Supreme Court reverses lower courts, holding pedestrian guilty of traffic offense and ordering driver to pay damages.

Ään.

A oli saapuessaan risteykseen joutunut edessä olleelle suojatielle tulleen jalankulkijan B:n vuoksi jarruttamaan voimakkaasti autoaan seurauksin, että auto oli törmännyt pylvääseen. Liikenneopastin oli näyttänyt A:lle vihreää valoa hänen lähestyessään risteystä ja vaihtunut punaiseksi vasta auton ylitettyä risteyksen. Kun liikennevalot risteyksessä oli säädetty siten, että liikenneopastimen näyttäessä ajoneuvoliikenteelle vihreää tai keltaista valoa jalankulkijaopastin näytti jalankulkijoille punaista valoa, katsottiin näytetyksi, että B oli ryhtynyt ylittämään ajorataa punaista valoa vastaan. B tuomittiin rangaistukseen liikenteen vaarantamisesta.

TLA 3 § 2 mom

TLA 28 §

TLL 4 § 2 mom

TLL 98 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Turun raastuvanoikeudessa

Raastuvanoikeuden päätös 17.8.1987

Varattuaan Turun kaupungille tilaisuuden tulla asianomistajana kuulluksi raastuvanoikeus on, B:n kiistettyä syytteen ja korvausvaatimukset, katsonut jääneen näyttämättä, että B olisi syytteessä tarkoitetussa tilaisuudessa jalankulkijana ylittänyt kadun jalankulkijoille tarkoitetun liikennevalon näyttäessä hänen kulkusuunnastaan tuleville jalankulkijoille punaista valoa. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt syytteen ja korvausvaatimukset sekä määrännyt, että syyttäjän kuulustuttamalle todistajalle valtion varoista maksetut todistelukustannukset 87 markkaa jäivät valtion vahingoksi.

Turun hovioikeuden päätös 23.11.1988

Hovioikeus, jonne A on valittamalla saattanut jutun ja jossa asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan laillisine korkoineen, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa raastuvanoikeuden päätöstä ja velvoittanut A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi vastauskuluista 900 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 2.2.1989.

A on toistanut edellä ilmenevät vaatimuksensa vaatien lisäksi korvausta kuluistaan myös Korkeimmassa oikeudessa laillisine korkoineen.

B on antanut pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.11.1989

Perustelut

A:n takana hänestä vasemmalla risteykseen saapuneen auton kuljettaja on oikeudessa todistajana kertonut havainneensa, että liikenneopastimen heidän tulosuuntaansa osoittama valo oli A:n lähestyessä risteystä ollut vihreä ja muuttunut punaiseksi vasta A:n auton siirryttyä törmäyksen jälkeen risteyksen toiselle puolelle. Todistaja on niin ikään kertonut, että B oli törmäyksen sattuessa ollut suojatiellä keskellä ajorataa. Lisäksi jutussa on selvitetty liikennevalojen säätöjen olleen sellaiset, että liikenneopastimen osoittaessa A:n tulosuuntaan vihreää tai keltaista valoa jalankulkijaopastin osoitti B:n tulosuuntaan punaista valoa.

Esitetty näyttö osoittaa B:n syyllistyneen hänen syykseen väitettyyn liikenteen vaarantamiseen. A ei ole näyttänyt, että liikennevahingosta olisi aiheutunut hänelle työansion menetystä. Muut vaatimuksensa A on näyttänyt toteen.

Lainkohdat

Tieliikenneasetus 3 § 2 mom., 28 § Tieliikennelaki 4 § 2 mom., 98 §

Päätöslauselma

Alempien oikeuksien päätökset, lukuunottamatta todistajille maksettaviksi määrättyjä korvauksia, kumotaan ja A vapautetaan velvollisuudesta korvata B:lle vastauskuluja 900 markkaa.

B tuomitaan liikenteen vaarantamisesta viiteen 5:een 92 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 460 markkaa ja velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 87 markkaa. Lisäksi B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi vakuutuksen omavastuuosuudesta 2.500 markkaa 16 prosentin korkoineen 14.8.1987 lukien ja vuokra-auton käyttökuluista 1.267 markkaa 8 penniä 16 prosentin korkoineen 29.5.1987 lukien.

A:n korvausvaatimus työansion menetyksestä sekä korkovaatimukset enemmälti hylätään.

B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi tällä jutussa olleista oikeudenkäyntikuluista 4.000 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän päätöksen antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nikkarinen (eri mieltä), Nybergh (eri mieltä), Ketola ja Paasikoski

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Nybergh: Katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöstä. Velvoitan A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi vastauskuluista Korkeimmassa oikeudessa 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen oikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluissa selostettu näyttö osoittaa B:n virallisen syyttäjän raastuvanoikeudessa esittämän syytteen mukaisesti jalankulkijana ryhtyneen risteyksessä ylittämään katua, vaikka jalankulkijaopastimen punainen valo on merkinnyt, ettei hän olisi saanut astua ajoradalle. Samanaikaisesti risteykseen saapunut A on tämän vuoksi joutunut jarruttamaan autoaan, jolloin se on törmännyt lyhtypylvääseen ja vaurioitunut. B on siten tuottamuksellaan aiheuttanut ne vahingot, joista A on vaatinut häneltä korvausta lukuunottamatta työansion menetystä, jota A ei ole näyttänyt liikennevahingosta hänelle aiheutuneen.

Tämän vuoksi yhdyn Korkeimman oikeuden päätöslauselmasta ilmenevään ratkaisuun siltä osin kuin kysymys on B:n A:lle suoritettavista korvauksista, A:n vapauttamisesta velvollisuudesta korvata B:lle vastauskuluja hovioikeudessa ja B:n velvoittamisesta korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.

---

[SV]

Omröstn.

Då A anlände till en korsning blev han tvungen att kraftigt bromsa in sin bil på grund av att fotgängaren B steg ut på skyddsvägen framför korsningen, vilket ledde till att bilen törnade mot en stolpe. Trafiksignalen hade visat grönt ljus för A då han närmade sig korsningen och ljuset hade växlat till rött först då bilen hade passerat korsningen. Då trafikljusen i korsningen hade ställts in så, att trafikljuset för de gående visade rött ljus, när trafiksignalen visade grönt eller gult ljus för fordonstrafiken, ansågs det bevisat, att B hade börjat korsa körbanan mot rött ljus. B dömdes till straff för äventyrande av trafiksäkerheten.

VägtrafikF 3 § 2 mom

VägtrafikF 28 §

VägtrafikL 4 § 2 mom

VägtrafikL 98 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret