Legislator Giurisprudenza & Legislazione
KKO:1991:81 Generato dall'IA

Court dismisses treason charges for violating export controls without proving economic harm or secrecy necessity.

Numero d'incarto KKO:1991:81
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Respinto (Dismissed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Supreme Court of Finland dismissed treason charges against two individuals who exported high-tech equipment to the Soviet Union in violation of export controls. The prosecution argued the defendants intentionally violated restrictions to benefit a foreign state, but the court found no evidence that the equipment was secret or that its acquisition endangered Finland's relations. Consequently, the treason charges were dropped, though the defendants were still ordered to forfeit the value of the stolen goods and illegal profits.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Laki maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta 1 § 1, 8 §; Asetus maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta 3 § 2; Laki eräitä valtuuslakeja vastaan tehtyjen rikosten rankaisemisesta 1 §, 2 § 1, 4 § 1, 5 § 1: Violation of export control regulations alone does not constitute treason unless the exported items are secret for economic protection or their acquisition endangers foreign relations.

Parole chiave

Generato dall'IA
treason charges export controls Soviet Union trade economic harm requirement forfeiture of profits high-tech equipment foreign relations endangerment norme e regolamentazioni tecniche

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Laki maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta 1 § 1, 8 §
Laki maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta 1 § 1, 8 § Asetus maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta 3 § 2 Laki eräitä valtuuslakeja vastaan tehtyjen rikosten rankaisemisesta 1 §, 2 § 1, 4 § 1, 5 § 1
Asetus maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta 3 § 2
Laki maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta 1 § 1, 8 § Asetus maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta 3 § 2 Laki eräitä valtuuslakeja vastaan tehtyjen rikosten rankaisemisesta 1 §, 2 § 1, 4 § 1, 5 § 1
Laki eräitä valtuuslakeja vastaan tehtyjen rikosten rankaisemisesta 1 §, 2 § 1, 4 § 1, 5 § 1
Laki maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta 1 § 1, 8 § Asetus maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta 3 § 2 Laki eräitä valtuuslakeja vastaan tehtyjen rikosten rankaisemisesta 1 §, 2 § 1, 4 § 1, 5 § 1
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Syytetyt olivat harjoittaneet ulkomaankauppaa, joka huomattavalta osalta oli suuntautunut Neuvostoliittoon. Heidän sinne viemiinsä tuotteisiin oli sisältynyt korkeatasoista teknologista tietoa edustavia laitteita. Eräiden vieraiden valtioiden asettaman vientivalvontajärjestön määräämien luovutusrajoitusten mukaan laitteiden vienti Neuvostoliittoon ei ollut sallittua. Yksistään sen perusteella, että syytetyt tahallaan olivat rikkoneet näitä rajoituksia, heidän menettelyään ei pidetty maanpetoksellisena. Kun ei myöskään ollut näytetty, että kyseessä olevat laitteet olisivat laadultaan olleet sellaisia, että niitä olisi pidettävä Suomen taloudellisten etujen suojelemiseksi vieraalta valtiolta salassa tai että tämänlaatuisia laitteita koskevien tietojen hankkiminen olisi voinut vaarantaa Suomen suhteita vieraaseen valtioon, hylättiin syytettyjä vastaan rikoslain 12 luvun 7 §:n 1 ja 2 momentin nojalla nostettu syyte.

RL 12 luku 7 § 1 mom

RL 12 luku 7 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY HELSINGIN HOVIOIKEUDESSA

Hovioikeudessa esitetty syyte

Sen vuoksi syyttäjä on vaatinut, että A ja B tuomitaan kumpikin rikoslain 12 luvun 7 §:n 1 ja 2 momentin sekä 7 luvun 2 §:n nojalla rangaistukseen jatketusta rikoksesta, joka käsittää tahallisen ryhtymisen vieraan valtion hyödyksi sellaiseen tietojen hankkimiseen, joka voi vaarantaa Suomen suhteita vieraaseen valtioon, ja tahallisia vieraan valtion hyödyttämistarkoituksessa tehtyjä Suomen etujen suojelemiseksi vieraalta valtiolta salassa pidettävien tietojen ilmaisemisia. Lisäksi syyttäjä on vaatinut, että A ja B tuomitaan menettämään valtiolle rikoksella saamansa taloudellinen hyöty.

Syyttäjä on 11.5.1988 pidetyssä suullisessa käsittelyssä toistanut 18.4.1988 esittämänsä syytteen ja kertonut, että A ja B olivat syytteessä mainitussa tarkoituksessa luvattomasti vieneet Neuvostoliittoon: 1) 15.10.1985 4 kameraputkea, 2) 8.11.1985 3 data-generaattoria, 3) 5.12.1985 4 mikrotietokonetta lisälaitteineen, 4) 25.2.1986 oskilloskoopin, vahvistinpistoyksikön ja kaapelitutkan, 5) 25.2.1986 6 mikrotietokonetta lisälaitteineen, 6) 4.4.1986 3 mikrotietokonetta lisälaitteineen, 7) 30.9.1986 graafisen työaseman, 8) 7.10.1986 3 minitietokoneen massamuistiasemaa, 9) 31.10.1986, antaen virheelliseksi tietämänsä tullausilmoituksen, tietokoneen lisälaitteineen, 10) joulukuussa 1986 matkatavarana 2 mikrotietokonetta lisälaitteineen, 11) 10.2.1987 mikrotietokoneen lisälaitteineen, 12) vuoden 1987 alkupuolella matkatavarana mikrotietokoneen lisälaitteineen, 13) heinä-elokuussa 1987 matkatavarana 4 värigrafiikkapäätettä sekä 14) 11.9.1987 mikrotietokoneen lisälaitteineen.

Eräänä osoituksena siitä, että A ja B olivat ryhtyneet rikoslain 12 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuun tietojen hankkimiseen, voitiin pitää sitä, että he olivat D:n edustajana Neuvostoliitossa toimineen E:n toimeksannosta hankkineet ja tälle toimittaneet esitutkintapöytäkirjassa yksilöityjä tietoja ja laitteita, joista osalla oli pääasiassa sotilaallista merkitystä. A ja B olivat esitutkinnassa myöntäneet mieltäneensä, että E oli Neuvostoliiton valtion asiamies. A ja B olivat myös toimittaneet Neuvostoliittoon normaalitoimituksiin kuulumattomia käsikirjoja. Esimerkkinä mainittakoon, että syytekohdassa 5 mainitun laitetoimituksen yhteydessä oli Neuvostoliittoon viety ns. korjaamopäällikön käsikirja, jonka avulla oli mahdollista helposti selvittää laitteen rakenne ja toiminta.

Hovioikeus on kuullut A:ta ja B:tä heihin kohdistetuista vaatimuksista.

Hovioikeuden päätös 16.3.1989

Perustelut

A ja B olivat yhdessä harjoittaneet normaalia liiketoimintaa, joka oli ulkomaankaupassa huomattavalta osalta suuntautunut Neuvostoliittoon. Syytteessä kerrotut laitteiden ja tavaroiden maasta viennit samoin kuin tietojen hankinta Neuvostoliittoon olivat tapahtuneet vasta sen jälkeen, kun B oli ryhtynyt harjoittamaan liiketoimiaan samassa huoneessa kuin A. A oli toiminut liiketoiminnan pääasiallisena rahoittajana. Käytännön toimista A oli hoitanut suurimmalta osalta kauttakulkutavaroiden viennin ja B tietojen hankkimisen. A:n ja B:n toimintaa oli arvosteltava kokonaisuutena. Sen vuoksi syytteessä tarkoitettuja yksittäisiä laitteiden maasta vientejä tai tietojen hankkimisia ei voitu erottaa yksitellen jommankumman omiksi liiketoimiksi tai jommankumman yksin suorittamiksi. Hovioikeus on katsonut, että A ja B olivat syytteessä kerrotuin tavoin toimineet yhdessä ja vieneet syytteessä mainitut tavarat Neuvostoliittoon samoin kuin ryhtyneet hankkimaan yhdessä E:n pyytämiä tietoja.

Suomen taloudellisten, tieteellisten ja sotilaallisten etujen kannalta oli tärkeää, ettei korkeatasoisen teknologian saanti Suomeen estynyt. Vientikieltomääräysten rikkominen voi aiheuttaa rajoituksia sanotun teknologian Suomeen saantiin, minkä vuoksi määräysten rikkominen oli Suomen etujen vastaista. A ja B olivat toimittaneet 1-12 ja 14 kohdassa kerrotut laitteet Neuvostoliittoon. Näin toimimalla he olivat tahallaan ilmaisseet Neuvostoliitolle sellaisia seikkoja, jotka Suomen taloudellisten ja tieteellisten etujen suojelemiseksi sekä ulkoisen turvallisuuden vuoksi olisi tullut pitää siltä salassa.

Ratkaistaessa kysymystä, olivatko A:n ja B:n ilmaisemat seikat olleet salassa pidettäviä, asiassa ei ole merkitystä sillä, onko Neuvostoliitossa syytteessä mainittuna aikana ollut siellä valmistettuja teknisiltä ominaisuuksiltaan kohdissa 1-12 ja 14 mainittuihin laitteisiin verrattavia laitteita, tai sillä, onko tällaisia laitteita toimitettu Neuvostoliittoon muista valtioista, eikä myöskään sillä seikalla, että näitä laitteita on ollut Englannissa, Saksan liittotasavallassa tai Suomessa vapaasti ostettavissa.

Asiassa oli selvitetty, että A ja B olivat Neuvostoliittoa hyödyttääkseen hankkineet Neuvostoliiton tiedusteluasiamiehen pyynnöstä tietoja länsimaissa valmistetuista supertietokoneen käyttöohjeistosta, lentokoneiden paikallistamisjärjestelmästä ja muistiyksiköstä sekä, paitsi hankkineet tietoja tiedusteluasiamiehen pyynnöstä, myös toimittaneet Neuvostoliittoon optisen laitteen ja tietokoneen käsikirjoja. Näin he olivat vaarantaneet Suomen suhteet sekä valtioihin, joissa laitteet oli valmistettu, että valtioihin, joissa niiden käyttöön oli saatu asianomainen lupa.

Kohdan 13 osalta oli tosin selvitetty, että A ja B olivat toimittaneet siinä mainitut laitteet Neuvostoliittoon, mutta koska mainituille laitteille asiassa kuullun todistajan mukaan todennäköisesti olisi ollut saatavissa lisenssi, hovioikeus on katsonut, etteivät A ja B olleet tässä kohdassa ilmaisseet vieraalle valtiolle salassa pidettäviä tietoja.

Rikoksen tuottama taloudellinen hyöty

Hovioikeus on arvioinut, että taloudellista hyötyä oli saanut A 180.000 markkaa ja B 100.000 markkaa.

Hovioikeus on hyläten syytteen enemmälti ja katsoen, että A:n ja B:n syyksi luetut rikolliset teot olivat saman rikoksen jatkamista, tuominnut A:n ja B:n kumpaisenkin rikoslain 12 luvun 7 §:n 1 ja 2 momentin sekä 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta rikoksesta, joka käsittää tahallisia vieraan valtion hyödyttämistarkoituksessa tehtyjä Suomen taloudellisten ja tieteellisten etujen sekä ulkoisen turvallisuuden suojelemiseksi vieraalta valtiolta salassa pidettävien tietojen ilmaisemisia sekä tahallisia ryhtymisiä vieraan valtion hyödyksi sellaiseen tietojen hankkimiseen, joka voi vaarantaa Suomen suhteita vieraaseen valtioon, 2 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen, mistä kummankin rangaistuksesta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty 3 kuukautta 11 päivää.

Rikoslain 2 luvun 16 §:n 1 momentin nojalla hovioikeus on tuominnut A:n menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 180.000 markkaa ja B:n 100.000 markkaa. Lisäksi A ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle todistelukustannuksia.

Takavarikoituna oleva aineisto on tuomittu valtiolle menetetyksi.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 9 §:n nojalla hovioikeus on määrännyt, että oikeudenkäyntiaineisto tuomiolauselmia ja päätöksen sivuja 1-5 lukuun ottamatta oli pidettävä salassa 25 vuotta päätöksen antamisesta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Hakijoiden vaatimukset

A ja B ovat vaatineet, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että heitä vastaan ajetut syytteet ja muut vaatimukset hylätään.

A ja B ovat vastanneet syyttäjän valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.6.1991

Käsittelyratkaisu

Syyttäjän vaatimus A:n ja B:n tuomitsemisesta rangaistukseen maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta annetun lain ja sen nojalla annetun asetuksen määräysten rikkomisesta jätetään vasta täällä tehtynä tutkittavaksi ottamatta.

Pääasiaratkaisun perustelut

A ja B ovat hovioikeuden päätöksessä mainituin tavoin liiketoiminnassaan itse vieneet tai myötävaikuttaneet syytteessä tarkoitettujen laitteiden ja tavaroiden viemiseen sekä tietojen hankkimiseen Neuvostoliittoon. Näitä laitteita, tavaroita ja tietoja ovat koskeneet hovioikeuden päätöksessä kerrotut vieraan valtion asettamat luovutusrajoitukset, joista A ja B ovat olleet tietoisia.

Yksistään sen seikan perusteella, että A ja B ovat tahallaan rikkoneet näitä rajoituksia, joihin Suomen puolesta ei ole liitytty tai sitouduttu niitä noudattamaan, heidän menettelyään ei voida pitää maanpetoksellisena. Jutussa ei myöskään ole näytetty, että kysymyksessä olevat laitteet ja tavarat olisivat olleet laadultaan sellaisia, että niitä olisi pidettävä Suomen taloudellisten etujen suojelemiseksi vieraalta valtiolta salassa tai että tämänlaatuisia laitteita koskevien tietojen ilmaiseminen tai hankkiminen olisi voinut vaarantaa Suomen suhteita vieraaseen valtioon. Tämän vuoksi on A:ta ja B:tä vastaan rikoslain 12 luvun 7 §:n 1 ja 2 momentin nojalla nostettu syyte hylättävä.

Syyttäjä on hovioikeudessa rangaistusvaatimusta esittämättä vaatinut, että A ja B tuomitaan eräitä valtuuslakeja vastaan tehtyjen rikosten rankaisemisesta annetun lain 5 §:n 1 momentin nojalla syytekohtien 1-14 osalta menettämään valtiolle luvatta Suomesta viedyn omaisuuden arvo. Korkein oikeus toteaa, että vaadittuihin menettämisseuraamuksiin voidaan tuomita siitä huolimatta, ettei teoista ole vaadittu rangaistusta.

Syytekohdissa 1-8, 11 ja 14 tarkoitetut laitteet on toimitettu Suomeen kauttakulkutavarana tullaamattomina vapaavarastoon. Kun laitteita ei ole tullattu Suomessa, niiden edelleen toimittamiseksi vapaavarastosta Neuvostoliittoon ei ole tarvinnut esittää maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta annetun asetuksen 3 §:ssä tarkoitettua lisenssiviraston hyväksymää vientitarkkailuilmoitusta. Sen vuoksi ja koska A:n ja B:n ei ole näytetty muutoinkaan rikkoneen tavaran maasta vientiä koskevia määräyksiä, heitä ei voida tuomita syyttäjän vaatimiin menettämisseuraamuksiin näiden syytekohtien osalta.

A:n ja B:n jutussa esittämien kertomusten perusteella on näytetty, että he ovat vientitarkkailuilmoituksia koskevia määräyksiä tahallaan rikkoen yhdessä vieneet syytekohdissa 9, 10, 12 ja 13 tarkoitetut laitteet ja tavarat Neuvostoliittoon. Sen vuoksi A ja B on tuomittava menettämisseuraamuksiin näiden syytekohtien osalta.

Vientitarkkailuilmoitusta koskevia määräyksiä rikkoen luvatta maasta viedyn omaisuuden arvona on pidettävä omaisuuden hankintahintaa. Sen mukaisesti jutussa esitetyn selvityksen perusteella on syytekohdassa 9 mainitun tietokoneen arvo ollut 450.000 markkaa, syytekohdassa 10 mainittujen kahden mikrotietokoneen lisälaitteineen 51.058 markkaa, syytekohdassa 12 mainitun mikrotietokoneen 25.000 markkaa ja syytekohdassa 13 mainittujen neljän värigrafiikkapäätteen 54.000 markkaa.

A:n ja B:n luvatta maasta viemän omaisuuden arvoa koskevan menettämisseuraamuksen määränä Korkein oikeus pitää koko omaisuuden arvoa eli 580.058 markkaa. Lainvastaisten tekojen A:lle ja B:lle tuottamaksi taloudelliseksi hyödyksi Korkein oikeus arvioi 85.000 markkaa A:n osalta ja 62.000 markkaa B:n osalta.

Lainkohdat

Laki maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta 1 § 1, 8 § Asetus maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta 3 § 2 Laki eräitä valtuuslakeja vastaan tehtyjen rikosten rankaisemisesta 1 §, 2 § 1, 4 § 1, 5 § 1

A ja B vapautetaan korvaamasta valtiolle hovioikeuden päätöksessä mainittuja syyttäjän nimeämille todistajille maksettuja todistelukustannuksia.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 9 §:ssä säädetyn mukaisesti Korkeimman oikeuden päätös ja päätökseen liitetty hovioikeuden päätös liitteitä lukuun ottamatta ovat julkiset. Mitä asiassa on muutoin tapahtunut, on pidettävä salassa kymmenen vuotta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan. Syytteet A:ta ja B:tä vastaan hylätään ja heidät vapautetaan hovioikeuden heille tuomitsemista rangaistuksista.

Vientitarkkailuilmoitusta koskevia määräyksiä rikkoen maasta viedyn omaisuuden arvona A ja B tuomitaan menettämään valtiolle yhteisvastuullisesti 580.058 markkaa. A ja B tuomitaan lisäksi menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä hovioikeuden tuomitsemien määrien asemesta, A 85.000 ja B 62.000 markkaa. Muilta osin menettämisseuraamusvaatimukset hylätään ja A ja B vapautetaan enemmälti hovioikeuden heille määräämistä menettämisseuraamuksista.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Riihelä, Haarmann ja Krook

---

[SV]

De åtalade hade idkat utrikeshandel med betydande inriktning på Sovjetunionen. I de produkter som de hade exporterat dit hade ingått apparater som representerade ett högklassigt teknologiskt kunnande. Enligt överlåtelsebegränsningar fastställda av en organisation för exportövervakning, som tillsatts av vissa främmande stater, hade exporten av apparaterna till Sovjetunionen inte varit tillåten. De åtalades förfarande ansågs inte utgöra landsförräderi enbart på den grunden att de hade brutit mot dessa begränsningar. Då det inte heller visats att ifrågavarande apparater till sin beskaffenhet skulle ha varit sådana, att de för skyddande av Finlands ekonomiska fördel hade bort hållas hemliga för främmande stat eller att anskaffningen av upplysningar om apparater av detta slag hade kunnat utgöra en fara för Finlands förhållande till främmande stat, förkastades det åtal som med stöd av 12 kap. 7 § 1 och 2 mom. stafflagen hade väckts mot de åtalade.

SL 12 kap 7 § 1 mom

SL 12 kap 7 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret