Water company's relocation costs dismissed; pollution cleanup ordered under Water Act Section 22.
Sintesi Legislator
Generato dall'IAThe Supreme Court dismissed the water company's claim for compensation regarding relocation costs, ruling that the electricity company did not violate water rights or cause the move. However, the court ordered the electricity company to clean up the polluted groundwater despite the land now being owned by a third party. The decision established that while relocation costs are not compensable without a direct violation, the polluter remains liable for remediation to eliminate environmental hazards.
Regesto Legislator
Generato dall'IAVesilaki 1 luvun 22 §; The polluter is liable for cleaning up contaminated groundwater to eliminate health risks, even if the land has changed hands, but is not liable for relocation costs absent a direct violation of water law.
Parole chiave
Generato dall'IADisposizioni normative citate
Generato dall'IADecisioni correlate
Generato dall'IATesto completo
Tilalla, jolla sähköyhtiö vuosina 1956-1968 oli harjoittanut pylväiden kyllästämistä, oli 1980-luvulla havaittu pohjavedessä korkeita arseeni-, kromi- ja kuparipitoisuuksia. Tämän johdosta vesihuoltoyhtiö oli keskeyttänyt vedenottamon suunnittelun ja rakentamisen noin 300 metrin etäisyydellä tilasta sekä siirtänyt vedenottamonsa kauemmaksi.
Sähköyhtiö ei ollut velvollinen korvaamaan siirtokustannuksia, koska siirtäminen ei ollut aiheutunut siitä, että yhtiö olisi toiminut vesioikeuslain tai vesilain säännösten vastaisesti, tai yhtiön tuottamuksesta.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Pohjois-Suomen vesioikeudessa
Vihannin kunnan vesitilanne oli vuonna 1984 edellyttänyt välittömästi lisäveden saamista. Koska edellä mainituista syistä suunniteltu Linnaistenkankaan vedenottopaikka oli jouduttu hylkäämään, oli tullut mahdollisimman nopeasti tutkia uusi vedenottopaikka. Sen varmistamiseksi, etteivät myrkyt olisi kulkeutuneet uudelle vedenottamolle, oli jouduttu vedenottamo suunnittelemaan noin 600 metrin päähän aikaisemmin tutkitusta paikasta. Vesioikeus oli 20.6.1985 antamallaan päätöksellä myöntänyt Vihannin Vesi Oy:lle luvan pohjaveden ottamon rakentamiseen uuden tutkimuksen mukaiselle paikalle Vihanninkankaalle. Uuden vedenottopaikan tutkimisesta ja syöttöjohdon rakentamisesta oli Vihannin Vesi Oy:lle aiheutunut ylimääräisiä investointikustannuksia. Lisäksi yhtiö oli joutunut maksamaan käyttökelvottomaksi osoittautuneesta vedenottamoalueesta vuokria yhteensä kuuden vuoden ajalta.
Edellä olevan perusteella Vihannin Vesi Oy on katsonut, että Revon Sähkö Oy oli harjoittamallaan pylväskyllästämötoiminnalla aiheuttanut vesilain 1 luvun 22 §:ssä, sellaisena kuin tuo lainkohta oli alkuperäisessä muodossaan, tarkoitettua, kiellettyä pohjaveden pilaamista. Sen vuoksi Vihannin Vesi Oy ei ollut voinut ottaa käyttöönsä kyllästämön läheisyydessä sijaitsevaa aiemmin vuokrattua vedenottopaikkaa, jonka käyttämiseen yhtiöllä oli vesioikeuden lainvoimainen lupa. Tästä oli Vihannin Vesi Oy:lle aiheutunut yhteensä 196.807 markan suuruiset lisäkustannukset. Lisäkustannusten ohella pohjavedessä olevien arseeni-, kromi- ja kuparipitoisuuksien johdosta Vihannin Vesi Oy:lle tuli aiheutumaan pohjavesitarkkailun osalta myrkkyjen analysoinnista ja vesinäytteiden haun maastotyökustannuksista yhteensä 6.000 markan vuotuiset kustannukset.
Kun vahingon korvaamisesta ei ollut Revon Sähkö Oy:n kanssa päästy sopimukseen, Vihannin Vesi Oy on vaatinut, että Revon Sähkö Oy velvoitetaan suorittamaan Vihannin Vesi Oy:lle vahingonkorvauksena veden hankinnasta aiheutuneet 196.807 markan suuruiset lisäkustannukset 16 prosentin vuotuisine korkoineen 8.2.1986 lukien sekä pohjavesitarkkailusta aiheutuneet ja vesioikeuden päätöshetkellä erääntyneet 6.000 markan vuotuiset kustannukset 16 prosentin vuotuisine korkoineen kunkin kalenterivuoden viimeisestä päivästä lukien. Lisäksi Vihannin Vesi Oy on vaatinut Revon Sähkö Oy:n velvoittamista puhdistamaan kyllästämön alueella pilaamansa pohjaveden niin, etteivät kyllästämön alueelta peräisin olevat myrkyt aiheuta alueen pohjavesien käytölle vaaraa.
Vastine
Revon Sähkö Oy, jolle oli 14.4.1987 annettu tiedoksi Vihannin Vesi Oy:n kanne, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Revon Sähkö Oy:n vuosina 1956-1968 alueella harjoittama, asianomaisten viranomaisten suostumuksella tapahtunut pylväiden kyllästämötoiminta ei ollut aiheuttanut eikä toiminnan lopettamisen jälkeen aiheuta pohjaveden pilaantumista.
Vesi- ja ympäristöhallituksen lausunto
Vesi- ja ympäristöhallitus on vesioikeuden pyynnöstä antamassaan lausunnossa, hankittuaan Oulun vesi- ja ympäristöpiiriltä lausunnon, muun ohella katsonut, että Revon Sähkö Oy:n harjoittamasta kyllästämistoiminnasta oli aiheutunut ainakin paikallista maaperän ja pohjaveden pilaantumista alueella, jonka laajuus olisi lisätutkimuksilla tarkemmin selvitettävä. Käytetty kyllästysaine (lahontuho K33) oli ollut siinä määrin terveydelle vaarallista, että sen kertyminen maaperään ja todettu pääsy pohjaveteen oli aiheuttanut niin suuren terveydellisen riskin, että pohjaveden käyttömahdollisuus toisen kiinteistöllä oli sen takia estynyt. Vesi- ja ympäristöhallitus on, viitaten vesilain 1 luvun 19 ja 22 §:n säännöksiin, katsonut, että Revon Sähkö Oy oli myrkkypäästöillään loukannut yleistä etua ja että yhtiö oli velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon.
Vesioikeuden päätös 16.2.1988
Vesioikeus on todennut Vihannin Vesi Oy:n pohjaveden puhdistamista koskevan vaatimuksen osalta, että vesilain 1 luvun 22 §:n mukaan oli kiellettyä sellainen toiminta, minkä seurauksena tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön sopivalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua. Kanteessa tarkoitettu Revon Sähkö Oy:n aikaisemmin omistama pylväskyllästämöalue oli vedenhankintakäyttöön soveltuvaa pohjavesialuetta, jolla pohjavesi oli Revon Sähkö Oy:n toimenpiteiden seurauksena pilaantunut. Revon Sähkö Oy oli velvollinen pohjaveden puhdistamiseen siitä huolimatta, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan kysymyksessä olevan alueen omisti nykyisin Oulun Läänin KTK Oy. Edellä olevan perusteella vesioikeus on antanut kanteen johdosta tältä osin seuraavat määräykset:
Revon Sähkö Oy:n oli selvitettävä pohjaveden pilaantumisalueen laajuus sekä suoritettava sellaiset alueen kunnostustoimenpiteet, että tapahtuneesta myrkkypäästöstä pohjavedelle ja muulle ympäristölle aiheutunut vaara poistui. Mainitut toimenpiteet oli suoritettava Oulun vesi- ja ympäristöpiirin hyväksymällä tavalla ja määräajassa. Lisäksi toimenpiteiden suorittamiseen oli saatava alueen nykyisen omistajan Oulun Läänin KTK Oy:n suostumus. Mikäli Revon Sähkö Oy ei päässyt toimenpiteiden suorittamisesta yksimielisyyteen vesi- ja ympäristöpiirin ja Oulun Läänin KTK Oy:n kanssa, oli Revon Sähkö Oy:n saatettava asia erikseen vesioikeuden ratkaistavaksi.
Vesiylioikeuden päätös 13.9.1988
Vesiylioikeus, jossa Vihannin Vesi Oy oli hakenut muutosta, on jättänyt asian vesioikeuden päätöksen varaan. Vihannin Vesi Oy velvoitettiin korvaamaan Revon Sähkö Oy:n oikeudenkäyntikulut vesiylioikeudessa 800 markalla.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 2.2.1989.
Vihannin Vesi Oy on uudistanut vahingonkorvausvaatimuksensa veden hankinnan lisäkustannuksista ja vaatinut korvausta Korkeimman oikeuden ratkaisun antopäivään mennessä erääntyneistä pohjavesitarkkailusta aiheutuneista vuotuisista kustannuksista, vuodelta 1986 5.400 markkaa ja seuraavilta vuosilta 6.000 markkaa vuodessa 16 prosentin vuotuisine korkoineen kunkin kalenterivuoden viimeisestä päivästä lukien. Lisäksi Vihannin Vesi Oy on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan vesiylioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.
Revon Sähkö Oy on antanut siltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.11.1989
Perustelut
Tuomiolauselma
Vesiylioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Riihelä, Roos ja Taipale
---
[SV]
På en fastighet där ett eletricitetsbolag hade impregnerat elstolpar under åren 1956-1968 hade det på 1980-talet konstaterats att arsen-, krom- och kopparhalterna i grundvattnet var höga. Till följd härav hade ett vattenförsörjningsbolag avbrutit planeringen och byggandet av en vattentäkt som låg ca 300 meter från fastigheten och flyttat vattentäkten längre bort.
Elektricitetsbolaget var inte skyldigt att ersätta flyttningskostnaderna eftersom flyttningen inte hade orsakats av att bolaget skulle ha handlat mot lagen om vattenrätten eller vattenlagen och inte heller av vållande från bolagets sida.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret