Supreme Court dismisses damages claim for misleading product comparison article lacking 'very serious' fault.

Ään.

Toimittaja A oli laatinut tuotetestiä muistuttavaan muotoon kirjoituksen, jossa oli selostettu hänen ja erään toisen henkilön näkemyksiä viiden eri valmistajan lastenvaunuista. Kirjoitus oli antanut lukijalle käsityksen puolueettomasta lastenvaunujen vertailusta sekä ollut omiaan antamaan lukijalle harhaanjohtavan kuvan X:n maahantuoman lastenvaunun ominaisuuksista. Kirjoitus oli julkaistu laajalevikkisessä lehdessä ja se oli muodostanut näkyvän osan lehdessä ollutta kokonaisuutta, jossa oli käsitelty lastenhoitoon liittyviä kysymyksiä. Katsottiin, että oli erittäin painavia syitä velvoittaa A sekä lehden päätoimittaja B korvaamaan tuottamuksellaan X:n elinkeinotoiminnalle aiheuttamansa taloudellinen vahinko (puhdas varallisuusvahinko).

VahL 5 luku 1 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

X on vaatinut B:n, Q:n ja yhtiön velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan hänelle kirjoituksesta aiheutuneen vahingon enintään 300.000 markkaa ja hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Raastuvanoikeuden päätös 19.1.1988

Raastuvanoikeus, jossa B, Q ja yhtiö olivat vastustaneet kannetta sekä perusteiltaan että määriltään ja vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen, on todennut, että Julkisen sanan neuvosto, jolle X oli kirjoituksen johdosta kannellut, oli 25.9.1986 antamassaan langettavassa päätöksessä tuotetestiä ynnä muuta koskevassa asiassa muun muassa katsonut, että lukija oli saanut kirjoituksesta sellaisen kuvan, että kysymyksessä oli lastenvaunuja vertaileva testi, ja ettei kirjoitus ollut täyttänyt tuotetestin julkaisemiselle asetettuja hyvän lehtimiestavan vaatimuksia. Edelleen neuvosto oli katsonut, että X:n vastinetta oli kommentoitu tavalla, joka oli asettanut vastineen uskottavuuden kyseenalaiseksi. Näillä perusteilla ja kun lehti ei ollut julkaissut X:n uutta vastinetta, Julkisen sanan neuvosto oli katsonut Apu-lehden rikkoneen hyvää lehtimiestapaa ja antanut sille huomautuksen.

Kun sillä seikalla, miten vastaajat olivat menetelleet aikaansaadakseen artikkelia varten tarpeellisen vertailutilaisuuden, ei ollut vaikutusta ratkaisuun varsinkaan, kun oli näytetty, että asiantuntijana oli tuolloin käytetty kilpailevan lastenvaunumerkin maahantuojaa, jonka näkemykset selvästi olivat olleet vaikuttamassa artikkelin sisältöön, raastuvanoikeus on katsonut, että vastaajat olivat artikkelin valmistaessaan ja sen laatiessaan menetelleet huolimattomasti ja varomattomasti sekä yleisöä harhaanjohtavasti aiheuttaen siten tuottamuksellisesti X:lle vahinkoa, joka heidän oli lain mukaan korvattava.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut B:n, Q:n ja yhtiön yhteisvastuullisesti suorittamaan X:lle vahingonkorvauksena kohtuulliseksi harkitut 100.000 markkaa ja korvauksena oikeudenkäyntikuluista 16.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 19.1.1988 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 16.8.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B, Q ja yhtiö valittamalla olivat saattaneet jutun, on katsonut, että B kirjoituksen laatijana ja Q julkaisun päätoimittajana olivat menettelemällä kanteessa selostetulla tavalla rikkoneet hyvää lehtimiestapaa siten, että oli olemassa vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja erityisen painavia syitä velvoittaa heidät korvaamaan heidän X:n elinkeinotoiminnalle aiheuttamansa vahinko. Vahingon korvaamiseen oli saman lain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan yhtiön heidän työnantajanaan osallistuttava. Näillä sekä raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Hovioikeus on lisäksi velvoittanut B:n, Q:n ja yhtiön yhteisvastuullisesti korvaamaan X:n vastauskulut hovioikeudessa 1.000 markalla 16 prosentin korkoineen 16.8.1989 lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B:lle, Q:lle ja yhtiölle on myönnetty valituslupa 15.11.1989. Nämä ovat yhteisessä muutoksenhakemuksessaan vaatineet kanteen hylkäämistä sekä X:n velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa kaikissa oikeusasteissa korkoineen.

X on antanut häneltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen. X on määräajan jälkeen toimittanut Korkeimpaan oikeuteen lisäkirjoituksen liitteineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 31.5.1991

Käsittelyratkaisu

X:n määräajan jälkeen toimittama lisäkirjoitus liitteineen jätetään huomiotta, koska niiden huomioon ottamiseen ei ole erityistä syytä.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

B:n laatima kirjoitus on koskenut lastenvaunujen esittelyä niiden kokeilemisen perusteella. Kirjoituksessa B ja eräs toinen henkilö ovat esittäneet näkemyksiä kuuden heillä kokeiltavina olleen vaunun ominaisuuksista. Asiantuntija-apua he ovat saaneet vaunut kokeiltaviksi luovuttaneen yrityksen edustajalta. Muotoilultaan kirjoitus on muistuttanut tuotetestiä ja siten ollut omiaan synnyttämään lukijassa käsityksen siitä, että kysymys on ollut puolueettomasta lastenvaunujen vertailusta.

Kirjoitus on julkaistu laajalevikkisessä lehdessä ja se on muodostanut näkyvän osan lehteen sisältynyttä kokonaisuutta, jossa on käsitelty muun muassa erilaisia lastenhoitoon liittyviä kysymyksiä. Kirjoitus on levinnyt lastenvaunuja myyviin liikkeisiin ympäri maan. Selvitystä on myös siitä, että kirjoitusta on hyödynnetty myynnin edistämiseksi Fischer-vaunujen kilpailijaliikkeissä ja että sillä on ollut suoranaista vaikutusta yleisön asenteisiin ja ostoihin. Tämä on ilmennyt myös X:n esittämästä selvityksestä Fischer-vaunujen myynnin kehityksestä ja tuloista. B:n kirjoituksen laatiessaan ja Q:n salliessaan lehden päätoimittajana sen julkaisemisen olisi tullut ottaa huomioon, että kirjoitus tulisi saamaan laajaa julkisuutta ja että se harhaanjohtavana ja epäasiallisena saattaisi aiheuttaa suurtakin vahinkoa.

Edellä olevan mukaan B ja Q ovat tuottamuksellaan aiheuttaneet X:lle Fischer-lastenvaunujen maahantuojana sekä tukku- ja vähittäismyyjänä vahinkoa tulojen vähentymisenä ainakin alempien oikeuksien toteaman 100.000 markan määrän.

Eri elinkeinonharjoittajien valmistamien ja markkinoimien tuotteiden julkinen esittäminen ja arvosteleminen on sinänsä luvallista ja kannatettavaakin edellyttäen, että tämä tapahtuu asiallisesti ja puolueettomasti. Sitä vastoin ei voida pitää hyväksyttävänä, että joukkotiedotusvälineissä saataisiin seurauksetta hyvää lehtimiestapaa rikkoen harhaanjohtavasti ja asiattomasti arvostella elinkeinonharjoittajan tuotteita ja siten olosuhteissa, joissa vahingon synty on ilmeistä, vahingoittaa tämän varallisuusasemaa. Tämän perusteella Korkein oikeus katsoo, että on olemassa vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja erittäin painavia syitä korvausvelvollisuuden määräämiseen B:lle ja Q:lle heidän X:lle aiheuttamastaan taloudellisesta vahingosta.

Yhtiö on B:n ja Q:n työnantajana vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla vastuussa koko X:lle aiheutetusta 100.000 markan vahingosta. B ja Q ovat puolestaan yhtiön työntekijöinä toiminnallaan tuottaneet yhtiölle hyötyä saamatta siitä itse palkan lisäksi muuta korvausta. Huomioon ottaen tämän ja vahingon suuruuden Korkein oikeus katsoo, että B ja Q ovat mainitun lain 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan vahingosta kohtuullisiksi harkitut, B 25.000 ja Q 50.000 markkaa. Saman lain 6 luvun 2 §:n nojalla heidän vastuunsa on kuitenkin toissijainen yhtiön vastuuseen nähden.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta muutoin kuin että B:n ja Q:n yhteisvastuullisesti yhtiön kanssa X:lle maksettavaksi määrätty vahingonkorvaus alennetaan, B:n 25.000 markkaan ja Q:n 50.000 markkaan ja että he näistä korvauksista ovat velvollisia maksamaan X:lle vain määrän, jota ei saada perityksi yhtiöltä.

Yhtiö velvoitetaan suorittamaan X:lle korvaukseksi vastauskuluista täällä 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Salervo: Käsittelyratkaisun osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

B:n laatimassa kirjoituksessa on selostettu kahden äidin mielipiteitä kuuden heillä kokeiltavana olleen lastenvaunun ominaisuuksista. Katson, ettei kirjoitus ole synnyttänyt lukijassa käsitystä, että kysymys olisi ollut tuotetestin tapaisesta puolueettomasta lastenvaunujen vertailusta.

Kirjoituksessa ei ole annettu esiteltävänä olleesta Fischer-lastenvaunusta vääriä tietoja. Kun kirjoitus on perustunut lastenvaunuja kokeilleiden kahden äidin mielipiteisiin vaunujen ominaisuuksista, B ei ole mielestäni menetellyt varomattomasti myöskään siinä, että hän oli jättänyt ottamatta selvää, täyttivätkö Fischer-vaunut saksalaiset turvallisuusmääräykset.

B ei ole kuitenkaan ennen kirjoituksen julkaisemista ottanut selvää, oliko esitellyn Fischer-vaunun malli edelleen myynnissä ja mikä oli Fischer-vaunujen kirjoituksen julkaisemisen aikainen varustetaso. Näin kirjoituksessa on erheellisesti annettu ymmärtää, ettei silloin myytävinä olleisiin Fischer-vaunuihin ole kuulunut tavarakoria. Huomioon ottaen myös Fischer-vaunuista käytetty väheksyvä esitystapa kirjoitus on antanut jossakin määrin harhaanjohtavan kuvan mainittujen lastenvaunujen ominaisuuksista.

Tuotteiden keskinäinen vertailu tiedotusvälineissä on kuluttajien etujen mukaista ja siten hyödyllistä ja hyväksyttävää toimintaa. Tämä vaikeutuu, jos on olemassa vaara, että vertailussa tapahtuneista vähäisistäkin virheellisyyksistä voi seurata vahingonkorvausvastuu. Tuotteitaan kuluttajille valmistavien ja myyvien elinkeinonharjoittajien on hyväksyttävä, että tuotteet joutuvat julkisenkin arvostelun kohteiksi ja ettei tuo arvostelu ole joka suhteessa asianmukaista. Katson, ettei B:n kirjoitus ole siinä määrin virheellinen ja harhaanjohtava, että olisi olemassa vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja erittäin painavia syitä vahingonkorvauksen tuomitsemiseen.

Näillä perusteilla kumoan hovioikeuden tuomion ja raastuvanoikeuden päätöksen ja hylkään X:n kanteen. Vapautan B:n, Q:n ja A-lehdet Oy:n velvollisuudesta korvata X:n oikeudenkäyntikuluja raastuvanoikeudessa ja hovioikeudessa. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä, sellaisena kuin se on 13.3.1964 annetussa laissa, ilmenevän periaatteen mukaan en tuomitse B:lle ja hänen myötäpuolilleen korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi määrään, että B:n ja hänen myötäpuoltensa tulee pitää heillä täällä olleet kulut vahinkonaan.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo (eri mieltä), Jalanko, Nikkarinen, Tulenheimo-Takki ja Krook

---

[SV]

Omröstn.

Redaktören A hade utarbetat en artikel i en form som påminde om ett produkttest. I den hade han redogjort för sina och en annan persons åsikter om fem olika tillverkares barnvagnar. Artikeln hade bibringat läsaren den uppfattningen att den var en opartisk jämförelse av barnvagnar och varit ägnad att ge läsaren en vilseledande bild av egenskaperna hos den barnvagn som X importerade. Artikeln hade publicerats i en tidning med stor spridning och den hade utgjort en synlig del av den helhet i tidningen där frågor angående barnavård hade behandlats. Det ansågs föreligga synnerligen vägande skäl att ålägga A och tidningens huvudredaktör B att ersätta den ekonomiska skada (ren förmögenhetsskada) som de genom sitt vållande hade förorsakat X:s näringsverksamhet.

SkadeståndsL 5 kap 1 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret