Supreme Court dismisses appeal on evidence weight when bank employee fails to record phone order details.
Finlandia (FI)
Sintesi Legislator
Generato dall'IAThe Supreme Court of Finland dismissed the appellant's appeal, reinstating the lower court's finding that the bank's claim for damages was unsupported. The appellant argued he only requested price information, not a binding order to sell shares, while the bank relied on a bank employee's unrecorded testimony of a verbal instruction. The court held that the employee's failure to document the conversation created an irreparable evidentiary gap, making the specific content of the alleged order unproven.
Regesto Legislator
Generato dall'IASection 33 of the Code of Judicial Procedure; Section 2 of the Code of Judicial Procedure: Where a bank employee fails to record the content of a verbal order received by telephone, the court must weigh the testimony with caution, and if the order's content remains unproven, the claimant cannot establish the necessary elements for liability.
Parole chiave
Generato dall'IADisposizioni normative citate
Generato dall'IADecisioni correlate
Generato dall'IATesto completo
Pankin asiakas oli puhelimitse antanut pankille osakkeita koskevan toimeksiannon. Kysymys toimeksiantoa vastaanottaneen pankkitoimihenkilön kertomuksen todistusarvosta, kun oli syntynyt erimielisyys toimeksiannon sisällöstä.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Talousosuuspankin kanne Helsingin raastuvanoikeudessa
Talousosuuspankki on A:han kohdistamassaan kanteessa esittänyt seuraavaa. A oli 3.7.1986 antanut Talousosuuspankille sitovan toimeksiannon myydä 85.000 kappaletta merkitsemiään Kansallis-Osake-Pankin vapaita osakkeita 45 markan kappalehintaan eli yhteensä 3.756.150 markan hintaan. Talousosuuspankki oli toimeksiannon mukaisesti sitoutunut luovuttamaan Lamy Oy:lle osakkeet mainittuun hintaan. A oli vielä 4.7.1986 vahvistanut hyväksyvänsä tämän luovutuksen itseään sitovaksi, mutta oli saman päivän loppupuolella ilmoittanut yksipuolisesti vetäytyvänsä kaupasta, vaikka osakkeiden ostaja Lamy Oy oli A:n tieten ilmoittanut, ettei se suostuisi purkamaan kauppaa. A oli sitten myynyt muun muassa kyseiset vapaat osakkeet kolmannelle henkilölle tietoisena siitä, että hänen menettelynsä tapahtui vastoin hänen velvollisuuttaan ja aiheuttaisi taloudellista vahinkoa Talousosuuspankille.
Talousosuuspankki oli joutunut Lamy Oy:lle olleen sitoumuksensa täyttämiseksi hankkimaan kateostoina tilalle Kansallis-Osake-Pankin vapaita osakkeita 85.000 kappaletta lyhyessä määräajassa. Näin hankitut osakkeet olivat maksaneet keskihinnaltaan 49,23 markkaa kappale eli yhteensä 4.256.053,47 markkaa. Talousosuuspankki oli sitten luovuttanut näin hankkimansa osakkeet Lamy Oy:lle sitoumuksensa mukaisesti alunperin sovittuun yhteishintaan 3.756.150 markkaa. Talousosuuspankille oli siten aiheutunut A:n velvollisuuksiensa vastaisesta tahallisesta toiminnasta 499,903,47 markan määräinen taloudellinen vahinko, josta A oli vahingonkorvausvelvollinen.
Esittämänsä perusteella Talousosuuspankki on vaatinut, että A velvoitetaan sille suorittamaan vahingonkorvauksena 499.903,47 markkaa 16 prosentin korkoineen ja korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut korkoineen.
A:n vastaus
A on vastustanut kannetta ja selittänyt, ettei hän ollut antanut Talousosuuspankille toimeksi kyseisten osakkeiden myymistä. Hän oli vain pyytänyt pankkia selvittämään osakkeiden hintatasoa ja toimittamaan hänelle ostotarjouksia niistä. Kun Talousosuuspankki oli näin myynyt osakkeet omavaltaisesti, hän ei ollut vastuussa pankille kateostojen johdosta mahdollisesti syntyneestä vahingosta. Sen vuoksi A on vaatinut kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.
Helsingin raastuvanoikeuden päätös 31.5.1988
Raastuvanoikeus on katsonut jääneen luotettavasti näyttämättä, että A olisi antanut Talousosuuspankin edustajalle toimeksi kyseisten Kansallis-Osake-Pankin vapaiden osakkeiden myynnin. Näin ollen raastuvanoikeus on katsonut, ettei A ollut vastuussa Talousosuuspankille kateostojen johdosta mahdollisesti syntyneestä vahingosta. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut Talousosuuspankin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 30.000 markalla 16 prosentin vuotuisine korkoineen 31.5.1988 lukien.
Helsingin hovioikeuden tuomio 23.5.1990
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Talousosuuspankki oli valittamalla saattanut jutun, on ratkaisunsa perusteluiksi lausunut, että Helsingin Arvopaperipörssin myyntitoimeksiannon ehtojen mukaan välittäjä sitoutuu hoitamaan saamansa toimeksiannon saatuaan myytävät arvopaperit ja niiden omistusoikeuden selvittämiseen mahdollisesti tarvittavat asiakirjat haltuunsa.
Hovioikeus on katsonut tämän perusteella selvitetyksi, että A oli 3.7.1986 antanut Talousosuuspankille toimeksiannon myydä kanteen kohteena olevat 85.000 kappaletta A:n merkitsemiä Kansallis-Osake-Pankin vapaita osakkeita 45 markan kappalehinnalla ja että Talousosuuspankki oli samana päivänä Pankkiiriliike Lamy Oy:n välityksellä myynyt osakkeet kanteessa kerrotulla tavalla. A ei kuitenkaan ollut luovuttanut osakkeita Talousosuuspankille, jolle A:n menettelystä oli aiheutunut 499.903,47 markan määräinen vahinko.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä (laissa 13.3.1964/133) ilmenevän periaatteen mukaan Talousosuuspankille ei tullut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan asiassa.
Näillä perusteilla hovioikeus on kumoten raastuvanoikeuden päätöksen velvoittanut A:n suorittamaan Talousosuuspankille vahingonkorvauksena 499.903,47 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.3.1987 lukien.
Talousosuuspankki on vapautettu suorittamasta raastuvanoikeudessa A:lle maksettavaksi tuomittua oikeudenkäyntikulujen korvausta 30.000 markkaa korkoineen.
Kun raastuvanoikeuden päätös oli kumottu, hylättiin A:n vaatimus hänellä hovioikeudessa olleiden vastauskulujen korvaamisesta.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle on myönnetty valituslupa 23.10.1990. Valituksessaan A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja jutun jättämistä raastuvanoikeuden päätöksen varaan sekä Talousosuuspankin velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa myös hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa, hovioikeudessa olleet kulut korkoineen.
Talousosuuspankki on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.12.1991
Perustelut
Talousosuuspankin kanne perustuu siihen, että A oli puhelimitse antanut pankille toimeksiannon myydä kysymyksessä olevat osakkeet. Kuten hovioikeus on todennut, arvopaperikaupassa saatetaan käyttää puhelinmääräyksiä ja toimeksiantoja, joissa myytävät arvopaperit toimitetaan toimeksiannon saajalle vasta sen jälkeen kun toimeksianto on annettu tai sen nojalla tehtävä kauppa on päätetty.
A on kiistänyt hovioikeuden tuomiossa mainitun Talousosuuspankin palveluksessa olleen todistajan kertomuksen, jonka mukaan A olisi antanut Talousosuuspankille tällaisen toimeksiannon. A:n mukaan toimeksianto oli tarkoittanut vain osakkeiden hintatason selvittämistä ja ostotarjouksen hankkimista niistä. Muuta selvitystä toimeksiannon sisällöstä ei ole esitetty. Jutun ratkaisu riippuu siten todistajan kertomuksen todistusarvon harkinnasta. Kertomus on sinänsä johdonmukainen ja seikkaperäinen. Toisaalta todistaja ei ole ottaessaan toimeksiannon vastaan tehnyt siitä mitään muistiinpanoja eikä muullakaan tavalla pyrkinyt varmistamaan, että hän oli käsittänyt toimeksiannon sisällön oikein. A:n ei ole ollut mahdollista esittää vastanäyttöä.
Näissä olosuhteissa ja ottaen erityisesti huomioon, että väärinkäsitysten mahdollisuus puhelinkeskusteluissa on ilmeinen, Korkein oikeus katsoo jääneen selvittämättä, että A olisi antanut pankille toimeksiannon myydä kysymyksessä olevat osakkeet. A ei näin ollen ole velvollinen korvaamaan pankin vahinkoa.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan lukuunottamatta oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa ratkaisua ja juttu jätetään pääasian osalta raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevilta osilta hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi. Talousosuuspankki velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markalla.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Portin, Roos ja Krook
---
[SV]
En kund i en bank hade per telefon gett banken ett uppdrag rörande aktier. Fråga om bevisvärdet av den berättelse som avgetts av den bankfunktionär som mottagit uppdraget, då meningsskiljaktighet hade uppkommit om uppdragets innehåll.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret