Supreme Court dismisses claim for wrongful dismissal compensation due to failure to file within statutory 5-month period.

Työntekijän oli pantava työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain mukaista korvausta koskeva kanne vireille lain 16 §:n 2 momentissa säädetyn 5 kuukauden kuluessa järjestöjen välisille neuvotteluille 14 §:ssä säädetyn 6 viikon määräajan päättymisestä, vaikka työnantajaa ja työntekijää edustavat yhdistykset olivat sopineet 14 §:n mukaisesti neuvotteluilleen pitemmän määräajan.

Kanne jätettiin viran puolesta tutkimatta, kun 16 §:n 2 momentissa säädettyä määräaikaa ei ollut noudatettu.

Ään.

Vrt.

KKO:1990:12

(Täysistunto)

L työsopimuksen irtisanomismenettelystä 14 §

L työsopimuksen irtisanomismenettelystä 16 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Rovaniemen kihlakunnanoikeudessa

Tämän vuoksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 19 ja 20 §:n nojalla suorittamaan hänelle korvauksena perusteettomasta työsuhteen irtisanomisesta 12 kuukauden palkkaa vastaavat 102.460 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

Yhtiön vastaus

Yhtiö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä A:n velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut. Irtisanomiseen oli ollut erityisen painava syy sekä taloudellisista ja tuotannollisista että A:n alkoholin käyttöön liittyvistä syistä.

Kihlakunnanoikeuden päätös 26.11.1986

Kihlakunnanoikeus on nyt kysymyksessä olevalta osalta todennut, että A yhtiön lähetettyä hänelle työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 7 §:n mukaiset ohjeet oli 29.1.1986 ilmoittanut yhtiölle katsovansa kanteessa kerrotun irtisanomisen lain vastaiseksi. Asiassa oli käyty paikalliset neuvottelut 12.3.1986 ja järjestöjen väliset neuvottelut 11.4.1986. Neuvottelut, joita ei ollut käyty työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 13 ja 14 §:ssä säädetyssä ajassa, olivat päättyneet tuloksettomina. A:n haaste oli annettu yhtiölle tiedoksi 2.9.1986. Kihlakunnanoikeus on lausumillaan perusteilla katsonut yhtiön näyttäneen, että sillä oli taloudellisista ja tuotannollisista syistä sekä, ottaen huomioon A:n alkoholinkäyttöön liittyvät asiassa ilmenneet seikat, myös A:n käyttäytymisen perusteella ollut työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A:n työsopimus.

Oikeudenkäyntikulujen määrää harkitessaan kihlakunnanoikeus on ottanut alentavana tekijänä huomioon sen, ettei yhtiö ollut kanteen hylkäämisperusteena vedonnut siihen seikkaan, että A ei ollut pannut kannettaan vireille työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 16 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa. Kihlakunnanoikeudella ei ollut ollut oikeutta ottaa tuota saman lain 10 §:ssä säädetystä työntekijän ilmoituksesta laskettavaa aineellisoikeudellista määräaikaa viran puolesta huomioon.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 3.000 markalla.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 9.12.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja yhtiö olivat saattaneet jutun, on lausunut, että kanteessa oli vaadittu korvausta lainvastaisen irtisanomisen aiheuttamasta vahingosta työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain (irtisanomismenettelylain) nojalla. Kysymyksessä oli siten tuon lain mukaan ratkaistava riita-asia.

A ja yhtiö olivat kuuluneet irtisanomismenettelylain 12 §:ssä tarkoitetun yhdistysten neuvottelumenettelyn piiriin. Irtisanomisen johdosta käydyissä paikallisissa ja järjestöjen välisissä neuvotteluissa ei ollut päästy työntekijän ja työnantajan kesken sovintoon.

Irtisanomismenettelylain 16 §:n 2 momentin mukaan kanne työsopimuksen irtisanomista koskevassa riidassa oli pantava vireille viiden kuukauden kuluessa järjestöjen välisille neuvotteluille saman lain 14 §:ssä säädetyn määräajan päättymisestä. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan järjestöjen väliset neuvottelut oli käytävä kuuden viikon kuluessa siitä, kun työntekijä oli ilmoittanut työnantajalle pitävänsä irtisanomista lainvastaisena.

Edellä mainitun kanteen vireillepanemista koskevan määräajan noudattaminen oli oikeudenkäyntiedellytys, jonka puuttuminen tuomioistuimen oli otettava huomioon, vaikkei siitä olisi tehty väitettä.

A, joka oli 29.1.1986 ilmoittanut yhtiölle pitävänsä irtisanomista lainvastaisena, oli pannut kanteensa vireille 2.9.1986 eli myöhemmin kuin viiden kuukauden kuluessa järjestöjen välisille neuvotteluille säädetyn kuuden viikon määräajan päättymisestä. Kihlakunnanoikeuden ei siten olisi tullut ottaa kannetta tutkittavakseen. Tämän vuoksi hovioikeus on, poistaen kihlakunnanoikeuden kanteesta antaman lausunnon, jättänyt kanteen tutkimatta.

A:n yhtiölle maksettavaksi tuomitun oikeudenkäyntikulujen korvauksen osalta kihlakunnanoikeuden päätös on jätetty pysyväksi. Hovioikeus on määrännyt, että yhtiön oli asian laadun vuoksi pidettävä oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 23.3.1988. A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja jutun palauttamista hovioikeuteen. A on katsonut, että asianosaisia edustavat työnantaja- ja työntekijäyhdistykset olivat ottaessaan 11.4.1986 A:n irtisanomista koskevan erimielisyyden käsiteltäväkseen ja laatiessaan siitä pöytäkirjan sopineet irtisanomismenettelylain 14 §:n edellyttämin tavoin järjestöjen väliselle neuvottelulle säädetyn kuuden viikon määräajan pidentämisestä. Näin pidennetty määräaika oli päättynyt neuvottelun päätyttyä 11.4.1986, jolloin vasta oli alkanut kulua kanteen vireillepanolle sanotun lain 16 §:n 2 momentissa säädetty viiden kuukauden määräaika. Kanne oli siten pantu vireille määräajassa. Sen varalta, että Korkein oikeus katsoisi A:n panneen kanteensa vireille vasta tuon määräajan jälkeen, A on katsonut, ettei tuomioistuin saanut viran puolesta ottaa määräaikaa huomioon.

Yhtiö on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.5.1989

Perustelut

Irtisanomismenettelylain 14 §:n mukaan järjestöjen väliset neuvottelut on käytävä kuuden viikon kuluessa siitä, kun työntekijä on ilmoittanut työnantajalle pitävänsä irtisanomista lainvastaisena, jolleivät yhdistykset ole kirjallisesti sopineet pidemmästä määräajasta.

Sopiminen ei kuitenkaan merkitse, että määräaika riidan saattamiseksi tuomioistuimen käsiteltäväksi vastaavasti pitenisi. A:n olisi siten riippumatta siitä, olivatko asianosaisia edustavat yhdistykset sopineet välisilleen neuvotteluille pidemmän määräajan, tullut panna kanteensa vireille viiden kuukauden kuluessa järjestöjen välisille neuvotteluille säädetyn kuuden viikon määräajan päättymisestä.

Irtisanomismenettelylain 16 §:n 2 momentin säännös siitä, että kanne työsopimuksen irtisanomista koskevassa riidassa on pantava vireille määräajassa, koskee oikeudenkäyntimenettelyä. Tuomioistuimen on noudatettava sitä viran puolesta.

Kun A ei ole pannut kannettaan vireille mainitun 16 §:n 2 momentissa säädetyssä ajassa, myös tämä puute koskee oikeudenkäyntimenettelyä eikä hänen oikeuttaan korvaukseen. Kanne on sen vuoksi tuon puutteen johdosta jätettävä tutkimatta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Salervo, Ailio, Jalanko, Takala, Ådahl, Portin, Nikkarinen, Mörä, Nybergh, Lehtonen, af Hällström, Ketola (eri mieltä), Haarmann, Roos, Rintala, Paasikoski (eri mieltä), Huopaniemi ja Taipale

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Paasikoski: Kysymyksessä oleva asia on sellainen, jossa sovinto on sallittu. Rova-Rakennus Oy ei ole tehnyt irtisanomismenettelylain 16 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan laiminlyöntiä koskevaa väitettä. Hovioikeuden ei olisi pitänyt viran puolesta puuttua kysymykseen siitä, oliko määräaikaa noudatettu. Tämän vuoksi kumoan hovioikeuden tuomion ja palautan jutun hovioikeudelle ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeusneuvos Ketola: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Paasikoski.

---

[SV]

Arbetstagaren skall väcka i lagen om förfarandet vid uppsägning av arbetsavtal avsedd talan om ersättning inom den i 16 § 2 mom. stadgande tiden om 5 månader räknat från utgången av den i 14 § för förhandlingar mellan organisationerna stadgade tiden om 6 veckor trots att föreningarna som har representerat arbetsgivaren och arbetstagaren i enlighet med 14 § kommit överens om en längre tid för förhandlingarna.

Omröstn.

Käromålet avvisades på tjänstens vägnar då den i 16 § 2 mom. stadgade tiden inte hade blivit iakttagen.

(Plenum)

L om förfarandet vid uppsägning av arbetsavtal 14 §

L om förfarandet vid uppsägning av arbetsavtal 16 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret