Supreme Court held merger of forest sections was not a business transfer under Labor Code, allowing dismissal compensation.

Oy A ja Oy B olivat päättäneet, että A yhtyi B:hen ja että niiden metsäosastot yhdistettiin jo ennen yhtymistä. Metsäosastojen yhdistämistä ei pidetty työsopimuslain 7 §:ssä ja 40 §:n 2 momentissa tarkoitettuna liikkeen luovutuksena, koska A:n pelkkä metsäosasto ei käsittänyt sellaista toiminnallista kokonaisuutta, joka voitiin luovuttaa erikseen liikkeenä.

Ään.

Metsäosastojen yhdistämisestä A:lle aiheutunutta vähentynyttä työvoiman tarvetta pidettiin erityisen painavana tuotannollisena ja taloudellisena syynä A:n metsäosaston työntekijän työsopimuksen irtisanomiseen.

TSL 7 § 2 mom

TSL 37 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

T on Rauma-Repola Oy:lle 15.6.1988 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään kertonut, että hän oli ollut ATK-tallentajana Oy W. Rosenlew Ab:n metsäosaston palveluksessa yhtiön Ilmajoen toimipisteessä 14.5.1985 lukien. Yhtiö oli taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella 25.8.1987 irtisanonut hänen työsuhteensa päättymään 31.10.1987. Tiedon irtisanomisesta hän oli saanut 28.8.1987. T:n palkka oli ollut 4.562 markkaa kuukaudessa.

Tämän vuoksi T on työsopimuslain 51 §:n nojalla vaatinut, että Rauma-Repola Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle työsopimuksen perusteettoman irtisanomisen johdosta 56.079 markkaa korvaukseksi työansion menetyksestä 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

Rauma-Repola Oy:n vastaus

Yhtiö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Oy W. Rosenlew Ab:n metsäosaston toiminta oli lakannut 31.8.1987 eikä T ollut siirtynyt Rauma-Repola Oy:n palvelukseen.

Raastuvanoikeuden päätös 26.1.1989

Raastuvanoikeus on katsonut, että juttua käsiteltäessä oli keskeiseksi kysymykseksi noussut kiista siitä, oliko kysymyksessä ollut työsopimuslain 40 §:ssä tarkoitettu liikkeen luovutuksen yhteydessä tapahtunut irtisanominen, jollaisena T oli asian pitänyt, katsoen työnantajan korvausvelvollisuuden perustuneen sellaiseen tahalliseen laiminlyöntiin kuin sanotun lain 51 §:ssä tarkoitettiin. Yhtiö puolestaan oli kiistänyt liikkeen luovutustilanteen olemassaolon, mutta katsonut, että vaikka tällainen tilanne olisikin ollut kysymyksessä ja Oy W. Rosenlew Ab:n metsäosaston palveluksessa olleet henkilöt olisi tullut siirtää Rauma-Repola Oy:n palvelukseen ja Rauma-Repola Oy:n olisi tullut suorittaa henkilöstön vähennys siihen määrään, joka oli ollut mahdollista työllistää, T:n asema olisi ollut sama kuin se nyt oli. Täten T:lle ei ollut aiheutunut mitään vahinkoa siitä, että hänet oli irtisanonut Oy W. Rosenlew Ab eikä Rauma-Repola Oy.

Edellä mainituilla perusteilla raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että Rauma-Repola Oy olisi työnantajana tahallaan tai tuottamuksesta laiminlyönyt työsopimuslaista tai työsopimuksesta sille johtuneiden velvollisuuksien täyttämisen T:hen nähden tai että yhtiö muullakaan työoikeudellisella perusteella olisi vahingonkorvausvelvollinen T:lle. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt T:n kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 7.2.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi T valittamalla oli saattanut jutun, on todennut, että T oli ollut kanteessa kerrotuin tavoin 14.5.1985 alkaen työsopimussuhteessa Oy W. Rosenlew Ab:hen. Hän oli toiminut yhtiön metsäosaston palveluksessa Ilmajoen toimipisteessä ATKtallentajana. Yhtiö oli irtisanonut T:n työsopimuksen taloudellisista ja tuotannollisista syistä 25.8.1987 ja hänen työsuhteensa oli irtisanomisen vuoksi päättynyt 31.10.1987. T:n palkka oli ollut 4.562 markkaa kuukaudessa. T oli ollut irtisanomisen jälkeen työttömänä 1.11.1987-9.10.1988 ja 10.10.1988 alkaen hän oli työskennellyt Ilmajoen verotoimistossa, jossa hänen palkkansa oli ollut 2.500 markkaa kuukaudessa.

Sulautuvan yhtiön työsuhteiden oli katsottava osakeyhtiöiden sulautumisessa siirtyvän sellaisinaan vastaanottavalle yhtiölle. Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että sulautuvalla Oy Rosenlew Ab:lla olisi edellä kerrotussa, yhtiöiden lopulliseen sulautumiseen tähtäävässä tilanteessa ja vain vähän aikaa ennen 1.9.1987 tapahtunutta yhtiöiden metsäosastojen yhdistämistä ollut taloudellisia ja tuotannollisia perusteita irtisanoa T:n työsopimus. T:lle oli tästä työsopimuslain vastaisesta menettelystä aiheutunut hänen kanteessaan vaatimansa, työsopimuslain 51 §:n nojalla korvattava vahinko, jonka sulautumisessa vastaanottavana yhtiönä ollut Rauma-Repola Oy oli velvollinen korvaamaan.

Tämän vuoksi hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja velvoittanut Rauma-Repola Oy:n suorittamaan T:lle korvaukseksi työsopimuksen laittomasta irtisanomisesta 56.079 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 15.6.1988 lukien ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa 9.000 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 14.5.1990. Yhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä ja T:n velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

T on antanut häneltä pyydetyn vastauksen vaatien vastauskulujensa korvaamista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 7.6.1991

Perustelut

Oy W. Rosenlew Ab:n ja Rauma-Repola Oy:n metsäosastojen yhdistäminen ei ole ollut työsopimuslain 7 §:ssä ja 40 §:n 2 momentissa tarkoitettu liikkeen luovutus, jossa Oy W. Rosenlew Ab:n oikeudet ja velvollisuudet T:n työnantajana olisivat välittömästi siirtyneet Rauma-Repola Oy:lle, koska Oy W. Rosenlew Ab:n pelkkä metsäosasto ei ole käsittänyt sellaista itsenäistä toiminnallista kokonaisuutta, joka voidaan luovuttaa erikseen liikkeenä.

Molempien yhtiöiden hallitukset ovat 18.3.1987 julkistaneet ehdotuksensa yhtiöiden yhtymisestä. Yhtiökokoukset ovat 10. ja 13.4.1987 hyväksyneet ehdotuksen ja yhtyminen on merkitty kaupparekisteriin 16.12.1987. Tulevan yhtymisen johdosta yhtiöt ovat päättäneet metsäosastojen yhdistämisestä jo 1.9.1987 alkaen. T on irtisanottu tästä yhdistämisestä Oy W. Rosenlew Ab:lle aiheutuneen vähentyneen työvoiman tarpeen vuoksi. Tämä on ollut erityisen painava taloudellinen ja tuotannollinen syy TT:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Asian laadun vuoksi yhtiön ja T:n on itse vastattava asiassa aiheutuneista kuluistaan Korkeimmassa oikeudessa.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Tulenheimo-Takki: Katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota ja velvoitan yhtiön suorittamaan T:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta olleista kuluista 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.

Oikeusneuvos Jalanko: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tulenheimo-Takki.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Jalanko (eri mieltä), Nikkarinen, Roos ja Tulenheimo-Takki (eri mieltä)

---

[SV]

A Ab och B Ab hade beslutat att A genom fusion övertogs av B och att bolagens skogsavdelningar sammanslogs redan före fusionen. Sammanslagningen av skogsavdelningarna ansågs inte vara en överlåtelse av rörelse enligt 7 § och 40 § 2 mom. lagen om arbetsavtal eftersom A:s skogsavdelning inte utgjorde en sådan funktionell helhet som kunde överlåtas särskilt som rörelse.

Omröstn.

A:s minskade arbetskraftsbehov till följd av fusionen ansågs vara ett särskilt vägande ekonomiskt och produktionsmässigt skäl att säga upp arbetsavtalet för en arbetstagare på skogsavdelningen.

L om arbetsavtal 7 § 2 mom

L om arbetsavtal 37 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret