Private road loans from forest improvement funds do not block local authority access restrictions under Finnish road law.
Finlandia (FI)
Sintesi Legislator
Generato dall'IAThe Supreme Court of Finland allowed the appeal, overturning the lower court's decision to remove a gate from a private road. The local board had deemed state forest improvement loans as state aid under the Private Roads Act, thereby preventing the road committee from imposing usage restrictions. The court ruled that these specific loans were based on forestry factors rather than road maintenance, meaning they did not constitute the prohibited state aid under the relevant statute. Consequently, the road committee retained its authority to limit public access to the private road.
Regesto Legislator
Generato dall'IAPrivate Roads Act s. 96(3); Private Roads Act s. 80(1): Loans and grants from state forest improvement funds do not constitute state aid under s. 96(3) of the Private Roads Act and therefore do not prevent a road committee from imposing usage restrictions under s. 80(1).
Parole chiave
Generato dall'IADisposizioni normative citate
Generato dall'IADecisioni correlate
Generato dall'IATesto completo
Valtion metsänparannusvaroista yksityistien rakentamiseen myönnetyt tilakohtaiset lainat ja avustukset eivät ole sellaisia yksityisistä teistä annetun lain 96 §:n 3 momentissa tarkoitettuja valtion avustuksia, joiden saaminen estäisi tiekuntaa määräämästä tielle saman lain 80 §:n 1 momentissa mainittuja käyttörajoituksia.
L yksityisistä teistä 96 § 3 mom
L yksityisistä teistä 80 § 1 mom
ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
Limingan kunnan teknisen lautakunnan toimitus ja päätös 22.5.1989
Lautakunnan saamien tietojen mukaan tien rahoitukseen oli käytetty maanomistajien varoja 93,51 markkaa, ennakkovaroja 231,54 markkaa, metsänhoitovaroja 71.821,29 markkaa, työkustannusavustuksia 88.629,89 markkaa, metsänparannuslainoja 284.489,06 markkaa ja talvityölisiä 3.131,06 markkaa.
Lautakunta on päätöksessään määrännyt puomin ja liikennemerkit poistettaviksi. Kelirikkoaikana voitiin kulkua rajoittaa liikennemerkein vuosittain enintään 15.4.-30.6. ja 15.9.-30.11. välisenä aikana. Tällöin myös tieosakkaiden kulku oli kielletty. Lautakunta on perustellut päätöstään sillä, että se oli katsonut yksityistielain 96 §:n tarkoittamaksi valtion avustukseksi myös metsänparannuslain nojalla myönnetyt avustukset. Lautakunnan toimituksesta aiheutuneet kustannukset oli määrätty jaettaviksi tasan A:n ja tiekunnan kesken.
Vaatimukset Pohjois-Suomen maaoikeudessa
Kolmikannan metsätien tiekunta on vaatinut maaoikeudessa, jonne se oli valittamalla saattanut asian, teknisen lautakunnan päätöksen kumoamista ja toimituskustannusten määräämistä yksin A:n korvattaviksi. Lisäksi tiekunta on vaatinut A:lta korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Maaoikeus on kuullut asiassa muun muassa A:ta, joka on vaatinut puomin rakentajilta korvauksena oikeudenkäyntikuluistaan 1.000 markkaa.
Maaoikeuden päätös 13.11.1989
Maaoikeus on todennut, että yksityistielain 96 §, jonka nojalla Limingan kunnan tekninen lautakunta oli määrännyt puomin poistettavaksi, sisältyy sanotun lain 13 lukuun, joka koskee tienpidon valtion- ja kunnanavustuksia. Tämän luvun alussa määritellään perusteet, joilla liikenneministeriö myöntää avustuksia. Luvussa ei mainita lainkaan muita valtion avustuksia, esimerkiksi metsänparannusavustuksia, jotka myönnetään maa- ja metsätalousministeriön määrärahoista. Kolmikannan metsätien rakentamista oli tuettu näistä valtion metsänparannusvaroista myönnetyillä tilakohtaisilla lainoilla ja avustuksilla, joiden perusteina olivat metsätaloudelliset tekijät. Tiekunta ei ollut tien rakentamista ja kunnossapitoa varten saanut kunnan avustuksia eikä yksityistielain 13 luvun mukaisia valtionavustuksia.
Näiden avustusperusteiden johdosta maaoikeus on katsonut, että Kolmikannan metsätien rakentamisen avustusta ei ollut pidettävä yksityistielain 96 §:n 3 momentissa tarkoitettuna valtionavustuksena, ja tämän vuoksi kumonnut teknisen lautakunnan päätöksen puomin poistamisesta Kolmikannan metsätieltä.
Koska A oli ollut toimituksen hakijana, maaoikeus on yksityistielain 47 §:n nojalla muuttanut lautakunnan suorittamaa toimituskustannusten osittelua niin, että toimituskustannukset jäivät lopullisesti A:n suoritettaviksi. Asian laadun vuoksi maaoikeus on määrännyt, että tiekunta sai itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa asiassa.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle on myönnetty valituslupa 14.3.1990. Hän on vaatinut maaoikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä teknisen lautakunnan päätöksen varaan. Lisäksi A on vaatinut, että hänet vapautetaan maaoikeuden määräämästä velvollisuudesta osallistua teknisen lautakunnan suorittamasta toimituksesta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseen ja että tiekunta velvoitetaan korvaamaan hänelle hänen jo suorittamansa kustannukset 1.219,22 markkaa 16 prosentin korkoineen maksupäivästä 4.9.1989 lukien sekä asiasta maaoikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 1.000 markalla ja Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 5.000 markalla, viimeksi mainittu määrä korkoineen.
Tiekunta on antanut vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluista korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.3.1991
Perustelut
Kolmikannan metsätien tiekunta on kokouksessan 17.11.1987 tehnyt päätöksen, josta pöytäkirjaan on merkitty: "Metsätielle päätettiin rakentaa puomi. Päätös oli yksimielinen". Päätöksen nojalla tielle on rakennettu lukolla varustettu puomi, jonka avaimet on jaettu tieosakkaille. Puomiin on kiinnitetty kiellettyä ajosuuntaa osoittava liikennemerkki ja kilpi, johon on kirjoitettu: "Portti pidetään avoinna jäisen maan aikaan, paitsi 10.12.-31.12. välisenä aikana puomi pidetään suljettuna. Tämän jälkeen avoinna kelirikkoon saakka". Puomin viereen on asetettu ajoneuvolla ajon kieltävä liikennemerkki, jonka alle on kirjoitettu: "kielletään kulku yksityistielain § 80 mukaan muilta kuin tien osakkailta". Tämä sekä asianosaisten asian käsittelyssä esittämät seikat osoittavat asianosaisten, myös A:n, ymmärtäneen tiekunnan kokouksessaan päättäneen, paitsi puomin asettamisesta tielle, myös yksityistielain 80 §:n 1 momentin mukaisesta tien käyttämisen kiellosta muilta kuin tien osakkailta.
A on pyytänyt Limingan kunnan teknistä lautakuntaa määräämään metsätielle edellä sanotun päätöksen perusteella asetetun puomin poistettavaksi.
Korkein oikeus katsoo maaoikeuden tavoin ja sen päätöksestä ilmenevin perustein, etteivät valtion metsänparannusvaroista myönnetyt tilakohtaiset lainat ja avustukset ole yksityistielain 96 §:n 3 momentissa tarkoitettuja valtionavustuksia. Tiekunnalla on siten ollut oikeus rajoittaa tien käyttöä mainitun lain 80 §:n 1 momentin mukaisella tavalla. Tämän kiellon toteuttamiseksi tiekunnalla on ollut saman lain 18 §:n mukainen tärkeä syy pitää puomia tiellä.
Tuomiolauselma
Maaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian näin päättyessä ja sen laadun vuoksi asianosaisten on pidettävä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Nikkarinen, Roos, Paasikoski ja Krook
---
[SV]
Lån och understöd som av statens skogsförbättringsmedel beviljats vissa lägenheter för byggande av en enskild väg är inte sådana i 96 § 3 mom. lagen om enskilda vägar avsedda bidrag, som skulle hindra väglaget att utfärda i 80 § 1 mom. nämnda lag avsett förbud mot färdsel på vägen.
L om enskilda vägar 96 § 3 mom
L om enskilda vägar 80 § 1 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret