Supreme Court dismissed claim that employer failed to provide new termination procedure guidelines as required by law.
Finlandia (FI)
Sintesi Legislator
Generato dall'IAThe Supreme Court of Finland dismissed the employee's appeal against the lower court's decision to reject his claim for damages. The employee argued that the employer failed to provide new termination procedure guidelines within the required timeframe after dismissing him for economic reasons. The court held that the lower courts correctly found no evidence the employer failed to issue these guidelines, thus rejecting the procedural defect argument.
Regesto Legislator
Generato dall'IALaki työsopimuksen irtisanomismenettelystä 7 § 2 mom; 10 §: Työntekijän oikeus vaatia irtisanomista laittomaksi vaatii, että työnantaja on antanut menettelyohjeet, mutta epäonnistunut ilmoitus ei ole riittävä syy hylätä kanteen, jos ohjeita ei ole edellytetty uudelleen antamista.
Parole chiave
Generato dall'IADisposizioni normative citate
Generato dall'IADecisioni correlate
Generato dall'IATesto completo
Työnantaja oli taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin vedoten irtisanonut työntekijän työsopimuksen antaen samalla hänelle työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 7 §:ssä tarkoitetut menettelyohjeet. Työntekijä oli tämän jälkeen lain 10 §:ään vedoten ilmoittanut pitävänsä työsopimuksen irtisanomista lain vastaisena. Lain 7 §:n 2 momentin katsottiin edellyttävän työnantajalta uusien menettelyohjeiden antamista työntekijälle.
L työsopimuksen irtisanomismenettelystä 7 § 2 mom
L työsopimuksen irtisanomismenettelystä 10 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanteet Vaasan raastuvanoikeudessa
I kanne
Yhtiön ja B:n väite
Yhtiö ja B ovat kieltäytyneet vastaamasta kanteeseen, koska A ei ollut kahdessa viikossa siitä, kun hänet oli irtisanottu ja hänelle oli annettu työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain mukaiset ohjeet, ilmoittanut yhtiölle pitävänsä irtisanomista laittomana. Sen vuoksi yhtiö ja B ovat vaatineet, että näihin kohdistettua kannetta ei tutkita ja että A velvoitetaan korvaamaan näiden oikeudenkäyntikulut jutussa.
Raastuvanoikeuden päätös 3.2.1987
Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A ei ollut tehnyt ilmoitusta työnantajalle työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 10 §:ssä mainitussa kahdessa viikossa, eikä lakia ollut sovellettava myöskään sillä perusteella, että työntekijäliiton Vaasan alueen aluetoimitsija oli ottanut yhteyttä työnantajaan. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 1.800 markalla.
II kanne
A on yhtiölle ja B:lle 16.1.1987 tiedoksi toimittamassaan haasteessa lausunut työskennelleensä työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa yhtiöön ajan 1.6.1975-30.4.1986. Hänen työtehtäviinsä oli kuulunut erilaisten huolto- ja korjaustöiden suorittaminen sekä kiinteistön ja kaluston hoidosta huolehtiminen. Yhtiö oli irtisanonut A:n työsopimuksen 2.1.1986 perustellen irtisanomista tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. A:n työsuhde yhtiöön oli päättynyt 30.4.1986. A:n työsuhteen päättymisen jälkeen yhtiö oli ottanut palvelukseensa uusia työntekijöitä samoihin tai samanlaisiin tehtäviin tarjoamatta A:lle työtä asianmukaisella tavalla. Tämän johdosta A on vaatinut, että yhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies B velvoitetaan yhteisvastuullisesti työsopimuslain 42 a ja 51 §:n nojalla suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi kahdentoista kuukauden palkkaa vastaava määrä 57.900 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.1.1987 lukien.
Yhtiön ja B:n vastaus
Yhtiö ja B ovat vastustaneet kannetta katsoen, että yhtiöön 26.5. ja 2.6.1986 palkatut uudet työntekijät eivät olleet tehneet samanlaista työtä kuin A. Yhtiö ja B ovat vaatineet A:n velvoittamista korvaamaan näiden oikeudenkäyntikulut 4.500 markalla 16 prosentin korkoineen.
Raastuvanoikeuden päätös 24.3.1987
Raastuvanoikeus on lausunut jääneen näyttämättä, että yhtiö oli sen jälkeen, kun A oli irtisanottu taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla, kuuden kuukauden kuluessa irtisanomisesta palkannut työntekijöitä samanlaisiin työtehtäviin kuin A oli yhtiön palveluksessa tehnyt. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.500 markalla 16 prosentin korkoineen 24.3.1987 lukien.
Vaasan hovioikeuden päätös 17.12.1987
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSSA
Yhtiölle ja B:lle on myönnetty valituslupa 15.3.1988. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.
Yhtiö ja B ovat vaatineet hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä raastuvanoikeuden päätösten varaan ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.10.1989
Hovioikeuden päätöstä ei muuteta. Jutun uuden käsittelyn yhteydessä raastuvanoikeuden tulee antaa lausunto asianosaisten oikeudenkäyntikuluvaatimuksista myös sikäli kuin ne koskevat toimenpiteitä Korkeimmassa oikeudessa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nybergh, Leh- tonen, af Hällström ja Tulenheimo-Takki
---
[SV]
En arbetsgivare hade med åberopande av ekonomiska skäl och produktionsorsaker sagt upp arbetstagarens arbetsavtal och samtidigt tillställt honom anvisningar om förfarandet enligt 7 § lagen om förfarandet vid uppsägning av arbetsavtal. Arbetstagaren hade därefter med åberopande av 10 § i lagen meddelat att han ansåg uppsägningen vara lagstridig. Lagens 7 § 2 mom. ansågs förutsätta att arbetsgivaren gav nya anvisningar om förfarandet åt arbetstagaren.
L om förfarandet vid uppsägning av arbetsavtal 7 § 2 mom
L om förfarandet vid uppsägning av arbetsavtal 10 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret