Supreme Court dismisses claim against guarantor for first demand bond payment without main debt link.
Sintesi Legislator
Generato dall'IAThe Supreme Court of Finland dismissed the bank's claim to recover funds from a general pledge given by D for a first demand guarantee. The court found that D intended the pledge only for a guarantee linked to the main debt, not for an independent first demand instrument. Consequently, the bank lacked the right to enforce the pledge against D's property after converting the guarantee to a first demand type without D's consent.
Regesto Legislator
Generato dall'IASection 10 of the Security Act 1973; Section 10 of the Security Act 1973: A general pledge given for a guarantee must be linked to the main debt; without such a link and without the pledgor's consent to the guarantee's modification, the creditor cannot enforce the pledge for payments made under a first demand guarantee.
Parole chiave
Generato dall'IADisposizioni normative citate
Generato dall'IADecisioni correlate
Generato dall'IATesto completo
A oli sitoutunut urakkasuoritukseen B:lle. Pankki C oli antanut omavelkaisen takauksen A:n sitoumuksen täyttämisestä. A oli antanut C:lle tämän takaussitoumuksen vastasitoumuksen. D oli yleispanttaussitoumuksella antanut C:lle pantiksi omaisuuttaan ensikädessä A:n vastasitoumuksen täyttämisestä.
Tämän jälkeen C oli vaihtanut B:lle antamansa takauksen erityisehtoiseksi, ilman liitännäissuhdetta päävelkaan olevaksi niin sanotuksi on first demand -takaukseksi. Tehtyään B:lle suorituksen urakkasopimuksen täyttämättä jättämisen vuoksi C vaati maksamaansa määrää D:n pantiksi antamasta omaisuudesta. Oikeudenkäynnissä D muun muassa väitti, ettei C antamansa takauksen perusteella olisi ollut maksuvelvollinen B:lle, koska B ei ollut riittävästi yksilöinyt vaatimuksiaan.
Koska on first demand -tyyppisen takaussitoumuksen antajan oli täytettävä sitoumuksensa, vaikka sitoumuksen saajan oikeus suoritukseen päävelalliselta olisi epäselvä tai riitainen, ja koska B ei ollut toiminut vilpillisesti eikä suorituksen vaatiminen C:ltä ollut oikeuden väärinkäyttämistä, C oli ollut velvollinen tekemään suorituksen B:lle.
Koska D ei ollut tarkoittanut antaa panttia sellaisen takauksen vastasitoumuksen täyttämisestä, jolta puuttui liitännäissuhde päävelkaan, eikä D ollut antanut suostumusta takauksen vaihtamiseen, C:llä ei ollut oikeutta saada takaajana tekemäänsä suoritukseen perustuvaa saatavaansa D:n panttaamasta omaisuudesta.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Tammelan kihlakunnanoikeudessa
A ja hänen puolisonsa olivat 29.11.1984 luovuttaneet osuuspankille vakuudeksi kaikista sitoumuksista ja velvoitteista, joissa he tai Vee Tee Ilma Oy olivat tai vastedes tulivat olemaan, kolme A:n ja hänen puolisonsa 29.11.1984 tunnustamaa haltijavelkakirjaa, kukin määrältään 100.000 markkaa, joiden pääoman ja 16 prosentin koron maksamisen vakuudeksi oli 10.12.1984 vahvistettu kiinnitys A:n omistamaan Vehmas nimiseen tilaan RN:o 1:67, Tammelan kunnan Kaukjärven kylässä.
Vee Tee Ilma Oy:n jouduttua 23.3.1987 konkurssiin osuuspankki oli 3.7.1987 suorittanut alussa mainitun sitoumuksen nojalla Starckjohann-Telko Oy:lle tämän vaatimat 285.000 markkaa, mikä määrä oli koostunut StarckjohannTelko Oy:n 15.4.1987 päivätystä laskusta määrältään 72.940 markkaa ja 26.5.1987 päivätystä laskusta määrältään 212.060 markkaa.
Sen vuoksi osuuspankki on vaatinut, että A velvoitetaan mainitun yleispanttaussitoumuksen nojalla suorittamaan sille edellä mainitun kiinteistön arvosta 285.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.7.1987 lukien.
Kihlakunnanoikeuden päätös 27.10.1988
Kihlakunnanoikeus on A:n vastustettua kannetta todennut, että puheena oleva on first demand -tyyppinen rakennuttajalle edullinen takaus oli ollut osapuolten vapaasti valittavissa. Se ei ollut niin poikkeuksellinen takausmuoto rakennusurakassa, ettei sen nojalla voitaisi kohdistaa takautumisvaatimuksia velalliseen tai tämän vastuista yleispanttaussitoumuksen antaneeseen henkilöön.
Kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A:n Vee Tee Ilma Oy:n vastuista osuuspankille antama yleispanttaussitoumus, joka oli annettu pankille vakuudeksi ainakin Vee Tee Ilma Oy:n Neuvostoliittoon suuntautuneesta urakoinnista aiheutuville vastuille, ei olisi ollut tarkoitettu vakuudeksi mainitulle taattavan vastasitoumukselle.
Ainakin 15.4.1987 päivätty 72.940 markan määräinen vaatimus oli esitetty kahden kuukauden kuluessa vuositakuuajan päättymisestä eli osuuspankin takaussitoumuksen voimassaoloaikana.
Takuutarkastuksessa 16.3.1987 oli todettu takuuaikana korjatun Vee Tee Ilma Oy:n urakkaan kuuluneet kuumavesiboilerin kiertopumppu elokuussa 1986, kylmäkone helmikuussa 1987, ilmastointijärjestelmän tuuletin syyskuussa 1986 ja toinen tuuletin elokuussa 1986. Näiden korjausten osalta takuuaika oli päättynyt, kuumavesiboilerin ja ensinmainitun tuulettimen osalta elokuussa 1987, toisen tuulettimen osalta syyskuussa 1987 ja kylmäkoneen osalta helmikuussa 1988. Tarkastuksessa oli sovittu, että kiertovesihuollon kylmäkone vaihdettiin uuteen huhtikuuhun, oikeastaan huhtikuun loppuun 1987 mennessä. StarckjohannTelko Oy:n 15.4.1987 päivätystä laskusta ei käynyt ilmi, koskiko se mainittuja korjaustöitä.
Starckjohann-Telko Oy:n 26.5.1987 päivätty 212.060 markan määräinen yksilöimätön vaatimus oli esitetty yli kaksi kuukautta säännönmukaisen 25.2.1987 päättyneen takuuajan jälkeen. Osuuspankin olisi ennen tämän erän maksua tullut varmistua siitä, että vaatimus tarkoitti töitä, joiden takuuajan päättymisestä oli kulunut vähemmän kuin kaksi kuukautta. 26.5.1987 päivätystä laskusta ei voinut päätellä, mitä töitä se koski, eikä pankki myöskään muutoin ollut selvittänyt, että kysymys oli ollut takaussitoumuksen voimassaoloaikana pankille tehdyistä vaatimuksista. Kihlakunnanoikeudelle ei ollut myöskään selvitetty, miltä osin 16.3.1987 pidetyssä takuutarkastuksessa havaittujen puutteiden korjaamisesta aiheutuneet kustannukset sisältyivät 26.5.1987 päivättyyn laskuun.
Tämän perusteella kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että osuuspankilla olisi antamansa takaussitoumuksen perusteella ollut velvollisuus suorittaa Starckjohann-Telko Oy:lle tämän vaatimaa 212.060 markan suuruista laskua. Pankilla ei siten ollut myöskään oikeutta esittää mainittua määrää koskevia vaatimuksia taattavan vastasitoumuksen antanutta Vee Tee Ilma Oy:tä tai sen vastuista pantin antanutta A:ta kohtaan.
Toisaalta Forssan Seudun Osuuspankki oli esitetyn selvityksen mukaan suorittanut Starckjohann-Telko Oy:lle 72.940 markkaa takaussitoumuksen velvoittamana ja oli oikeutettu vaatimaan tätä määrää Vee Tee Ilma Oy:ltä ja A:lta.
Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on, hyläten kanteen enemmälti, velvoittanut A:n suorittamaan osuuspankille kanteessa mainitun tilan arvosta 72.940 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.7.1987 lukien. Jutun laadun vuoksi pankki sai pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Turun hovioikeuden tuomio 16.3.1990
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat valittamalla saattaneet jutun, on katsonut, että takaajalla oli selonottovelvollisuus takauksen voimassaoloajasta myös niin sanotussa on first demand -takauksessa. Asiakirjoista ilmenevän yleisen takuuajan, jonka voimassaoloon takauksen voimassaolo oli sidottu, umpeuduttua Starckjohann-Telko Oy oli lähettänyt osuuspankille 212.060 markan suuruisen väitettyyn voimassaolevaan takausvastuuseen perustuvan vaatimuksen. StarckjohannTelko Oy ei ollut pankin vaatimuksesta huolimatta kyennyt selvittämään takuuajan voimassaoloa.
Näillä ja kihlakunnanoikeuden muutoin mainitsemilla perusteilla hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen voimaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Osuuspankille on myönnetty valituslupa 26.6.1990. Pankki on vaatinut kanteensa hyväksymistä siltä osin kuin se oli alemmissa oikeuksissa hylätty sekä A:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut jutussa korkoineen.
A on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.10.1991
Perustelut
On first demand -tyyppinen takaussitoumus, jollainen osuuspankin Vee Tee Ilma Oy:n velvoitteista 18.12.1985 antama takaus on ollut, on erityisehtoinen, ilman liitännäissuhdetta päävelkaan oleva takaussitoumus. Tällaisen takauksen antaneen on siten täytettävä sitoumuksensa, vaikka sitoumuksen saajan oikeus suoritukseen päävelalliselta olisi epäselvä tai riitainen. Vain milloin sitoumuksen saajan tällaisen sitoumuksen perusteella esittämää vaadetta on pidettävä vilpillisenä taikka vaatimuksen esittämistä oikeuden väärinkäyttämisenä, on takaajalla oikeus kieltäytyä suorituksesta.
Starckjohann-Telko Oy:n vaatimuksensa perusteiksi pankille esittämistä seikoista ei ole pääteltävissä, että Starckjohann-Telko Oy olisi toiminut asiassa vilpillisesti taikka että suorituksen vaatiminen olisi oikeuden väärinkäyttämistä. Starckjohann-Telko Oy on myös ilmoittanut tulevista vaateistaan pankille ennen takaussitoumuksen voimassaolon päättymistä. Pankki on siten takaussitoumuksensa perusteella ollut velvollinen tekemään Starckjohann-Telko Oy:lle myös sen vaatiman 212.060 markan suorituksen.
Osuuspankin 3.12.1984 antama pankkitakaus on 18.12.1985 korvattu edellä selostetulla on first demand -tyyppisellä takaussitoumuksella. Kun jälkimmäisestä takauksesta puuttuu liitännäissuhde päävelkaan, jollainen suhde ensinmainitussa sitoumuksessa on, myöhempi takaussitoumus voi helpommin johtaa A:n antaman vakuuden realisointiin kuin alkuperäinen takaussitoumus. Takaussitoumusten vaihtaminen on siten merkinnyt olennaista huononnusta A:n asemaan vakuuden antajana.
Sanamuotonsa mukaan panttaus on koskenut myös vastaisuudessa syntyviä Vee Tee Ilma Oy:n sitoumuksia ja velvoitteita osuuspankille. Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on kuitenkin katsottu, että rajoitukseton yleispanttaussitoumus voi olla antajaansa osittain sitomaton. Tässä tapauksessa on panttauksen sitovuutta harkittaessa otettava huomioon seuraavat seikat: Sitoumus on laadittu lomakkeelle, jota yleisesti käytetään pankkien ja niiden asiakkaiden välisissä sopimussuhteissa. Pankki sitoumuksen saajana ja A sen antajana eivät ole olleet tasavertaisia sopijapuolia. Vaikka A on antanut pantin Vee Tee Ilma Oy:n eli vieraasta velasta, hän joutuisi erityisen ankaraan vastuuseen, jos pantti olisi vakuutena myös 18.12.1985 annetun pankkitakauksen vastasitoumuksen täyttämisestä.
Korkein oikeus katsoo, ettei A ole tarkoittanut antaa panttia vakuudeksi sellaisen takauksen vastasitoumuksen täyttämisestä, jolta puuttuu liitännäissuhde päävelkaan. Sen vuoksi takauksen vaihtaminen olisi edellyttänyt A:n suostumusta, mutta sellaista ei ole näytetty annetun. A:n antama pantti ei siten sitoumuksen sanamuodosta huolimatta ole ollut pankin 18.12.1985 antaman pankkitakauksen vastasitoumuksen täyttämisen vakuutena eikä pankilla ole oikeutta saada takaajana tekemäänsä suoritukseen perustuvaa saatavaansa A:n sille panttaamasta omaisuudesta.
Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Pankki velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi hänelle vastauksen antamisesta täällä aiheutuneista kuluista 2.000 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Mörä, Nybergh, Ketola ja Huopaniemi
---
[SV]
A hade gentemot B åtagit sig fullgörelsen av ett entreprenadavtal. Banken C hade ingått proprieborgen för fullgörelsen av A:s avtalsförpliktelser. A hade till C utställt en motförbindelse för borgen. D hade genom en generell pantförskrivning lämnat honom tillhörig egendom åt C såsom säkerhet i första hand för uppfyllandet av A:s motförbindelse.
Därefter hade C bytt ut sin borgensförbindelse mot en borgensförbindelse med specialvillkor och utan anknytning till huvudgälden, en så kallad on first demand -borgen. Då entreprenadavtalet inte hade fullgjorts, hade C erlagt betalning åt B. C yrkade att få ut det betalade beloppet ur den egendom som D hade överlåtit som pant. I rättegången invände D bland annat, att C inte på grund av sin borgensförbindelse hade varit betalningsskyldig gentemot B, då B inte hade individualiserat sina yrkanden tillräckligt.
Utställaren av en borgensförbindelse av typen on first demand måste uppfylla sin förbindelse även i det fall att mottagarens rätt till fullgörelse av huvudgäldenären var oklar eller stridig. B hade inte förfarit svikligt och yrkandet på fullgörelse av C innebar inte heller rättsmissbruk. C hade därför varit betalningsskyldig gentemot B.
Då D inte hade avsett att lämna pant för en motförbindelse för en sådan borgen som saknade anknytning till huvudgälden och D inte hade gett tillstånd till utbyte av borgensförbindelsen, hade C inte rätt att ur den av D pantsatta egendomen få ut sin fordran som grundade sig på den fullgörelse som banken hade gjort som borgensman.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret