Supreme Court dismisses guarantor's claim as debt matured in bankruptcy despite prior invalid demand.
Finlandia (FI)
Sintesi Legislator
Generato dall'IAThe Supreme Court reversed the lower court's dismissal of the bank's claim against a co-owner guarantor, ruling that the underlying debt matured when declared payable in bankruptcy proceedings. Although the bank had not formally demanded payment from the guarantor within one year of the bankruptcy ruling, the court held that the debt's legal maturity in bankruptcy triggered the guarantor's liability. Consequently, the guarantor was not exempted under the guarantee regulation, and the appeal was allowed only to correct the procedural ground for dismissal.
Regesto Legislator
Generato dall'IATakausasetuksen 4 §; When a debt declared payable in bankruptcy proceedings matures, a co-owner guarantor is not exempted from liability merely because the creditor failed to demand payment within one year of that declaration.
Parole chiave
Generato dall'IADisposizioni normative citate
Generato dall'IAGiurisprudenza citata
Generato dall'IADecisioni correlate
Generato dall'IATesto completo
Vrt.
KKO:1983-II-99
ja
KKO:1986-II-141
Velka oli erääntynyt velallisen maksettavaksi silloin, kun se oli konkurssituomiossa määrätty maksettavaksi konkurssipesän varoista. Kun velkaa ei ollut laillisesti haettu omavelkaiselta takaajalta vuoden kuluessa konkurssituomion julistamisesta, hän oli takausasetuksen 4 §:n nojalla vapautunut takauksestaan.
TakausA 4 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Porin raastuvanoikeuden päätös 11.3.1986
Raastuvanoikeus on Harjavallan Säästöpankin kanteesta katsonut selvitetyksi, että A oli 10.9.1981 päivätyllä takaussitoumuksella mennyt omavelkaiseen takaukseen Harjavallan Auto Oy:n velallisena nostaman 150.000 markan pankkilainan korkoineen ja viivästyskorkoineen maksamisesta pankille. Sanottu velka oli erääntynyt maksettavaksi sen johdosta, että pankki oli sitä 5.10.1985 A:lle tiedoksiannetulla haasteella vaatinut, minkä vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt A:n esittämän ennenaikaisuusväitteen.
Koska ei ollut voitu näyttää toteen pankin sitoutuneen vapauttamaan A:ta takausvastuusta, raastuvanoikeus on velvoittanut hänet heti kuitattua velkakirjaa vastaan maksamaan lainan jäännöspääoman 71.184 markkaa 64 penniä, korkoa 11,50 prosenttia tälle pääomalle 10.3.1985 lukien ja lisäkorkoa 3 prosenttia 10.9.1985 lukien täyden maksun tapahtumiseen. Vielä A on velvoitettu suorittamaan pankille sen oikeudenkäyntikulujen korvauksena 4.000 markkaa.
Turun hovioikeuden tuomio 29.5.1987
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A valittamalla oli saattanut jutun, on lausunut, että A oli 10.9.1981 päivätyllä takaussitoumuksella sitoutunut omavelkaiseen takaukseen pankin Harjavallan Auto Oy:lle 8.9.1981 allekirjoitetun velkakirjan perusteella antaman velan sekä sen koron ja viivästyskoron maksamisen vakuudeksi. Velkakirjan määräysten mukaan velan maksamattomalle pääomalle oli suoritettava viivästyskorkoa eräpäivästä maksupäivään, mikäli velkaa tai korkoa ei maksettu sovittuna eräpäivänä. Koron maksamispäiväksi oli määrätty kunkin maalis- ja syyskuun 10. päivä. Velkakirjan yleisten luottoehtojen 6 kohdan mukaan velkaa oli velallisen joutuessa konkurssiin pidettävä heti erääntyneenä, jos pankki niin vaati. Harjavallan Auto Oy oli joutunut konkurssiin 2.1.1984, ja pankki oli 15.5.1984 valvonut velkakirjan pääoman, koron ja viivästyskoron.
Takaajan maksuvelvollisuus edellytti takauksen kohteena olevan velan käymistä maksettavaksi. Velallisen konkurssi sen enempää kuin konkurssissa tapahtunut valvonta eivät eräännyttäneet päävelkaa. Edellä sanottujen velkakirjan ehtojen mukaan viivästyskoron valvomisen edellytyksenä ei ollut ollut päävelan maksettavaksi lankeaminen. Velan valvominen Harjavallan Auto Oy:n konkurssissa ei siten sisältänyt velkakirjan yleisten luottoehtojen 6 kohdassa edellytettyä eräännyttämisvaatimusta. Pankki ei ollut näyttänyt esittäneensä muutakaan sellaista vaatimusta, jonka perusteella kysymyksessä oleva velka olisi katsottava erääntyneeksi.
Näillä perusteilla hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen A:n osalta, hylännyt häneen kohdistetun kanteen ennenaikaisena ja vapauttanut A:n kaikesta tuomitusta maksuvelvollisuudesta. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla on hylätty pankin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 30.9.1987.
Valituksessaan pankki on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista, kanteensa hyväksymistä ja jutusta aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Päävelallisena olleen Harjavallan Auto Oy:n puheena olevan velan oli katsottava tulleen konkurssivalvonnalla irtisanotuksi niin, että sen jälkeen pankilla oli ollut oikeus hakea suoritusta myös omavelkaiselta takaajalta.
A on antanut pyydetyn vastauksen vaatien siinä muutoksenhakemuksen hylkäämistä ja vastauskulujensa korvaamista korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta lukien.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.9.1989
Perustelut
Valvonta Harjavallan Auto Oy:n konkurssissa ei osoita pankin tahtoneen käyttää hyväkseen velkakirjan yleisten luottoehtojen 6 kohdan mukaista erääntymisehtoa. Velka on kuitenkin Kokemäen kihlakunnanoikeuden 8.8.1984 julistamassa konkurssituomiossa määrätty maksettavaksi konkurssipesän varoista ja on silloin erääntynyt.
Pankin kanne A:ta vastaan on pantu vireille vasta 5.10.1985. Koska velkaa ei siten ole laillisesti haettu häneltä vuoden kuluessa päävelan erääntymisestä, A omavelkaisena takaajana on takausasetuksen 4 §:n nojalla vapautunut sitoumuksestaan.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta muutetaan vain siten, että A:han kohdistettu kanne hylätään vanhentuneena eikä ennenaikaisena.
Jutun näin päättyessä hylätään pankin oikeudenkäyntikuluvaatimus. Asian laadun vuoksi hylätään myös A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Nikkarinen, Leh- tonen, af Hällström ja Tulenheimo-Takki
---
[SV]
Jfr
KKO:1983-II-99
och
KKO:1986-II-141
En gäld hade för gäldenärens del förfallit då den i konkursdomen hade fastställts till betalning ur konkursboets tillgångar. Då gälden inte lagligen hade sökts hos en löftesman, som hade ingått proprieborgen, inom ett år efter konkursdomen, var han med stöd av 4 § förordningen angående närmare bestämmande af löftesmans ansvarsskyldighet fri från sin borgen.
BorgesF 4 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret