Legislator Giurisprudenza & Legislazione
KKO:1989:21 Generato dall'IA

Supreme Court reduces car damage compensation for test drive due to lack of insurance disclosure by business owner.

Numero d'incarto KKO:1989:21
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Parzialmente accolto (Partially Allowed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Supreme Court of Finland reduced the compensation awarded to a car repair shop owner for damage caused to a test drive vehicle by a customer. The court found that while the owner did not have comprehensive insurance, they operated a business involving the sale of repaired cars and thus had a duty to either secure insurance or inform the customer of its absence. Consequently, the court held the owner partially at fault for failing to disclose the lack of coverage, reducing the customer's liability by one quarter.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Tieliikennelaki 3 §; 4 §; 15 §; 98 §; Vahingovastuulaki 1 §: If a business owner operating in a field including the sale of repaired vehicles fails to obtain comprehensive insurance or inform the test driver of its absence, the court may reduce the test driver's liability for damages.

Parole chiave

Generato dall'IA
test drive liability comprehensive insurance business duty disclosure partial fault reduction tort law principles vehicle damage compensation customer notification tamponamento

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Tieliikennelaki 3 § 1 moment
Tieliikennelaki 4 § 1 moment
Tieliikennelaki 15 § 1 moment
Tieliikennelaki 98 §
Oikeudenkäymiskaari 30 luku 7 §
Oikeudenkäymiskaari 30 luku 12 § 1 moment
Vahingovastuulaki 1 §

Giurisprudenza citata

Generato dall'IA
KKO:1984-II-182
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

A harjoitti varsinaisesti autokorjaamoliikettä. Liikkeen toimialaan kuului myös korjattujen autojen myynti. A oli luovuttanut B:lle koeajoa varten myytävänä olleen auton. Koeajon aikana auto oli B:n syystä vaurioitunut.

Vrt.

KKO:1984-II-182

Ään.

Kun A ei ollut ottanut autolle vaunuvahinkovakuutusta eikä näyttänyt ilmoittaneensa B:lle ennen koeajoa vakuutuksen puuttumisesta, soviteltiin B:n korvausvastuuta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vaatimukset Tampereen raastuvanoikeudessa

A on virallisen syyttäjän B:tä vastaan liikenteen vaarantamisesta ajamassa syytejutussa asianomistajana kuultaessa kertonut, että hän oli luovuttanut B:n koeajettavaksi omistamansa henkilöauton rekisterinumero KOE H-890. Auto oli koeajon aikana B:n sitä kuljettaessa vaurioitunut liikenneonnettomuudessa, mistä oli aiheutunut 27.705 markan korjauskustannukset. Tämän vuoksi A on vaatinut B:n velvoittamista suorittamaan vahingonkorvausta vaurioituneesta autosta 27.705 markkaa ja arviolaskun hankkimiskuluista 275 markkaa sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista, kaikki laillisine korkoineen.

B:n vastaus A:n vaatimuksiin

B on kiistänyt A:n korvausvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään. Sen varalta, että hänet katsottaisiin korvausvelvolliseksi, B on vaatinut korvauksen sovittelemista sen vuoksi, ettei A ollut ottanut autolle vaunuvahinkovakuutusta eikä ollut ennen koeajoa ilmoittanut B:lle vakuutuksen puuttumisesta.

Raastuvanoikeuden päätös 10.6.1987

Raastuvanoikeus on kuultuaan asianomistajana A:n lisäksi Tampereelta olevia C:tä ja D:tä sekä B:tä syytteestä lausunut selvitetyksi, että B:llä oli kuljettaessaan Tampereella 29.11.1986 A:n omistamaa henkilöautoa, rekisterinumero KOE H-890, Mustalahdenkatua pohjoiseen ollut oikeus ajaa etuajo-oikeutetuksi merkittyyn risteykseen ottaen huomioon D:n kuljettaman auton etäisyys kyseisestä risteyksestä. B oli kuitenkin auton pysähdyttyä teknisten vaikeuksien vuoksi risteykseen lähtenyt uudelleen liikkeelle ja siten laiminlyönyt väistää etuajo-oikeutetulla tiellä kulkevaa liikennettä. B:n varomattomuudesta oli seurannut, että Paasikiventietä lännestä itään päin ajanut D:n kuljettama henkilöauto, rekisterinumero HTM117, oli törmännyt B:n kuljettamaan autoon, jolloin molemmat autot olivat vaurioituneet.

Tällä perusteella raastuvanoikeus, tuomitessaan B:n tieliikennelain 3 §:n 1 momentin, 4 §:n 1 momentin, 15 §:n 1 momentin ja 98 §:n nojalla liikenteen vaarantamisesta sakkorangaistukseen ja velvoittaessaan B:n korvaamaan valtiolle sen varoista maksetun todistajanpalkkion 157 markkaa ja suorittamaan D:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeudessa 2.648 markkaa, on velvoittanut B:n suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena auton korjauskuluista kohtuulliseksi harkitut 20.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.5.1987 lukien sekä oikeudenkäyntikulujen korvauksena 2.900 markkaa 16 prosentin korkoineen 10.6.1987 lukien.

Turun hovioikeuden päätös 9.5.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen sen soveltamaa tieliikennelain 4 §:n 1 momenttia lukuunottamatta pysyväksi sekä velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 700 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B:lle on myönnetty valituslupa 30.8.1988.

B on toistanut alemmissa oikeuksissa esittämänsä vaatimuksen A:lle maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen sovittelemisesta ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa.

A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen oheistaen siihen yksityisen henkilön antaman kirjallisen todistuksen, jonka mukaan A oli ennen koeajoa ilmoittanut B:lle vaunuvahinkovakuutuksen puuttumisesta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A ei ole saattanut todennäköiseksi, ettei hän ole voinut esittää täällä tarjoamaansa näyttöä alemmissa oikeuksissa. Sen vuoksi hänellä ei oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n ja 12 §:n 1 momentin mukaan ole oikeutta vedota Korkeimmalle oikeudelle toimittamaansa kirjalliseen todistajanlausuntoon.

A on harjoittanut varsinaisesti autokorjaamoliikettä. Kun kuitenkin liikkeen toimialaan on kuulunut myöskin korjattujen autojen myynti, A:n olisi vallitsevan liiketavan mukaan tullut ottaa koeajettavalle autolle vaunuvahinkovakuutus tai ilmoittaa asiakkaalle, ettei autolla ollut sellaista vakuutusta. A ei ole näyttänyt, että hän olisi näin menetellyt ennen kuin hän luovutti auton B:lle koeajettavaksi. Sen vuoksi Korkein oikeus harkitsee oikeaksi sovitella B:n A:lle suoritettavan vahingonkorvauksen kolmeen neljäsosaan hovioikeuden tuomitsemasta määrästä.

Päätöslauselma

A:n tänne toimittama kirjallinen todistajankertomus jätetään huomiotta.

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että B:n A:lle maksettava vahingonkorvaus alennetaan 15.000 markkaan, mikä on suoritettava alempien oikeuksien määräämine korkoineen. Muilta osin hovioikeuden päätös jää pysyväksi. A velvoitetaan korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut täällä 1.000 markalla.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Ailio: A harjoittaa autokorjaamoliikettä ja vain vähäisessä määrin korjaamiensa autojen myyntiä. A ei ole ollut autojen myynnin tilapäisluonteisuuden vuoksi velvollinen ottamaan koeajettavaksi antamalleen autolle vaunuvahinkovakuutusta. Tällä perusteella jätän hovioikeuden päätöksen pysyväksi. Velvoitan B:n korvaamaan A:n vastauskulut täällä 1.000 markalla. Muutoin olen Korkeimman oikeuden päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio (eri mieltä), Takala, Nikkarinen, Nybergh ja Ketola

---

[SV]

A:s rörelse bestod till största delen av bilreparationer och dessutom av försäljning av reparerade bilar. A hade för provkörning överlämnat en till försäljning inlämnad bil till B. Under provkörningen hade B förorsakat skada på bilen.

Omröstn.

Jfr

KKO:1984-II-182

Då A inte hade kaskoförsäkring för bilen och inte visat, att han före provkörningen skulle ha informerat B härom, jämkades B:s skadeståndsskyldighet.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret