Legislator Giurisprudenza & Legislazione
KKO:1991:145 Generato dall'IA

Supreme Court remands criminal case for retrial due to failure to question a co-conspirator witness.

Numero d'incarto KKO:1991:145
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Respinto (Dismissed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Supreme Court of Finland quashed the lower courts' conviction of A for aggravated theft and remanded the case for retrial. Although A was found guilty alongside B, the court noted that C, a key witness who testified to A's involvement, had not been questioned during the initial proceedings. The Supreme Court held that the lower courts erred by failing to question C before rendering a verdict, as this violated procedural requirements for establishing guilt based on witness testimony.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Rikoslaki 32 a luku 1 §; Rikoslaki 32 a luku 2 §: The lower courts must question all relevant witnesses before convicting a defendant; failure to do so requires remanding the case for retrial.

Parole chiave

Generato dall'IA
criminal procedure witness examination co-conspirator retrial order aggravated theft burden of proof judicial review causa legittima

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Rikoslaki 32 a luku 1 §
Rikoslaki 32 a luku 2 §
Rikoslaki 3 luku 11 §
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Syytetty A oli asiaa käsiteltäessä sekä kihlakunnanoikeudessa että hovioikeudessa kiistänyt törkeää varkautta koskevan syytteen. A ja B oli tuomittu samassa oikeudenkäynnissä törkeästä varkaudesta ja C oli tuomittu myöhemmin varastetun tavaran kätkemisestä. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A oli ennen syytteessä tarkoitettua tekoa ollut B:n ja C:n seurassa. Osa anastetuista tavaroista oli kuljetettu A:n autolla, mutta hän ei itse ollut ollut mukana eikä häneltä ollut löydetty anastettuja tavaroita. C oli esitutkinnassa kertonut A:n osallistuneen syytteessä tarkoitettuun rikokseen. C:tä ei ollut kuultu kihlakunnanoikeudessa ennen A:n tuomitsemista. Asiassa ei ollut kuultu todistajia. Alemmat asteet eivät olleet päätöksensä perusteluissa maininneet, millä perusteilla A:n oli katsottu syyllistyneen törkeään varkauteen. Koska alempien oikeuksien ei olisi pitänyt ratkaista asiaa kuulustuttamatta C:tä, juttu palautettiin kihlakunnanoikeuteen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Keuruun kihlakunnanoikeuden päätös 20.9.1989

Virallisen syyttäjän syytteestä, johon X Oy ja Y ovat kohdaltaan yhtyneet, kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 22.-23.4.1988 välisenä yönä Keuruulla yksissä tuumin B:n kanssa tunkeutunut Z-yhtymän omistamaan useita eri liikehuoneistoja käsittävään rakennukseen murtamalla auki kellarikerroksen oven. Sisällä rakennuksessa he olivat murtaneet useiden eri varastojen ovia auki sekä anastaneet Y:n kodinkoneliikkeestä kaksi viritinvahvistinta, kaksi kasettidekkiä, kolme CD-soitinta, kaksi levysoitinta ja kaksi paria kaiuttimia eli omaisuutta yhteensä noin 20.000 markan arvosta. Lisäksi A ja B olivat anastaneet Z-yhtymän ravitsemisliikkeen varastosta korin IV veroluokan olutta sekä X Oy:n liikkeen kassakoneesta ja toimistopöydän laatikosta rahaa 189 markkaa. Vielä he olivat tunkeutuneet oven auki murtamalla erään vakuutusyhtiön tiloihin, mistä kuitenkaan ei ollut todettu mitään anastetuksi. Kodinkoneliikkeestä anastettu omaisuus oli saatu takaisin lukuun ottamatta CD-soittimia.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on tuominnut A:n rikoslain 28 luvun 2 §:n ja 5 luvun 1 §:n nojalla törkeästä varkaudesta 9 kuukaudeksi vankeuteen, mistä oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetysaikaa 2.5.1988 vastaava 1 päivä. Samalla on määrätty täytäntöönpantavaksi Jämsän kihlakunnanoikeuden A:lle 21.11.1986 kahdesta petoksesta (22.7.1986 ja 1.8.1986) tuomitsema yhdistetty 1 kuukauden 10 päivän vankeusrangaistus, joka oli määrätty ehdolliseksi 30.4.1988 päättyvin koetusajoin. Tämän ohessa A on velvoitettu yhteisvastuullisesti B:n kanssa suorittamaan korvaukseksi X Oy:lle anastetusta omaisuudesta 100 markkaa, siivouksesta 50 markkaa ja oikeudenkäyntikuluista 50 markkaa eli yhteensä 200 markkaa sekä Y:lle tälle aiheutuneesta vahingosta 3.195 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.4.1988 lukien ja oikeudenkäyntikuluista 2.700 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.9.1989 lukien.

Vaasan hovioikeuden päätös 13.11.1990

Hovioikeus, jossa A ja B olivat hakeneet muutosta, on todennut lisäperusteluina kihlakunnanoikeuden päätökseen, että varastamisen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus ja varastamista oli, huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä törkeänä. Hovioikeus ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 19.3.1991. Korkein oikeus on samalla määrännyt, ettei hovioikeuden päätöstä ollut toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava. Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. X Oy ja Y eivät ole antaneet pyydettyjä vastauksia.

Valituksessaan A on vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään ja ettei Jämsän kihlakunnanoikeuden 21.11.1986 määräämää ehdollista rangaistusta määrätä täytäntöönpantavaksi.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.10.1991

Perustelut

A on asiaa käsiteltäessä sekä kihlakunnanoikeudessa että hovioikeudessa kiistänyt syytteen. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A oli ennen syytteessä tarkoitettua tekoa ollut mainitun syytteen johdosta kihlakunnanoikeudessa 20.9.1989 törkeästä varkaudesta tuomitun B:n ja varastetun tavaran kätkemisestä 21.2.1990 tuomitun C:n seurassa. Osa anastetuista tavaroista oli viety Helsinkiin B:n kuljettamalla A:n autolla ja osa C:n kuljettamalla toisella autolla, mutta A ei itse ollut ollut tuolloin mukana. Häneltä ei myöskään ollut löydetty anastettuja tavaroita. C on esitutkinnassa kertonut A:n ja B:n kertoneen hänelle käyneensä "keikalla Keuruulla". C:tä ei kuitenkaan ole kuultu kihlakunnanoikeudessa ennen A:n tuomitsemista rangaistukseen. Alemmat oikeudet eivät ole päätöksensä perusteluissa maininneet, millä perusteilla A:n on katsottu syyllistyneen syytteessä tarkoitettuun rikokseen. Alempien oikeuksien ei olisi pitänyt ratkaista asiaa kuulustuttamatta C:tä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden päätökset kumotaan A:ta koskevilta osilta ja juttu palautetaan häntä koskevilta osilta kihlakunnanoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.

Korkeimman oikeuden määräämä täytäntöönpanokielto raukeaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Nybergh, Ketola, Taipale ja Wirilander

---

[SV]

Den åtalade A hade vid behandlingen av ett mål i såväl häradsrätten som hovrätten bestritt åtalet för grov stöld. A och B hade i samma rättegång dömts för grov stöld och C hade dömts senare för döljande av tjuvgods. Enligt den i målet företedda utredningen hade A före den i åtalet avsedda gärningen varit i B:s och C:s sällskap. En del av de stulna föremålen hade transporterats med A:s bil, men han hade inte själv varit med i bilen och stulen egendom hade inte heller påträffats hos honom. C hade vid förundersökningen berättat att A hade varit delaktig i det brott som avsågs i åtalet. C hade inte hörts i häradsrätten före det A hade dömts. I målet hade inte hörts vittnen. De lägre instanserna hade inte i domskälen nämnt på vilka grunder A hade ansetts skyldig till grov stöld. Enär de lägre domstolarna inte hade bort avgöra målet utan att förhöra C, återförvisades målet till häradsrätten.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret