Supreme Court dismisses appeal allowing guardians to represent ward when their interests conflict with ward's inheritance waiver.

A oli luopunut osuudestaan isänsä jäämistöön alaikäisen tyttärensä B:n hyväksi. A:n jouduttua konkurssiin konkurssipesä vaati kanteella luopumisen peräyttämistä. B:n etu oli siten joutunut ristiriitaan A:n edun kanssa eikä A holhouslain 65 §:n 1 momentin mukaan voinut käyttää jutussa B:n puhevaltaa.

Myöskään A:n puoliso C ei holhouslain 35 §:n 2 momentista ilmenevän periaatteen mukaan saanut käyttää jutussa alaikäisen lapsensa B:n puhevaltaa.

Ks.

KKO:1985-II-96

Juttu palautettiin alioikeuteen uskotun miehen määräämistä ja asian uudelleen käsittelyä varten.

HolhL 35 § 2 mom

HolhL 65 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Pirkkalan kihlakunnanoikeuden päätös 1.2.1990

Kihlakunnanoikeus on A:n konkurssipesän B:n holhoojille A:lle sekä C:lle 9.6.1989 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että A:n isän D:n kuoltua 29.4.1988 A oli 9.6.1988 päivätyllä asiakirjalla luopunut osuudestaan isänsä jäämistöön kuuluvaan kiinteään ja irtaimeen omaisuuteen tyttärensä B:n hyväksi. Luopumisilmoitus oli samana päivänä annettu tiedoksi D:n kuolinpesän osakkaalle ja samalla sen hoitajana toimineelle E:lle. A oli sittemmin velkojan 7.10.1988 tekemästä hakemuksesta asetettu konkurssiin, jossa oli toimitettu saamisten valvonta 16.3.1989.

Jos A olisi luopunut perinnöstä perittävän kuolinhetkellä 29.4.1988, perintöön oikeutettuja toissijaisia perillisiä olisivat olleet sekä B että A:n toinen tytär 8.9.1988 syntynyt F, joka oli katsottava siitetyksi ennen perittävän kuolinhetkeä. Sen vuoksi mainittua vain B:n hyväksi tapahtunutta perinnöstä luopumista oli todellisuudessa pidettävä perintöön ryhtymisenä ja vastikkeettomana perintöosuuden luovutuksena. Luovutus oli konkurssisäännön 46 §:n b kohdassa tarkoitettu lahja, josta D:n kuolinpesän säästön määrä huomioon ottaen oli A:n velkojille aiheutunut tuntuva vahinko.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on lausuen, että A ja C B:n holhoojina olivat 9.6.1988 tapahtuneen luovutuksen muoto huomioon ottaen oikeutettuja edustamaan holhottiaan oikeudenkäynnissä, julistanut A:n perintöosuuden luovutuksen peräytyneeksi hänen konkurssipesäänsä.

Turun hovioikeuden tuomio 10.8.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A sekä C holhoojantoimessaan olivat saattaneet jutun, on jättänyt sen kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSSA

Valituslupa on myönnetty 20.11.1990. A sekä C holhoojantoimessaan ovat vaatineet, että kanne hylätään. Konkurssipesä ei ole antanut siltä pyydettyä vastausta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.10.1991

Perustelut

B:n puhevaltaa ovat jutussa käyttäneet hänen holhoojansa A ja C. Koska jutussa on vaadittu A:n tyttärensä B:n hyväksi suorittaman perinnöstä luopumisen julistamista peräytyneeksi ja heidän etunsa ovat siten holhouslain 65 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla joutuneet ristiriitaan, A ei olisi saanut edustaa B:tä kysymyksessä olevassa oikeudenkäynnissä. Holhouslain 35 §:n 2 momentin mukaan holhooja ei saa edustaa vajaavaltaista oikeustoimessa, jonka toisena osapuolena on holhoojan puoliso. Tämän vuoksi on perusteltua katsoa, ettei holhooja saa edustaa vajaavaltaista myöskään tuollaisen oikeustoimen johdosta syntyvässä oikeudenkäynnissä. A:n aviopuoliso C:kään ei siten olisi saanut käyttää oikeudenkäynnissä B:n puhevaltaa, vaan kihlakunnanoikeuden olisi tullut määrätä tähän tehtävään uskottu mies.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. Juttu palautetaan kihlakunnanoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nikkarinen, Lindholm, Suhonen ja Raulos

---

[SV]

A hade avsagt sig sin andel i sin fars kvarlåtenskap till förmån för sin minderåriga dotter B. Efter det att A hade försatts i konkurs yrkade konkursboet genom talan att arvsavsägelsen skulle återgå. B:s fördel hade sålunda kommit i strid med A:s fördel och enligt 65 § 1 mom. lagen angående förmynderskap fick A inte föra B:s talan i målet.

C som var A:s maka och B:s moder fick inte heller enligt den princip som framgår av 35 § 2 mom. lagen angående förmynderskap föra B:s talan i målet.

Se

KKO:1985-II-96

Målet återförvisades till underrätten för förordnande av god man och ny handläggning av målet.

FörmynderskapsL 35 § 2 mom

FörmynderskapsL 65 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret