Supreme Court allows prosecution despite victim's withdrawal after case entered court proceedings.
Sintesi Legislator
Generato dall'IAThe Supreme Court upheld the lower court's decision to allow the prosecution to proceed despite the victim withdrawing their complaint. The victim had withdrawn the police report only after the case had already been formally entered into court proceedings during the first hearing. The court ruled that the statutory right to withdraw applies only before the case enters the court system, meaning the prosecutor retained the authority to pursue the charges.
Regesto Legislator
Generato dall'IARikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 17 § 2 momentin mukaan: The victim's right to withdraw a complaint applies only before the case enters court proceedings; a withdrawal made after the case is before the court does not prevent the prosecutor from pursuing the charges.
Parole chiave
Generato dall'IADisposizioni normative citate
Generato dall'IADecisioni correlate
Generato dall'IATesto completo
Ään.
A oli ollut haastamattomana poissa ensikäsittelystä, jossa syyttäjä oli vaatinut B:lle rangaistusta A:han kohdistuneesta asianomistajarikoksesta. Jatkokäsittelyssä A oli ennen syyttäjän rangaistusvaatimuksen käsittelyä peruuttanut poliisille tekemänsä syyttämispyynnön. Koska A oli peruuttanut syyttämispyyntönsä vasta sen jälkeen, kun asia oli ollut tuomioistuimessa esillä, syyttäjällä oli ollut oikeus peruutuksesta huolimatta ajaa syytettä.
RVA 17 § 2 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Syyte Lohjan kihlakunnanoikeudessa
A:n ilmoitettua poliisille rikoksen syytteeseen pantavaksi virallinen syyttäjä on lausunut kihlakunnanoikeudessa asian 13.9.1989 pidetyssä ensikäsittelyssä, josta olivat olleet poissa A haastamatta jääneenä ja B haastettuna, että B oli 20.4.1989 Vihdissä erään talon pihalla tahallaan pahoinpidellyt A:ta lyömällä häntä nyrkillä päähän ja vartaloon, vääntämällä hänen kättään ja heittämällä hänet ojaan, mistä A oli saanut lääkärintodistuksesta ilmenevät vammat. Sen vuoksi syyttäjä on vaatinut B:n tuomitsemista rangaistukseen rikoslain 21 luvun 5 §:n nojalla pahoinpitelystä.
Asian 15.11.1989 pidetyssä jatkokäsittelyssä A on ennen syyttäjän rangaistusvaatimuksen käsittelyä peruuttanut syyttämispyyntönsä. Virallinen syyttäjä on kuitenkin ilmoittanut pysyvänsä syytteessään, koska hän oli esittänyt sen jo 13.9.1989 pidetyssä istunnossa.
Kihlakunnanoikeuden päätös 15.11.1989
Helsingin hovioikeuden päätös 11.12.1990
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli valittamalla saattanut asian vaatien syytteen jättämistä tutkimatta tai sen hylkäämistä, on lausunut, että A oli peruuttanut syyttämispyyntönsä vasta sen jälkeen, kun asia oli ollut tuomioistuimessa esillä ja syyte oli esitetty. Näillä ja kihlakunnanoikeuden muutoin mainitsemilla perusteilla hovioikeus on päätöslauselmansa 1 kohdassa jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
B:lle on 19.4.1991 myönnetty valituslupa hovioikeuden päätöksen 1 kohdan eli pahoinpitelyn osalta.
Valituksessaan B on vaatinut, että syyte pahoinpitelystä jätetään tutkimatta.
Virallinen syyttäjä on antanut pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 22.11.1991
Perustelut
Asianomistajalla on rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 17 §:n 2 momentin mukaan oikeus peruuttaa asianomistajarikosta koskeva syyttämispyyntönsä ennen kuin asia on ollut tuomioistuimessa esillä. Tästä johtuu, ettei tuomioistuinkäsittelyn alkamisen jälkeen tapahtuvalla peruuttamisella ole vaikutusta virallisen syyttäjän oikeuteen ajaa syytettä asianomistajan syyttämispyynnön perusteella.
Ilmoituksen syyttämispyynnön peruuttamisesta voi tehdä tuomioistuimelle. Ei kuitenkaan ole perusteita edellyttää, että asianomistajalle on varattava tilaisuus tehdä peruutus vasta tuomioistuimelle, koska hän on milloin tahansa voinut ilmoittaa asiasta syyttäjälle. Säännöstä sovellettaessa ratkaisevaa on niin ollen, onko asia vastaajan osalta ollut tuomioistuimessa esillä.
Virallinen syyttäjä on kihlakunnanoikeudessa asian 13.9.1989 pidetyssä ensikäsittelyssä, johon B on haastettu mutta jäänyt saapumatta, vaatinut B:lle rangaistusta puheena olevasta asianomistajarikoksesta. A, jota ei ole haastettu ensikäsittelyyn, on 15.11.1989 tapahtuneessa jatkokäsittelyssä ennen syyttäjän rangaistusvaatimuksen käsittelyä peruuttanut poliisille tekemänsä ilmoituksen rikoksen syytteeseen panemisesta lausumalla, ettei hän halunnut B:lle rangaistusta väitetystä pahoinpitelystä. Asia on kuitenkin tällöin jo ollut ensikäsittelyssä esillä eikä edellä lausutun mukaisesti merkitystä ole sillä, ettei A:ta ole haastettu ensikäsittelyyn. Virallisella syyttäjällä on siten ollut oikeus peruutuksesta huolimatta ajaa syytettä.
B on lyömällä A:ta, vääntämällä hänen kättään ja heittämällä hänet ojaan kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetuin tavoin tahallaan aiheuttanut hänelle kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitut vammat.
Näillä sekä muutoin alempien oikeuksien lausumilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Lindholm: Asian ensimmäisessä käsittelyssä 13.9.1989 on asianomistaja A ollut haastamattomana poissa. Asian toisessa käsittelyssä 15.11.1989 hän on ollut henkilökohtaisesti läsnä. Hän on tällöin ennen kuin syyttäjä oli uudistanut aiemmin esittämänsä syytteet ilmoittanut, ettei hän halunnut B:lle rangaistusta väitetystä pahoinpitelystä 20.4.1989.
Ottaen huomioon, että asianomistaja A oli ollut haastamattomana poissa asian ensikäsittelystä, hänen asian toisessa käsittelyssä heti tekemänsä peruutus on katsottava tehdyn ennen kuin juttu on ollut tuomioistuimessa esillä. Näin ollen perusteita syytteen tutkimiselle ei ole olemassa. Vapautan B:n pahoinpitelystä tuomitusta sakkorangaistuksesta ja velvollisuudesta korvata lääkärintodistuksen lunastusmaksua 20 markkaa.
Oikeusneuvos Salervo: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lindholm.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo (eri mieltä), Nikkarinen, Lindholm (eri mieltä), Huopaniemi ja Raulos
---
[SV]
Omröstn.
A hade ostämd uteblivit från den första handläggningen av ett mål, vari åklagaren hade yrkat straff på B för ett målsägandebrott som riktat sig mot A. Vid den fortsatta handläggningen hade A innan åklagarens straffyrkande hade upptagits till behandling återkallat den åtalsbegäran som hon framställt hos polisen. Då A återkallat sin åtalsbegäran först efter det att målet hade upptagits till behandling vid domstol hade åklagaren haft rätt att föra åtalet trots återkallelsen.
F om införande av strafflagen 17 § 2 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret