Legislator Giurisprudenza & Legislazione
KKO:1989:114 Generato dall'IA

Supreme Court holds airport operator liable for passenger slip and fall due to slippery floor despite passenger's disability.

Numero d'incarto KKO:1989:114
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Accolto (Allowed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Supreme Court of Finland overturned lower court decisions dismissing a passenger's claim for damages after slipping on a slippery floor at Helsinki-Vantaa Airport. The court found the airport operator failed to maintain safe conditions, noting that the floor was dangerously slick and that the passenger's existing disability did not reduce the operator's duty of care. Consequently, the operator was ordered to pay substantial compensation for medical expenses, lost wages, and pain and suffering.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Oikeusneuvoston 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan: An airport operator must ensure safety for all users, including those with disabilities, and cannot avoid liability for injuries caused by a hazardous floor condition.

Parole chiave

Generato dall'IA
airport operator liability slip and fall injury duty of care standard disability accommodation maintenance of premises personal injury damages public safety obligation responsabilità per caso fortuito

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäinen virke
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Lentoaseman ylläpitäjä vastasi siitä, että lentoasema oli suunniteltu ja rakennettu turvalliseksi yleisölle ja että tilat hoidettiin siten, ettei turvallisuus vaarantunut. Tällöin oli otettava huomioon, että on ihmisiä, jotka sairauden, vamman, mielenlaatunsa tai muun syyn johdosta liikkuvat eri tavoin. Kun lentoaseman lattia liukkaudesta johtuen ei täyttänyt sanottuja vaatimuksia, lentoaseman ylläpitäjä velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvausta matkustajalle, joka liukastuessaan oli vammautunut.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Turun raastuvanoikeudessa

Ilmailuhallitus on kiistänyt kanteen perusteeltaan sekä matkakuluja ja päivärahaa lukuunottamatta myös määriltään ja vaatinut kanteen hylkäämistä ja A:n velvoittamista korvaamaan ilmailuhallituksen oikeudenkäyntikulut.

Raastuvanoikeuden päätös 14.1.1987

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 18.10.1985 ilmailuhallituksen ylläpitämän Helsinki-Vantaan lentoaseman niin sanotun kotimaanliikenteen sisääntuloaulan parkettilattialla liukastunut ja kaatunut seurauksin, että hänen vasemman jalkansa reisiluu oli murtunut.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus on katsonut, ettei ilmailuhallitus ollut vastuussa A:n kerrotusta kaatumisesta aiheutuneista vahingoista, minkä vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi ilmailuhallitukselle 1.000 markkaa.

Turun hovioikeuden tuomio 22.4.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa raastuvanoikeuden päätöstä pääasian osalta. Koska juttu oli ollut niin sekava ja epätietoinen, että A:lla oli ollut oikeudenkäyntiin perusteltua aihetta, hovioikeus on vapauttanut hänet maksamasta ilmailuhallitukselle tuomittuja oikeudenkäyntikuluja 1.000 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 2.11.1988. A on valituksessaan vaatinut hovioikeuden tuomion ja raastuvanoikeuden päätöksen kumoamista ja kanteensa hyväksymistä.

Ilmailuhallitus on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.10.1989

Perustelut

Saavuttuaan 18.10.1985 kotimaanlennolla Helsinki-Vantaan lentoasemalle A on kaatunut siirtyessään lentoaseman sisätiloissa ulkomaanlentojen lähtöselvitykseen. Lattia oli hiottua muovipuuta. Jutussa kuullut todistajat, muun muassa lentoasemalla työssä ollut henkilö, ovat pitäneet lattiaa tunnetusti liukkaana. Kaatumisia on selvitetty tapahtuneen muulloinkin ja muun muassa vuonna 1985 on ilmailuhallitukselle ilmoitettu 62 tapausta. Tapahtumahetkellä A:lla on ollut noin 3-3,5 senttimetrin korkuisilla koroilla varustetut nahkapohjaiset kävelykengät. Vasemman jalan reisiproteesin johdosta A on hieman ontunut.

Kaatumisen seurauksena A on saanut vasemman reisiluun kaulaosan pirstaleisen murtuman. Vamman johdosta hän oli sairaalahoidossa 18.10.-1.11.1985 ja työkyvyttömänä vuoden 1985 loppuun. A on 2.2.1986 annetun lääkärintodistuksen mukaan tuolloin vielä tukeutunut kyynärsauvaan ja ontunut huomattavasti.

Lentoasema on rakennettu yleisön käytettäväksi ja yleisön joukossa on ihmisiä, jotka sairauden, vamman, mielenlaatunsa tai muun syyn johdosta liikkuvat eri tavoin. Lentoaseman ylläpitäjänä ilmailuhallitus vastaa siitä, että tilat on suunniteltu ja rakennettu yleisölle turvallisiksi ja että ne hoidetaan siten, ettei turvallisuus vaarannu. Korkein oikeus katsoo, että lentoaseman lattia kysymyksessä olevassa tilaisuudessa on ollut niin liukas, ettei se ole täyttänyt edellä mainittuja vaatimuksia ja että A:n kaatuminen on johtunut tuosta liukkaudesta. Mikään ei viittaa siihen, että A omalla huolimattomuudellaan olisi myötävaikuttanut tapahtumaan, eikä hänen ontumisensa vähennä ilmailuhallituksen vastuuta. Ilmailuhallitus on näin ollen velvollinen korvaamaan A:lle aiheutuneen vahingon.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan A ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Koska ilmailuhallitus on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, sen on korvattava A:n oikeudenkäyntikulut täällä.

Tuomiolauselma

Pääasian osalta hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan.

Ilmailuhallitus velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi vamman hoidosta aiheutuneista matkakuluista 1.632, hoitomatkojen päivärahana 456, työansion menetyksestä sairausajalta 45.120 sekä kivusta ja särystä 15.000 markkaa eli yhteensä 62.208 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.9.1986 lukien.

Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeuden tuomion lopputulos jää voimaan. Ilmailuhallitus velvoitetaan korvaamaan A:n kulut Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antamisesta lukien.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Portin: Olen samaa mieltä kuin enemmistö muutoin paitsi pysyvästä viasta ja haitasta vaaditun korvauksen osalta. Asiassa esitetty selvitys on heikko, mutta 2.2.1986 annetusta lääkärintodistuksesta voi kuitenkin päätellä, että vammautuminen tulee pysyvästi entisestään vaikeuttamaan A:n liikkumista. Lähemmän selvityksen puuttuessa arvioin tuon vahingon määräksi 40.000 markkaa. Velvoitan ilmailuhallituksen suorittamaan A:lle pysyvästä viasta ja haitasta korvauksena 40.000 markkaa eli vahingonkorvausta yhteensä 102.208 markkaa tuomiolauselmasta ilmenevine korkoineen.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin (eri mieltä), Haarmann, Roos ja Taipale

---

[SV]

Upprätthållaren av en flygstation ansvarade för att flygstationen var planerad och byggd på ett för allmänheten betryggande sätt och att den sköttes så att säkerheten inte äventyrades. Därvid skulle beaktas att det finns människor som på grund av sjukdom, skada, lynne eller av annan orsak rör sig på ett avvikande sätt. Då flygstationens golv var så halt att det inte motsvarade dessa krav ålades flygstationens upprätthållare att erlägga skadestånd till en passagerare, som halkat och skadat sig.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret