Legislator Giurisprudenza & Legislazione
HD:1991:38 Generato dall'IA

Supreme Court dismisses land acquisition claim where water area did not significantly hinder tenant's land use.

Numero d'incarto HD:1991:38
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Respinto (Dismissed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Supreme Court dismissed the land acquisition claim against a tenant because the water area did not significantly hinder the tenant's land use. Although the lower court found the area hindered the tenant, it also recognized the area was necessary for the tenant's community fishing grounds. The court ruled that the statutory requirement for acquisition was not met since the area's use for fishing did not constitute a significant hindrance to the tenant's operations.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

JL 243 § 1 moment; The acquisition of a water area requires that it significantly hinders the tenant's land use, not merely that its use for a specific purpose causes some inconvenience.

Parole chiave

Generato dall'IA
land acquisition law water area rights tenant land use significant hindrance fishing grounds land division act compensation costs fontana necessaria

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
JL 243 § 1 moment
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Vaatimusta tilan edustalla olevan vesijättöalueen lunastuksesta perusteltiin sillä, että alueen rannalta käsin vanhastaan harjoitettu nuotanveto oli omansa melkoisesti vaikeuttamaan tilan tilusten käyttöä. Kun ei ollut selvitetty, että vesijättöalueesta sellaisenaan olisi ollut mainitunlaista haittaa, lunastusvaatimus hylättiin.

JL 243 §

ASIAN KÄSITTELY TOIMITUKSESSA JA MAAOIKEUDESSA

Toimitus

Vaatimukset Itä-Suomen maaoikeudessa

Hyrkkälän jakokunta on hakenut muutosta toimitukseen ja maaoikeudessa vaatinut toimituksen kumoamista. Jakokunta on lausunut muun muassa, että lunastuspäätös vaikeutti olennaisesti jakokunnan omistamalla vesijättöalueella jo kauan harjoitettua nuotanvetoa ja ettei oikeutta nuotanvetoon voitu lain mukaan lunastaa. Vesijättöaluetta voitiin tarkoituksenmukaisesti käyttää myös nuotanvetoon eikä ainoastaan Sydänmaan tilan tilusten yhteydessä. Jakokunta ei myöskään ollut kieltänyt Sydänmaan tilan omistajia käyttämästä kysymyksessä olevaa vesijättöaluetta omiin tarkoituksiinsa eikä vesijättö siten ollut omiaan vaikeuttamaan Sydänmaan tilan tilusten käyttöä.

Maaoikeuden päätös 10.8.1989

Kuultuaan A:ta ja B:tä sekä toimitusinsinööriä ja suoritettuaan katselmuksen maaoikeus on katsonut, että vesijättöalue oli omiaan melkoisesti vaikeuttamaan Sydänmaan tilan tilusten käyttöä eikä asiaa voitu sopivasti tilusvaihdolla korjata. Toisaalta vesijättöaluetta ei voitu tarkoituksenmukaisesti käyttää ainoastaan Sydänmaan tilan tilusten yhteydessä vaan myös nuotanpyynnissä jakokunnan yhteisen apajapaikan kohdalla olevana maa-alueena, johon tarkoitukseen aluetta oli käytettykin. Näin ollen, jakolain 243 §:n 1 momentissa säädettyjen lunastuksen edellytysten ollessa muutoin olemassa, kysymys lunastusoikeudesta oli ratkaistava lunastuksesta asianosaisille koituvien hyötyjen ja haittojen keskinäiseen vertailuun nojautuen.

A:lle ja B:lle lunastuksesta koituisi se hyöty, että heidän ja C:n välillä 12.1.1980 tehdyn jakosopimuksen nojalla heidän omistukseensa tullut Sydänmaan tilaan RN:o 1:105 kuuluva määräala tulisi ulottumaan Kuolimojärven rantaan saakka. Jakokunnalle lunastuksesta aiheutuisi se haitta, että lunastus estäisi kysymyksessä olevassa paikassa jo pitkään perinteisellä tavalla harjoitetun rantanuottauksen, johon liittyi apajan kohdalla olevalla maa-alueella jalan tapahtuva nuotanveto.

Maaoikeus on katsonut jakokunnalle lunastuksesta aiheutuvan haitan olevan suuremmman kuin lunastuksesta A:lle, B:lle ja C:lle koituvan hyödyn ja sen vuoksi kumonnut toimituksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A ja B ovat hakeneet muutosta maaoikeuden päätökseen ja yhteisessä muutoksenhakemuksessaan vaatineet maaoikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä toimituksessa tehdyn ratkaisun varaan. Lisäksi he ovat vaatineet Hyrkkälän jakokunnalta korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

Hyrkkälän jakokunta on antanut selityksen ja vaatinut korvausta selityskuluista korkoineen.

Toimitusinsinööri ja maanmittaushallitus ovat kumpikin antaneet lausunnon.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.3.1991

Perustelut

Sydänmaan tilan edustalla olevaa Hyrkkälän jakokunnalle kuuluvaa vesijättöä ja sen edustalla olevaa vesialuetta on vanhastaan käytetty ja käytetään edelleen rannalta tapahtuvaan nuotanvetoon. Lunastusvaatimusta on perusteltu erityisesti nuotanvedosta Sydänmaan tilan käytölle aiheutuvalla haitalla.

Jakolain 243 §:n 1 momentin mukaan edellytyksenä vesijättöalueen lunastukselle ja sen siirtämiselle lunastuksen hakijan tilaan on muun muassa se, että vesijättöalue on omansa melkoisesti vaikeuttamaan hakijan tilan tilusten käyttöä. Lunastuksen edellytykseksi ei sen vuoksi riitä, että vesijättöalueen käyttämisestä määrättyyn tarkoitukseen aiheutuu mainitunlaista haittaa.

Hyrkkälän jakokunnan taholta on asian käsittelyn yhteydessä esitetty, ettei A:ta ja B:tä ole kielletty eikä kielletä käyttämästä vesijättöaluetta. Korkein oikeus katsoo asiassa jääneen muutoinkin selvittämättä, että vesijättöalue olisi jakolain 243 §:ssä tarkoitetuin tavoin omansa vaikeuttamaan Sydänmaan tilan tilusten käyttöä.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta ja toimitus jätetään sikseen. A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Hyrkkälän jakokunnalle korvaukseksi selityskuluista 1.600 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Takala, Riihelä, Taipale ja Suhonen

---

[SV]

Ett yrkande på inlösning av ett tillandningsområde, som var beläget intill en lägenhet, motiverades med att den notdragning som sedan gammalt utövats på områdets strand var ägnad att avsevärt försvåra hävden av ägorna. Eftersom det inte hade utretts att själva tillandningsområdet hade medfört olägenheten förkastades inlösningsyrkandet.

L om skifte 243 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret