Supreme Court dismisses appeal; parking lot intersection follows general right-of-way rule, not special yielding rule.

Pysäköintialueella olevien ajoväylien eriarvoisuus ei ollut yhtä ilmeinen kuin tieliikennelain 14 §:n 3 momentissa mainittujen alueiden tai vähäisten teiden ja varsinaisen tien välinen eriarvoisuus. Väistämisvelvollisuus ajoväylien risteyksessä määräytyi sen vuoksi mainitun pykälän 1 momentin sisältämän pääsäännön mukaisesti.

TLL 14 § 1 mom

TLL 14 § 3 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A oli 3.9.1985 kuljettaessaan omistamaansa henkilöautoa SBO-720 Helsingissä Oulunkylän torin luona pitkin Torivoudintietä ja saapuessaan sen ja pysäköintialueen ulosajoväylän risteykseen törmännyt risteykseen samanaikaisesti A:n ajosuunnassa oikealta pysäköintialueelta tulleeseen Keskinäisessä Vakuutusyhtiössä Varmassa liikennevahingon varalta vakuutettuun B:n kuljettamaan ja omistamaan henkilöautoon ASM-425 seurauksin, että autot olivat vaurioituneet. B oli ollut tieliikennelain 14 §:n 3 momentin mukaan väistämisvelvollinen A:han nähden. Koska B oli tuottamuksellaan aiheuttanut yhteentörmäyksen ja autojen vahingoittumisen, oli vakuutusyhtiön liikennevakuutuslain nojalla korvattava A:n autolle aiheutuneet vahingot. Tämän vuoksi A on vaatinut, että vakuutusyhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle, paitsi muuta, korvauksena auton vaurioista 8.500 markkaa 16 prosentin korkoineen vaatimuksen esittämispäivästä 17.1.1986 lukien sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen.

Raastuvanoikeuden päätös 22.9.1986

Raastuvanoikeus on kuultuaan vakuutusyhtiötä kanteesta katsonut A:n ja B:n esitutkinnassa antamien kertomusten, jotka vakuutusyhtiön puolesta oli myönnetty oikeiksi, sekä esitutkintapöytäkirjaan liitetyn liikennevahinkopaikalta laaditun piirroksen perusteella selvitetyksi, että A oli 3.9.1985 kuljettaessaan omistamaansa henkilöautoa Oulunkylän torin paikoitusalueella kohden Torivoudintietä ja saapuessaan sen ja paikoitusalueella olevan toisen tien risteykseen törmännyt risteykseen samanaikaisesti A:n ajosuunnassa oikealta saapuneeseen B:n kuljettamaan henkilöautoon seurauksin, että ajoneuvot olivat vaurioituneet.

Oikeudelle jätettyjen karttapiirrosten perusteella raastuvanoikeus on edelleen katsonut selvitetyksi, että A ja B olivat kuljettaneet henkilöautojaan teillä, joita oli pidettävä samanarvoisina, koska sekä A:n että B:n käyttämiä teitä voitiin liikennöidä kumpaankin suuntaan ja koska molemmat tiet sijaitsivat pysäköintialueeksi katsottavalla alueella ja palvelivat vain liikennöintiä pysäköintiruutuihin tai niistä pois. Koska tällainen pysäköintialue oli yleisesti liikenteeseen käytetty, oli siellä noudatettava tieliikennelain säännöksiä soveltuvin osin. Huomioon ottaen teiden samanarvoisuus oli tieliikennelain 14 §:n 1 momentista ilmikäyvän oikeusohjeen nojalla katsottava tällaisten teiden risteykseen tulevan olevan velvollinen väistämään oikealta tulevaa liikennettä. Näin ollen A:n väitettä siitä, että B olisi ollut tieliikennelain 14 §:n 3 momentin nojalla väistämisvelvollinen, ei ollut pidettävä oikeana.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt A:n kanteen ja velvoittanut hänet korvaamaan vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut 3.000 markalla 16 prosentin korkoineen 22.9.1986 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 27.4.1988

Koska yllä selostettu hovioikeuden kanta pysäköintialueilla noudatettavista väistämissäännöistä perustui nykyisin vakiintuneena pidettävään oikeuskäytäntöön, hovioikeus on katsonut, että asiassa oli olemassa sellaisia erityisiä seikkoja, joiden vuoksi vakuutusyhtiön oli korvattava A:n oikeudenkäyntikulut asiassa.

Lausumansa perusteella hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja vapauttanut A:n velvollisuudesta korvata vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikuluja raastuvanoikeudessa sekä velvoittanut vakuutusyhtiön suorittamaan A:lle vakuutuskorvaukseksi vahingoista 8.500 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.2.1986 lukien ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiassa 6.000 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 19.8.1988. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Koska raastuvanoikeus ja hovioikeus ovat eri tavoin arvioineet jutun pääasiakysymystä, vakuutusyhtiö ei saa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen, sellaisena kuin se oli 13.3.1964 annetussa laissa, mukaan korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi vakuutusyhtiön on itse vastattava sillä täällä olleista kuluista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. A:n ajama kanne hylätään ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Varma vapautetaan hovioikeuden tuomitsemasta korvausvelvollisuudesta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Mörä, Lehtonen, Rintala ja Huopaniemi

---

[SV]

Skillnaden mellan körvägarna på en parkeringsplats var inte lika uppenbar som skillnaden mellan i 14 § 3 mom. vägtrafiklagen avsedda områden eller mindre vägar och en egentlig väg. Väjningsplikten i körvägarnas korsning bestämdes därför i enlighet med huvudregeln i 1 mom. i sagda paragraf.

VägtrafikL 14 § 1 mom

VägtrafikL 14 § 3 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret