Supreme Court dismissed misuse of trade secrets charges due to insufficient evidence of improper use.

Kysymys siitä, oliko työntekijä palveluksessa ollessaan oikeudettomasti käyttänyt ja ilmaissut työnantajan liikesalaisuuksina pidettäviä kokemusperäisiä, muistinvaraisia tietoja sekä palvelusajan päätyttyä oikeudettomasti käyttänyt ja ilmaissut hänelle uskottuja teknisiä esikuvia tai ohjeita.

L sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa 4_§_2_mom L sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa 4_§_3_mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Seloste alempien oikeuksien ratkaisuista

Toijalan kihlakunnanoikeuden päätös 29.5.1987

Kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän ja pakkauskoneita valmistavan osakeyhtiö A:n syytteestä lausunut selvitetyksi, että C oli helmikuusta 1985 alkaen käydessään kommandiittiyhtiö B:n henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä neuvotteluja osakeyhtiö X:n kanssa A:n koneiden kaltaisen pakkauskoneen valmistamisesta käyttänyt oikeudettomasti hyväkseen A:n koneita koskeneita taloudellisia ja teknisiä liikesalaisuuksia, joita C oli saanut tietää A:n palveluksessa konesuunnittelijana olevan D:n välityksellä.

X:n pyydettyä tämän seurauksena 8.2.1985 B:ltä tarjousta erästä A:n yleispakkauskonetta vastaavasta koneesta D, joka oli ollut mainitun yleispakkauskoneen pääsuunnittelija, ja E, joka oli A:n palveluksessa koneasentajana ja oli osallistunut A:n pakkauskoneiden koeajoihin, olivat A:n palveluksessa ollessaan helmikuusta 1985 alkaen C:n pyynnöstä avustaneet tätä B:n tarjouksen valmistelussa ja ilmaisseet C:lle tarjouksen laatimisessa tarpeellisia A:n liikesalaisuuksia. C oli neuvotellessaan maaliskuussa 1985 X:n edustajien kanssa sekä tehdessään 6.4.1985 B:n edustajana tarjouksen pakkauskoneen toimittamisesta käyttänyt hyväkseen D:ltä ja E:ltä oikeudettomasti tietoonsa saamiaan A:n liikesalaisuuksia. D oli avustanut C:tä tarjouksen mukana olleen pakkauskoneen esitteen ja koneen teknistä erittelyä koskeneen selvityksen laatimisessa sekä D ja E laatineet C:n neuvotteluissa käyttämiä konetta koskevia lay-out piirustushahmotelmia käyttäen hyväkseen A:n taloudellisia ja teknisiä liikesalaisuuksia.

C oli 5.6.1985 B:n puolesta allekirjoittanut B:n ja X:n välisen ostosopimuksen. Sen mukaan B myi X:lle pakkauskoneen, jonka teknisenä esikuvana olivat A:n edellä mainittu yleispakkauskone ja eräät muut A:n pakkauskoneet. Menettelyllään C oli käyttänyt oikeudettomasti tietoonsa hankkimiaan A:n sanottuihin koneisiin liittyviä liikesalaisuuksia. Sopimus edellytti D:n ja E:n palkkaamista B:n palvelukseen.

Samana päivänä 5.6.1985 D oli irtisanoutunut A:n palveluksesta ja ilmoittanut lopettavansa työt 7.6.1985. D:n irtisanomisajaksi oli sovittu kuukausi, joten hänen työsuhteensa oli päättynyt 7.7.1985. D oli 10.6.1985 ollessaan edelleen A:n palveluksessa mennyt B:n palvelukseen ja ryhtynyt välittömästi A:n liikesalaisuuksia ja teknisiä esikuvia hyväksi käyttäen toteuttamaan B:n koneen rakentamista ja piirtämistä. D oli ennen 10.7.1985 käyttänyt A:n palveluksessa tiedoksi saamiaan liikesalaisuuksia oikeudettomasti hyväkseen esittämällä liikesalaisuuksia sisältäviä valmistuspiirustuksia X:lle kauppahinnan toisen maksuerän saamiseksi.

Jo heinäkuun puolenvälin aikoihin D oli vienyt mapillisen piirustuksia koneen osia B:n alihankkijana valmistaneelle konepajalle. D:n oli ollut mahdoton suunnitella ja piirtää piirustuksia näin lyhyessä ajassa ilman, että hän olisi käyttänyt hyväkseen A:n liikesalaisuuksia ja teknisiä esikuvia. Hänen ei ollut näytetty käyttäneen hyväksi suoraan A:n piirustuksia mutta sen sijaan hän oli käyttänyt hyväkseen liikesalaisuutena pidettäviä kokemusperäisiä, muistinvaraisia tietojaan taloudellisista ja teknisistä seikoista.

E oli myöntänyt ennen työsuhteensa päättymistä 9.8.1985 osallistuneensa B:n koneen rakentamiseen ja suunnitteluun, mikä oli edellyttänyt A:n palveluksessa ollessa tietoon saatujen liikesalaisuuksien oikeudetonta ilmaisemista.

C oli kesällä 1985 tehnyt B:n koneeseen sähkösuunnitelman käyttäen hyväkseen A:n teknisiä esikuvia ja ohjeita sekä liikesalaisuuksia. C oli pyytänyt A:n palveluksessa olevaa sähkösuunnittelijaa, joka oli tehnyt D:n A:n palveluksessa suunnittelemiin pakkauskoneisiin sähkösuunnitelmat, piirtämään ja tarkastamaan B:n koneen sähkösuunnitelman, vaikka C oli tiennyt, ettei suunnittelijalla ollut ollut oikeutta paljastaa A:n tälle sähkösuunnitelmien tekoa varten uskomia liikesalaisuuksia. Tällöin C oli urkkinut ja käyttänyt hyväkseen A:n teknisiä liikesalaisuuksia. C:llä, joka ei ollut ammatiltaan sähkösuunnittelija, ei ollut näytetty olleen pakkauskoneen suunnittelussa tarvittavaa kokemusta ja erikoistietoa, joten hänen ei ollut ollut mahdollista suunnitella pakkauskoneen sähköistystä niin lyhyessä ajassa kuin oli tapahtunut hankkimatta tietoja A:lta. Tiedot oli pitänyt hankkia joko D:n välityksin tai puhtaaksipiirtämisen yhteydessä.

Lisäksi kihlakunnanoikeus on lausunut, että E oli ennen 12.8.1985 tapahtunutta B:n palvelukseen menemistä A:n tehtaalla valmistanut kilpailevalle yritykselle B pakkauskonetta varten kaulusaihion ja kaulusputken käyttäen oikeudettomasti hyväkseen A:n liikesalaisuuksia. D oli niinikään oikeudettomasti käyttänyt A:n liikesalaisuutena pidettäviä seikkoja värväämällä A:n palveluksessa olevan levysepän tekemään B:n koneeseen raaka-ainesuppilon ja suoja-aitauksen, mikä työ oli edellyttänyt A:n liikesalaisuuksien hyväksikäyttöä.

C, D ja E olivat 2.10.1985 luovuttaneet X:lle B:n valmistaman pakkauskoneen M40V ja sen tarkat piirustukset paljastaen tällöin A:n liikesalaisuuksia.

Kihlakunnanoikeus on lausunut, että toimivan pakkauskoneen rakentaminen edellytti kehitystyötä ja sen yhteydessä saatuja kokemuksia. Yksittäiset toiminnat ja osatoimintojen yhteensovittaminen toimivaksi kokonaisuudeksi edellyttivät laskelmia ja kokemusta. Tiedot jouduttiin hankkimaan taloudellisin uhrauksin. A:n valmistamien koneiden tekniset ratkaisut täyttivät liikesalaisuudelta vaadittavan suhteellisen salaisuusasteen. Sähköiset ratkaisut ja komponenttivalinnat perustuivat paitsi yrityskokemukseen myös varsinaiseen uuden suunnitteluun.

Kihlakunnanoikeus on katsonut A:n liikesalaisuuksiksi sen pakkauskoneissa erityisesti pysty- ja vaakasaumaajien toimintaa ohjaavien epäkeskojen muodon, johon yhtiössä oli päädytty vuosien kehitystyön ja kokemusten kautta. Liikesalaisuutena oli pidettävä niinikään pakkauskoneen päämoottorin pysäytyskytkentää ja ns. RC-suojan käyttöä siinä sekä saumaajien lämmityskytkentää ja ns. Z-sulakeautomaatin käyttöä siinä. Liikesalaisuudeksi oli katsottava myös tietty oikosulkumoottorin jarrutuskytkentä, joka oli kokeiltu ja otettu käyttöön yhtiössä, kalvon löysäyskytkentä käyttäen iduktiivisia antureita ja kalvon veto käyttäen tasavirtamoottoria ja tasavirtasäätäjää. Niinikään samoihin tai samojen valmistajien komponentteihin päädyttäessä loukattiin yhtiön liikesalaisuuksia, koska näihin komponentteihin oli yhtiössä päädytty vuosien kokemusten kautta. Tietoja A:n valmistamien koneiden hinnoista oli myös pidettävä liikesalaisuutena.

Tiedot mainituista liikesalaisuuksista olivat siirtyneet B:lle D:n ja E:n välityksin sekä edellä kerrotun puhtaaksipiirtämisen yhteydessä.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:n 1, 2, 3 ja 4 momentin sekä 10 §:n 1 momentin nojalla tuominnut C:n, D:n ja E:n kunkin liikesalaisuuden väärinkäyttämisestä 3 kuukaudeksi vankeuteen ja velvoittanut heidät yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista sekä korvaamaan valtiolle sen varoista jutussa maksetut todistelukustannukset. Rangaistukset määrättiin ehdollisiksi 31.5.1989 päättyvin koetusajoin.

Turun hovioikeuden päätös 29.4.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi C, D ja E olivat saattaneet jutun, on katsonut jääneen näyttämättä, että A:n palveluksessa olevan levysepän rakentaessa B:n koneeseen raaka-ainesuppiloa ja suoja-aitausta olisi käytetty hyväksi A:n liikesalaisuuksia. D ei siis tältä osin ollut syyllistynyt liikesalaisuuden väärinkäyttämiseen.

D oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä muilta osin mainitulla menettelyllä helmikuun 1985 ja 7.7.1985 välisenä aikana A:n palveluksessa ollessaan oikeudettomasti käyttänyt ja ilmaissut A:n liikesalaisuuksina pidettäviä kokemusperäisiä, muistinvaraisia tietoja sen taloudellisista ja teknisistä seikoista hankkiakseen itselleen ja B:lle etua sekä helmikuun 1985 ja 2.10.1985 välisenä aikana oikeudettomasti käyttänyt ja ilmaissut A:n hänelle uskomia teknisiä ohjeita.

Näyttämättä oli myös jäänyt, että E:n rakentaessa B:n koneeseen kaulusaihiota ja kaulusputkea olisi käytetty hyväksi A:n liikesalaisuuksia, eikä E siis ollut tältä osin syyllistynyt liikesalaisuuden väärinkäyttämiseen.

E oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä muilta osin mainitulla menettelyllä helmikuun 1985 ja 9.8.1985 välisenä aikana A:n palveluksessa ollessaan oikeudettomasti käyttänyt ja ilmaissut A:n liikesalaisuuksina pidettäviä kokemusperäisiä, muistinvaraisia tietoja sen teknisistä seikoista hankkiakseen itselleen ja B:lle etua sekä helmikuun 1985 ja 2.10.1985 välisenä aikana oikeudettomasti käyttänyt ja ilmaissut A:n hänelle uskomia teknisiä ohjeita.

C oli tiennyt, että D ja E olivat oikeudettomasti ilmaisseet A:n edellä mainittuja liikesalaisuuksia ja yhtiön heille uskomia teknisiä ohjeita sekä käyttänyt niitä ja siten helmikuun 1985 ja 2.10.1985 välisenä aikana syyllistynyt sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:n 4 momentin vastaiseen menettelyyn.

Tämän vuoksi hovioikeus on, hyläten D:tä ja E:tä vastaan ajetut syytteet edellä todetulta näyttämättä jääneeltä osalta, tuominnut D:n ja E:n kummankin liikesalaisuuden väärinkäyttämisestä kihlakunnanoikeuden määräämään rangaistukseen, joka oli ehdollinen kihlakunnanoikeuden määräämin koetusajoin. C:n osalta hovioikeus jätti asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on nyt kysymyksessä olevalta osalta myönnetty 21.9.1988. Virallinen syyttäjä ja A ovat antaneet pyydetyt vastaukset.

C, D ja E ovat pyytäneet syytteen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

X oli 8.2.1985 pyytänyt B:ltä tarjousta pakkauskoneen rakentamisesta. D:n, joka pakkauskoneita valmistavan A:n konesuunnittelijana oli ollut erään pakkauskoneen pääsuunnittelija, on näytetty tämän jälkeen kevättalvella ja keväällä 1985 B:n henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen C:n pyynnöstä laatineen B:tä varten pakkauskonetta koskeneen esitteen ja lay-out piirroksen hahmotelman sekä avustaneen C:tä B:n X:lle 6.4.1985 tekemän tarjouksen laatimisessa. Tarjouksen tekemisen jälkeen D on avustanut C:tä tämän käydessä neuvotteluja suunnitteilla olleen pakkauskoneen hinnasta ja teknisistä yksityiskohdista. Hänen ei kuitenkaan ole tuolloin näytetty ilmaisseen tai käyttäneen hyväksi A:n koneita koskeneita sellaisia teknisiä seikkoja, jotka olisivat olleet A:n liikesalaisuuksia.

X:n 8.2.1985 esittämän tarjouspyynnön mukaan tuolloin oli ollut kysymys jo esitetystä tietyn suuruisesta hintavaatimuksesta. D:n on näytetty olleen tekemisissä asian kanssa vasta mainitun tarjouspyynnön jälkeen. Edellä todettu huomioon ottaen D:n, joka on myöntänyt esittäneensä "koneesta jonkinlaisen kustannusarvion", ei ole näytetty ilmaisseen C:lle tai käyttäneen hyväksi myöskään mitään sellaisia erityisiä koneiden hintoja koskevia tietoja, jotka olisivat olleet A:n liikesalaisuuksia.

C on B:n saatua mainitun tarjouspyynnön ottanut yhteyttä myös E:hen, joka oli A:n koneasentajana ollut läsnä asianomistajayhtiön pakkauskoneiden koeajoissa. E:n ei ole näytetty olleen tekemässä edellä mainittua lay-out piirroksen hahmotelmaa eikä ilmaisseen tai käyttäneen hyväksi A:n liikesalaisuutena pidettäviä sen koneita koskeneita teknisiä seikkoja B:n 6.4.1985 tekemää tarjousta laadittaessa tai sen käydessä edellä mainittuja neuvotteluja.

C:n syyksi ei näin ollen voida lukea, että hän laatiessaan tarjousta tai käydessään neuvotteluja B:n suunnitteilla olleesta pakkauskoneesta olisi oikeudettomasti hankkinut D:ltä ja E:ltä tietoa A:n pakkauskoneita koskevista taloudellisista tai teknisistä liikesalaisuuksista tai tehdessään B:n edustajana 5.6.1985 ostosopimuksen oikeudettomasti käyttänyt tai ilmaissut sellaista saamaansa tietoa, jonka D ja E olisivat hankkineet tai ilmaisseet oikeudettomasti.

B:n ja X:n tehtyä 5.6.1985 konetta koskevan ostosopimuksen D on irtisanoutunut ja jäänyt 7.6.1985 kuukauden kesälomalle, jonka D oli työnantajan edustajan kanssa sopinut samalla olevan hänen irtisanomisaikansa. Työsopimus oli päättynyt 7.7.1985, johon saakka D on työsopimuksensa perusteella ollut A:n palveluksessa.

D on 10.6.1985 mennyt B:n palvelukseen ja vielä edellä kerrotun irtisanomisaikansa kuluessa suunnitellut ja piirtänyt ostosopimuksessa tarkoitettua konetta M40V. Osa piirustuksista on valmistunut ja ainakin piirustushahmotelmia esitetty X:n edustajalle D:n ollessa vielä A:n palveluksessa. E, joka on ollut A:n palveluksessa 9.8.1985 saakka, on auttanut D:tä koneen suunnittelussa ennen työsuhteensa päättymistä.

Koneen M40V sähköistyksessä on päämoottorin pysäytyskytkennässä, saumaajien lämmityskytkennässä, oikosulkumoottorin jarrutuskytkennässä, kalvonvedossa tasavirtamoottorilla ja tasavirtasäätäjällä sekä kalvon löysäyksessä induktiivisin anturein käytetty samanlaisia tai samalla periaatteella toimivia ratkaisuja sekä päädytty samanlaisiin komponentteihin kuin A:n koneissa. Täysin samoja komponentteja on kuitenkin näytetty olleen enintään viisi. A:n ei ole näytetty uskoneen D:lle tai E:lle työn suorittamista varten koneittensa sähköpuoleen liittyviä kytkentäratkaisuja tai niihin liittyviä komponenttivalintoja.

Koneen M40V sähköpuolen ratkaisut, joissa A:n liikesalaisuuksia on väitetty käytetyn hyväksi, ovat esitetyn näytön mukaan olleet yleisiltä toimintaperiaatteiltaan verrattain yksinkertaisia ja perustuneet yleisesti tunnettuun ammattitaitoon. Yksityiskohtaista ratkaisujen kopiointia ei ole näytetty tapahtuneen. Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että koneessa M40V olisi käytetty hyväksi A:n koneissa sähköpuolen liikesalaisuuksiksi katsottavia seikkoja.

C:n ei ole näytetty tehdessään koneen M40V sähkösuunnitelmaa käyttäneen hyväkseen A:n teknisiä esikuvia tai ohjeita tahi liikesalaisuuksia taikka A:n sähkösuunnittelijan piirtäessä C:n pyynnöstä puhtaaksi koneen sähköpiirustuksia hankkineen tältä oikeudettomasti tietoja asianomistajan liikesalaisuuksista.

Edellä lausuttu huomioon ottaen D:n ja E:n ei ole näytetty A:n palveluksessa ollessaan käyttäneen tai ilmaisseen A:n liikesalaisuuksia taikka tuolloin tai työsopimustensa päättymisen jälkeen suunnitellessaan ja rakentaessaan B:n pakkauskonetta tai luovuttaessaan sen ja sitä koskevat piirustukset X:lle käyttäneen tai ilmaisseen A:n heille työn suorittamista varten uskomia teknisiä esikuvia tai ohjeita. Myöskään C:n ei ole näytetty muutoinkaan käyttäneen tai ilmaisseen tietoa A:n liikesalaisuudesta tai teknisestä esikuvasta tai ohjeesta.

Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei C:n, D:n eikä E:n ole näytetty syyllistyneen heidän syykseen luettuun liikesalaisuuden väärinkäyttämiseen.

Päätöslauselma

C:tä, D:tä ja E:tä vastaan ajetut syytteet hylätään ja heidät vapautetaan tuomituista rangaistuksista sekä velvollisuudesta korvata valtiolle sen varoista maksettuja todistelukustannuksia ja A:lle tuomittua oikeudenkäyntikulujen korvausta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Nikkarinen, Ny- bergh, Haarmann ja Paasikoski

---

[SV]

Fråga därom, huruvida en arbetstagare under sin anställningstid utan laga rätt hade utnyttjat och yppat erfarenhetsmässiga, i minnet bevarade uppgifter som var att anse som affärshemligheter samt huruvida han efter anställningstiden utan laga rätt hade utnyttjat och yppat tekniska förebilder eller anvisningar som hade anförtrotts honom.

OtillbFörfL 4 § 2 mom

OtillbFörfL 4 § 3 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret