tai selvitystä kysymyksessä olevien noin 60 rakennuselementin yksilöimisestä Urakkalinja Oy:n lukuun ei ole esitetty. Näin ollen ei ole näytetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella Urakkalinja Oy:llä ostajana olisi parempi oikeus kuin konkurssipesällä rakennuselementteihin.

Koska Urakkalinja Oy:lle on viety konkurssipesälle kuuluneet rakennuselementit, yhtiö on velvollinen suorittamaan konkurssipesälle niiden arvona 300.000 markkaa vaadittuine korkoineen. Näin ollen kanteessa toissijaisesti esitetystä kuljetuskustannuksia koskevasta vaatimuksesta ei anneta lausuntoa.

Kun konkurssipesä on hävinnyt jutun alemmissa oikeuksissa, sille ei oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin (L 13.3.1964/133) ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan ole tuleva korvausta siellä olleista kuluistaan. Sitä vastoin vastaajayhtiöt ovat velvolliset korvaamaan konkurssipesän kulut Korkeimmassa oikeudessa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. Urakkalinja Oy velvoitetaan suorittamaan Kotkan Puuelementti Oy:n konkurssipesälle 300.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.10.1988 lukien sekä yhteisvastuullisesti Y-Rahoitus Oy:n kanssa korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 1.600 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Portin, Riihelä ja Haarmann

---

[SV]

Fråga om byggnadselement, som sålts genom ett leveransavtal, före konkursens början hade avskilts för köparens räkning på ett sådant sätt, att köparen hade bättre rätt till elementen än konkursboet.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret