Legislator Giurisprudenza & Legislazione
HD:1991:62 Generato dall'IA

Supreme Court dismisses lawyer's claim for damages as statute of limitations expired because billing did not cover the underlying payment agreement.

Numero d'incarto HD:1991:62
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Respinto (Dismissed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Supreme Court dismissed the lawyer's claim for damages against his principals regarding losses from the sale of assets. The lower courts found the lawyer negligent for failing to ensure the principals were released from debts assumed by the buyer, but the lawyer argued the one-year limitation period for billing disputes did not apply. The Court ruled that the billing statement did not address the specific payment agreement underlying the principals' claim, meaning the limitation period for billing disputes was inapplicable and the general ten-year statute of limitations had expired.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

18 kap. 9 § HB; The one-year limitation period for billing disputes does not apply to a damages claim based on a separate payment agreement if the billing statement does not cover that agreement, rendering the claim time-barred under the general limitation period.

Parole chiave

Generato dall'IA
statute of limitations lawyer billing damages claim payment agreement limitation period negligence commercial code adeguamento al rincaro

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
18 kap. 9 § HB
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Asianajaja velvoitettiin korvaamaan vahinko, joka oli aiheutunut hänen päämiehelleen siitä, että tämä asianajajan neuvon ja toiminnan puutteellisuuden vuoksi ei ollut saanut maksua omaisuudesta, jonka asianajaja toimeksiannon nojalla oli myynyt päämiehen puolesta.

Kannetta ei ollut nostettava kauppakaaren 18 luvun 9 §:ssä säädetyssä vuoden määräajassa tilityksestä, koska asianajajan tilitys ei ollut koskenut päämiehen vahingonkorvauskanteen perusteena olevaa sopimusta kauppahinnan maksusta.

KK 18 luku 9 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Jyväskylän kihlakunnanoikeuden päätös 10.3.1988

Kihlakunnanoikeus on A:n ja B:n C:tä vastaan 24.9.1987 tiedoksi annetun haasteen nojalla ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että C oli A:n ja B:n toimeksiannosta saatuaan valtakirjan, jolla nämä valtuuttivat C:n myymään ja luovuttamaan heidän omistamansa avoimen yhtiön tavaravaraston, koneet ja kaluston sekä osakkeet ja osuudet eräälle henkilölle 293.000 markan kauppahinnalla ja muuten parhaiksi katsomillaan ehdoilla, myynyt 23.7.1986 allekirjoitetulla kauppakirjalla tuon omaisuuden mainitusta hinnasta kyseiselle henkilölle perustettavan kommandiittiyhtiön lukuun. Kauppakirjan ehtojen mukaan kauppahinta suoritettiin siten, että ostaja otti vastattavakseen avoimen yhtiön yhteensä 293.000 markan määräiset velat kolmansille.

Ostaja ei kuitenkaan ollut ottanut vastattavakseen noita velkoja eikä A:ta ja B:tä ollut vapautettu velkojen maksamisesta, vaan nämä olivat sittemmin maksaneet velkojen lyhennyksiä ja korkoja ja saaneet kehotuksen velkojen loppuosankin maksamiseen. Ostaja oli sittemmin toimitetussa ulosmittausyrityksessä todettu varattomaksi.

Kihlakunnanoikeus on katsonut C:n A:n ja B:n asiamiehenä laiminlyöneen näiden oikeuden valvomisen jättäessään varmistamatta sen, että A ja B vapautuivat mainittujen velkojen maksamisesta, mistä näille oli aiheutunut 279.666 markan vahinko.

Kanne oli nostettu säädetyssä ajassa, koska C oli toimittanut A:lle ja B:lle tilin asiamiehen toimestaan 10.10.1986 päivätyllä kirjeellä.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut C:n suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti vahingonkorvaukseksi sanotut 279.666 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.9.1987 lukien sekä korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut 6.000 markalla.

Vaasan hovioikeuden tuomio 14.6.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi C oli saattanut jutun, on todennut C:n 10.10.1986 päivätyllä kirjeellä lähettäneen A:lle ja B:lle laskun asianajotoimestaan. C ei kuitenkaan tällöin ollut palauttanut kaikkia A:lta ja B:ltä tehtävän johdosta saamiaan asiakirjoja, joten C ei ollut vielä tuolloinkaan toimittanut täydellistä tiliä asianajotehtävästään. Kun haaste oli annettu C:lle tiedoksi 24.9.1987, kanne oli nostettu kauppakaaren 18 luvun 9 §:ssä säädetyssä määräajassa.

Tällä ja muutoin kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen voimaan. C velvoitettiin korvaamaan A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.500 markalla.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

C:lle on myönnetty valituslupa 5.11.1990. C on vaatinut hovioikeuden tuomion ja kihlakunnanoikeuden päätöksen kumoamista ja kanteen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

A ja B ovat yhteisesti antaneet heiltä pyydetyn vastauksen. He ovat vaatineet valituksen hylkäämistä ja korvausta vastauskuluistaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.5.1991

Perustelut

A:n ja B:n vahingonkorvausvaatimus perustuu siihen, ettei C toimiessaan heidän asiamiehenään puheena olevassa kaupassa ollut varmistanut, että A ja B vapautumalla vastaamasta kauppakirjassa mainituista avoimen yhtiön veloista saivat suorituksen sovitusta kauppahinnasta. Kun C:n asiamiehen toimestaan A:lle ja B:lle tilityksenä antama lasku ei ole koskenut sitä, mitä C on kaupassa ostajan kanssa sopinut, eikä vahingonkorvausvaatimuksen peruste siten ole ilmennyt C:n laskusta, kanteen nostaminen ei ole ollut sidottu kauppakaaren 18 luvun 9 §:ssä säädettyyn asiamiehen tilityksen moittimista koskevaan vuoden määräaikaan. Kanne on voitu panna vireille saatavan vanhentumiselle säädetyssä yleisessä kymmenen vuoden määräajassa, jonka kuluessa kanteen vireillepano on tapahtunut.

C ei ole ennen kaupan päättämistä ilmoittanut A:lle ja B:lle, etteivät nämä vapautuneet vastaamasta avoimen yhtiön veloista pelkästään sillä, että ostaja otti niistä vastatakseen, vaan että velkavastuusta vapautuminen lisäksi edellytti velkojien suostumusta. Myydessään omaisuuden C ei myöskään ole huolehtinut siitä, että A:n ja B:n asema olisi turvattu joko hankkimalla velkojien suostumus velallisen vaihtumiselle taikka riittävä vakuus kauppahinnan suorittamiselle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. C velvoitetaan suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kustannuksista 1.600 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Takala, Mörä, Roos ja Krook

---

[SV]

En advokat ålades att ersätta den skada som hade förorsakats hans huvudman genom att denne till följd av bristfälligheter i advokatens rådgivning och handlande i övrigt inte hade fått betalt för den egendom som advokaten enligt uppdraget hade sålt för huvudmannens räkning.

Skadeståndstalan behövde inte väckas inom den i 18 kap. 9 § handelsbalken stadgade ettårstiden från redovisningen eftersom advokatens redovisning inte hade gällt det avtal om köpesummans betalning som låg till grund för huvudmannens talan.

HB 18 kap 9 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret