Supreme Court dismisses claim that a company director's salary debt has priority in bankruptcy under the Priority Act.
Finlandia (FI)
Sintesi Legislator
Generato dall'IAThe Supreme Court dismissed the director's claim for priority payment of his salary debt in the company's bankruptcy proceedings. The director argued that his 7.39% shareholding meant he lacked management authority, but the tax authority contended he was a true member of the board and thus not an employee. The court ruled that his position as a director precluded the application of priority rights under the Priority Act.
Regesto Legislator
Generato dall'IAPriority Act 4 § 1; A company director's salary debt does not qualify for priority payment in the company's bankruptcy proceedings.
Parole chiave
Generato dall'IADisposizioni normative citate
Generato dall'IAGiurisprudenza citata
Generato dall'IADecisioni correlate
Generato dall'IATesto completo
Ks.
KKO:1983-II-68
ja
KKO:1986-II-167
. Vrt.
KKO:1989:23
.
Osakeyhtiön toimitusjohtajan palkkasaatavilla ei ollut etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentin nojalla etuoikeutta yhtiön konkurssissa.
Ks.
KKO:1992:172
EtuoikeusA 4 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Valvonta Lahden raastuvanoikeudessa
A on Vaatetustehdas Oy Toppatex Ab:n 27.9.1988 Lahden raastuvanoikeudessa alkaneessa konkurssissa määrättynä paikalletulopäivänä 13.12.1988, valvoessaan palkkaa, lomakorvausta ja odotusajan palkkaa ajalta 1.4.1987-26.9.1988 koskeneet saatavansa yhteensä 24.907 markkaa 16 prosentin korkoineen, vaatinut saatavan tuomitsemista maksettavaksi etuoikeusasetuksen 4 §:n mukaisin etuoikeuksin. Etuoikeusvaatimuksen perusteeksi A on esittänyt, että kesäkuun alussa 1988 tehdyn yhtiön osakepääoman korotuksen jälkeen hän oli omistanut yhtiön osakkeista 7,39 prosenttia, minkä vuoksi hänellä ei ollut ollut osakeomistuksen tai muutoin sellaisella perusteella määräämisvaltaa osakeyhtiössä siten kuin etuoikeusasetus edellytti, ja että saatavaa oli muutoinkin pidettävä kohtuullisena korvauksena yhtiön hyväksi tehdystä työstä.
Riitautus
Hämeen lääninverovirasto on toisessa esiinhuudossa 17.1.1989 riitauttanut A:n etuoikeusvaatimuksen koko valvotun määrän osalta, koska A oli puheena olevana aikana ollut yhtiön hallituksen varsinainen jäsen ja yhtiön toimitusjohtaja eikä hänen siten voinut katsoa työskennelleen työnantajan johdon ja valvonnan alaisessa työsuhteessa velallisyhtiöön.
Raastuvanoikeuden konkurssituomio 14.3.1989
Kouvolan hovioikeuden tuomio 7.6.1989
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Lääninverovirastolle on myönnety valituslupa 14.9.1989. Valituksessaan lääninverovirasto on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä raastuvanoikeuden konkurssituomion varaan sekä A:n velvoittamista korvaamaan lääninveroviraston oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.
A on antanut pyydetyn vastauksen vaatien siinä valituksen hylkäämistä ja korvausta vastauskuluistaan laillisine korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 24.9.1990
Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla raastuvanoikeuden konkurssituomion varaan. A velvoitetaan korvaamaan lääninveroviraston oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa yhteensä 1.000 markalla.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Ådahl, Riihelä, Lehtonen, ja Krook
---
[SV]
Se
KKO:1983-II-68
och
KKO:1986-II-167
. Jfr
KKO:1989:23
.
Verkställande direktören i ett aktiebolag hade en lönefordran hos bolaget. Fordran hade inte förmånsrätt med stöd av 4 § 1 mom. förordningen om förmånsrätt i bolagets konkurs.
F om förmånsrätt 4 § 1 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret