Supreme Court allows eviction despite pending divorce property division due to clear ownership rights.
Sintesi Legislator
Generato dall'IAThe Supreme Court allowed the applicant's request for official assistance to evict his ex-wife and her business partner from their jointly owned home. Although the property division decree had not yet become legally binding, the court found the applicant's right to exclusive possession sufficiently clear to justify eviction. The lower courts were overruled because the lack of finality in the property division did not negate the applicant's established right to control the premises.
Regesto Legislator
Generato dall'IAUlosottolain 7 luvun 14 §; Avioliittolain 98 §: Before a property division decree becomes legally binding, the applicant's right to exclusive possession must be sufficiently clear to satisfy the conditions for official assistance in eviction under the Enforcement Act.
Parole chiave
Generato dall'IADisposizioni normative citate
Generato dall'IADecisioni correlate
Generato dall'IATesto completo
Pesänjakajan määrättyä osituksessa puolisoiden A:n ja B:n yhteisesti omistaman kiinteistön A:lle, A oli pyytänyt virka-apua B:n ja kommandiittiyhtiön, jonka vastuunalainen yhtiömies B oli, häätämiseksi kiinteistöltä. Ennen osituksen tuloa lainvoimaiseksi A:n oikeus yksinomaan hallita kiinteistöä ei kuitenkaan ollut niin selvä, että edellytykset ulosottolain 7 luvun 14 §:ssä tarkoitetulle virkaavulle olisivat täyttyneet.
UL 7 luku 14 § 1 mom
ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
Hakemus Kuopion maistraatissa
A on lausunut, että hänen ja hänen entisen vaimonsa B:n omaisuuden ositusta toimittamaan määrätty pesänjakaja oli 9.7.1990 toimitetussa osituksessa määrännyt Kuopion kaupungin 19. kaupunginosan 2. korttelissa olevan tontin nro 6 rakennuksineen yksin hänen omistukseensa. Koska B ja X Ky, jonka vastuunalainen yhtiömies B oli, eivät olleet suostuneet muuttamaan kiinteistöltä, A on pyytänyt virkaapua näiden häätämiseksi kiinteistöltä.
B:n ja X Ky:n vastine
B omasta puolestaan ja kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä on lausunut, että A ja B:n omaisuuden ositus ei ollut lainvoimainen, yhtiön häätäminen olisi kohtuutonta, koska se tuhoaisi hänen sekä puolisoiden lasten elinkeinon, ja lisäksi lapset asuivat kysymyksessä olevassa talossa. A itse oli muuttanut kiinteistöltä pois. Sen vuoksi hän on pyytänyt hakemuksen hylkäämistä.
A:n vastaselitys
A on lausunut, että kun B oli muuttanut pois kysymyksessä olevasta talosta, ei hänellä ollut enää oikeutta talon hallintaan eivätkä hänen muut väitteensä vaikuttaneet asiaan.
Maistraatin päätös 10.10.1990
1) Kysymyksessä oleva tontti 19-2-6 rakennuksineen on siirtynyt 9.7.1990 toimitetussa osituksessa yksin hakijan A:n omistukseen ja hallintaan 9.7.1990 alkaen.
2) Osituksen lainvoimaa vailla olemisella ei ole merkitystä omaisuuden hallinnan siirtymiseen.
3) Vastaajat X Ky ja B eivät ole väittäneetkään olevansa osituksen taikka minkään vuokrasopimuksen tai muun sopimuksen nojalla oikeutettuja osituksen jälkeen edelleen käyttämään osituksessa hakijalle määrättyä, aikaisemmin Pertti Hemmo ja B:n yhteisesti omistamaa omaisuutta.
4) Niillä seikoilla, missä hakija asuu, onko hakija aikaisemmin kehoittanut X Ky:tä muuttamaan pois O:sta, mitä ongelmia muutto voi aiheuttaa V Ky:lle tai asuvatko asianosaisten lapset C ja D kiinteistöllä, ovatko C ja D osa-aikatyössä X Ky:ssä taikka millaisia osakkaita C ja D ovat X Ky:ssä, ei ole oikeudellista merkitystä tässä asiassa.
5) Vastaajien oikeus käyttää osituksen jälkeen O:ssa olevaa kiinteistöä ei siten ole niin ilmeinen, että ulosotto- tahi poliisiviranomainen olisi ollut oikeutettu vastaajia siihen auttamaan.
Tämän vuoksi maistraatti on ulosottolain 7 luvun 14 §:n ja 8 luvun 2 §:n, avioliittolain 98 §:n ja perintökaaren 23 luvun nojalla velvoittanut B:n ja X Ky:n heti omalla kustannuksellaan tapahtuvan häädön uhalla muuttamaan A:n omistukseen ja hallintaan oikeuden määräämän pesänjakajan 9.7.1990 toimittamassa, vielä lainvoimaa vailla olevassa, 10.5.1989 avioeroon tuomittujen Pertti Hemmo ja B:n omaisuuden osituksessa siirtyneestä, osoitteessa O, Kuopiossa, sijaitsevasta omakotitalokiinteistöstä eli Kuopion kaupungin 19. kaupunginosan 2. korttelissa olevalta tontilta nro 6 (19-2-6) ja sanotulla tontilla olevista rakennuksista. Lisäksi maistraatti on velvoittanut B:n ja X Ky:n yhteisvastuullisesti maksamaan A:lle kulujen korvaukseksi 1.000 markkaa.
Itä-Suomen hovioikeuden päätös 14.12.1990
Hovioikeus, jossa B ja X Ky yhteisesti olivat pyytäneet, että A:n hakemus hylättäisiin, koska täytäntöönpanon perusteena ollut ositus oli vailla lainvoimaa, sekä korvausta valituksesta aiheutuneista kuluistaan, on jättänyt asian maistraatin päätöksen varaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 27.2.1991. B ja X Ky yhteisesti ovat vaatineet hovioikeuden päätöksen kumoamista ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kaikissa oikeusasteissa korkoineen.
A on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut vastauskulujensa korvaamista korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.9.1991
Perustelut
X Ky, jonka henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies B on, on Maija Liisa ja A:n kummankin suostumuksella harjoittanut liiketoimintaa A ja B:n yhdessä omistamalla kiinteistöllä Kuopion kaupungin 19. kaupunginosan 2. korttelissa olevalla tontilla nro 6.
Pesänjakajan määrättyä toimittamassaan osituksessa sanotun kiinteistön A:n yksinomaiseen omistukseen yhtiöllä ei ilman hänen suostumustaan tosin enää ole ollut oikeutta käyttää kysymyksessä olevaa kiinteistöä. Ennen osituksen tuloa lainvoimaiseksi ei A:n oikeus yksinomaan hallita kiinteistöä kuitenkaan ole ollut niin selvä, että edellytykset ulosottolain 7 luvun 14 §:n mukaisen virka-avun saamiseksi yhtiön ja B:n häätämiseksi kiinteistöltä olisivat täyttyneet.
B ja yhtiö eivät maistraatissa ole vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Päätöslauselma
Hovioikeuden ja maistraatin päätökset kumotaan. X Ky:n ja B:n vaatimusta oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta maistraatin osalta ei tutkita. A velvoitetaan korvaamaan B:n ja yhtiön yhteiset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa ja täällä yhteensä 3.000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antamisesta lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Nybergh, Ketola, Tulenheimo-Takki ja Taipale
---
[SV]
Efter det att skiftesmannen vid en avvittring hade bestämt att en fastighet, som ägdes gemensamt av makarna A och B, skulle tillfalla A, hade A anhållit om handräckning för vräkning från lägenheten av B och ett kommanditbolag vars ansvariga bolagsman B var. Innan avvittringen hade vunnit laga kraft, var A:s rätt att ensam besitta fastigheten dock inte så klar, att förutsättningar för handräckning enligt 7 kapitlet 14 § utsökningslagen skulle ha förelegat.
UL 7 kap 14 § 1 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret