Supreme Court allows appeal when lower court dismisses claim based on fact defendant did not argue. Appeal allowed because defendant did not argue the specific fact used to dismiss the claim.

Hovioikeus ei saanut riita-asiassa, jossa sovinto oli sallittu, hylätä kannetta sellaisen seikan perusteella, johon vastaaja ei ollut vedonnut.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Lavian kihlakunnanoikeudessa

Kihlakunnanoikeuden päätös 13.8.1987

Oy W. Rosenlew Ab:n vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus, jonne Turun hovioikeus oli 3.10.1986 antamallaan päätöksellä palauttanut jutun, on katsonut selvitetyksi, että Oy W. Rosenlew Ab:n palveluksessa olevat työntekijät olivat 8.3.1985 moottorikelkalla ajaneet kanteessa mainitulla Mäkisen tilalla olevan hevosaitauksen sähköpaimenlangan yli kohdalta, jossa todistajana kuullun X:n kertoman mukaan paimenlanka oli ollut lumen sisällä näkymättömissä. Noin 20 minuutin kuluttua X oli ajanut samaa uraa pitkin takaisin jälleen paimenlangan yli, jota hän ei ollut havainnut urassa. Kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen luotettavasti selvittämättä, että tämä moottorikelkalla lumen sisässä olleen paimenlangan yliajaminen oli aiheuttanut langan katkeamisen ajouran kohdalta, minkä vuoksi korvausvaatimus paimenlangan korjauksen osalta on hylätty perusteettomana.

Koska vammaa ei ollut havaittu ennen kuin hevonen oli Oy W. Rosenlew Ab:n moottorikelkan ajouraa pitkin joutunut ojaan, jossa jalka ilmeisesti oli vahingoittunut, ja kun ilman yhtiön moottorikelkalla tehtyä ajouraa hevonen ei olisi poistunut aitauksesta, oli selvä syy-yhteys hevosen vahingoittumisen ja yhtiön moottorikelkan tekemän ajouran välillä. Näin ollen yhtiö oli velvollinen korvaamaan Safir-Talli Oy:lle hevosen vahingoittumisesta syntyneen vahingon eli eläinlääkäripalkkiot 465 markkaa, kolme hevosen kuljetusta Tampereelle 504 markkaa, hevosen hoidosta maalis- heinäkuulta 1985 laskettuna 1.200 markan mukaan kuukaudelta 6.000 markkaa sekä hevosen arvon alentumisesta jalkavamman vuoksi kihlakunnanoikeuden arvion mukaan, huomioon ottaen oikeudelle esitetty selvitys hevosen aikaisemmasta menestymisestä kilpailuissa, 3.000 markkaa.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus, hyläten vaatimukset enemmälti, on velvoittanut Oy W. Rosenlew Ab:n suorittamaan A.lle, jolle Safir-Talli Oy oli 9.5.1985 tehdyllä siirtokirjalla siirtänyt oikeudenkäynnissä mahdollisesti tuomittavat korvaukset, edellä mainitut korvaukset yhteensä 9.969 markkaa 16 prosentin korkoineen 5.7.1987 lukien sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut aikaisemman alioikeuskäsittelyn osalta 5.000 markalla ja hovioikeuden palautuspäätöksen jälkeiset oikeudenkäyntikulut 7.000 markalla, viimeksi mainitun määrän 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 20.1.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja Oy W. Rosenlew Ab puolin ja toisin olivat saattaneet jutun, on paimenlangan katkeamisen osalta hyväksynyt kihlakunnanoikeuden perustelut.

Hevoselle aiheutuneiden vahinkojen osalta hovioikeus on lausunut, että A oli ajanut kannetta sillä perusteella, että Oy W. Rosenlew Ab:n työntekijät olivat moottorikelkalla katkaisseet paimenlangan, minkä seurauksena hevonen oli poistunut aitauksestaan ja loukkaantunut. Jutun käsittelyn aikana A oli perustellut vaatimuksia myös sillä, että yhtiön työntekijät olivat moottorikelkalla tehneet lumeen ajouran, jota pitkin langan painuttua lumeen hevonen oli kulkenut kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevin seurauksin. Tätä kanteen tueksi esitettyä uutta perustelua ei ollut pidettävä kiellettynä kanteen muuttamisena.

Kysymyksessä oleva aitaus oli ollut kiinnityksiltään ja ulkonäöltään heikkorakenteinen. Aidan paimenlanka oli ollut kiinnitettynä muun muassa pajupensaaseen ja lanka oli kiinnitysvälien keskikohdilta riippunut niin alhaalla, että se oli ollut paikoitellen lumen alla. Yhtiön työntekijöiltä ei ollut voitu kohtuudella edellyttää, että he olisivat langan perusteella pitäneet aitausta sillä hetkellä käytössä olevana laidunaitauksena, eikä ollut näytetty, että he olisivat muistakaan seikoista voineet niin päätellä. Yhtiön ei työntekijöidensä tuottamuksen näin ollen puuttuessa voitu katsoa olevan vastuussa hevoselle aiheutuneista vahingoista.

Näillä perusteilla hovioikeus on muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että A:n kanne on hylätty myös hevosen loukkaantumisesta vaadittua korvausta koskevalta osalta ja Oy W. Rosenlew Ab on vapautettu kaikesta korvausvelvollisuudesta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 12.4.1989. Valituksessaan hän on toistanut kanteensa muuten, mutta vaatinut vahingonkorvaukselle korkoa vasta 5.7.1987 lukien. Lisäksi hän on vaatinut hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa olleiden oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Rauma-Repola Oy on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.9.1989

Käsittelyratkaisu

Hovioikeus on perustanut ratkaisunsa siihen, että Oy W. Rosenlew Ab:n työntekijät eivät ole tienneet, että paikalla oli käytössä oleva laidunaitaus. Tähän seikkaan yhtiö ei ole vedonnut kiistäessään A:n korvausvaatimuksen hevosen loukkaantumisesta. Näin ollen hovioikeus ei olisi saanut perustaa ratkaisuaan tuohon seikkaan. Korkein oikeus poistaa sen vuoksi hovioikeuden perustelut hevosen loukkaantumisesta vaaditun vahingonkorvauksen osalta.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että paimenlanka olisi katkennut Oy W. Rosenlew Ab:n työntekijän menettelyn johdosta.

Yhtiön asentaja on tilan omistajan kanssa tehdyn käyttösopimuksen perusteella ajanut lumikelkalla muuntamolle kohdasta, jossa paimenlanka on noin viiden metrin pituudelta ollut lumen peitossa eikä ole estänyt hevosen kulkua laidunalueen ulkopuolelle. Asentajan ei ole näytetty tienneen, että lumikelkan ajoura saattoi lisätä hevosen alttiutta poistua sitä pitkin edellä mainituin tavoin avoimelta laidunalueelta. Asentajan ei näin ollen ole tarvinnut ryhtyä toimenpiteisiin tällaisen poistumisen estämiseksi eikä hän muutoinkaan ole tuottamuksesta aiheuttanut hevosen loukkaantumista ajamalla työssään lumikelkalla edellä mainitusta avoimesta kohdasta.

A häviää jutun Korkeimmassa oikeudessa. Asian laadun vuoksi Rauma-Repola Oy:n on itse kärsittävä vastauskulunsa Korkeimmassa oikeudessa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asianosaisten vaatimukset saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa hylätään.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Riihelä, Roos ja Taipale

---

[SV]

I ett tvistemål, i vilket förlikning var tillåten, fick hovrätten inte förkasta käromålet på grund av en omständighet, som svaranden inte hade åberopat.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret