Supreme Court allows appeal against tax fraud accomplice conviction, ruling knowledge of hidden gift constitutes aiding tax evasion.

Pesän ilmoittaja A oli tehnyt veropetoksen salaamalla perunkirjoituksessa perittävältä saamansa lahjan. Perunkirjoituksen uskottu mies B oli tiennyt lahjasta, mutta hän ei siitä huolimatta ollut tehnyt siitä merkintää laatimaansa perukirjaan. B:n katsottiin syyllistyneen avunantoon veropetokseen.

RL 38 luku 11 §

PK 20 luku 6 § 3 mom

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Isojoen kihlakunnanoikeuden päätös 3.9.1986

Kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän ja asianomistajan Vaasan lääninveroviraston syytteestä katsonut selvitetyksi, että B oli 26.3.1986 Karijoella ollessaan 28.12.1985 kuolleen C:n jälkeen toimitetussa perunkirjoituksessa uskottuna miehenä, A:n jätettyä pesän ilmoittajana ja kuolinpesän osakkaana ilmoittamatta muun muassa C:ltä 9.12.1985 saamansa 45.729,65 markan suuruisen rahalahjan ja pidättäessä näin valtiolta perintöveroa 5.312 markkaa, tahallaan jättänyt lahjoituksen merkitsemättä laatimaansa perukirjaan, vaikka hän oli ollut siitä tietoinen. Toimellaan B oli edistänyt A:n veropetosta.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus, samalla kun A on tuomittu rangaistukseen veropetoksesta, on tuominnut B:n rikoslain 5 luvun 3 §:n 1 momentin ja 38 luvun 11 §:n 1 momentin nojalla avunannosta veropetokseen 25:een 123 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 3.075 markkaa. Kihlakunnanoikeus on lisäksi velvoittanut B:n yhteisvastuullisesti A:n kanssa suorittamaan lääninverovirastolle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 300 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.9.1986 lukien.

Vaasan hovioikeuden päätös 20.11.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen pysyväksi ja velvoittanut B:n korvaamaan lääninveroviraston vastauskulut 200 markalla 16 prosentin korkoineen 20.11.1987 lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B:lle on myönnetty valituslupa 10.2.1988. B on vaatinut syytteen hylkäämistä.

Virallinen syyttäjä ja lääninverovirasto ovat antaneet niiltä pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

B on 9.12.1985 eli kolme viikkoa ennen C:n kuolemaa samassa tilaisuudessa, jossa hän on todistanut laatimansa, C:n A:n hyväksi tekemän testamentin, järjestänyt C:n 45.729,65 markan talletuksen siirron A:n nimissä olleelle pankkitilille. Näistä varoista vain 10.000 markkaa on merkitty käteisvaroina B:n uskottuna miehenä laatimaan C:n perukirjaan.

B on siten tiennyt, että C on vähän ennen kuolemaansa vastikkeetta siirtänyt varoja A:lle mutta ei ole perunkirjoituksen uskottuna miehenä tehnyt tästä siirrosta mitään merkintää perukirjaan. Näin tehdessään B on tahallaan toimellaan edistänyt hovioikeuden lainvoimaisella päätöksellä A:n syyksi luettua veropetosta.

Lainkohdat

Perintöverolaki 25 § Perintökaari 20 luku 2 § 1 momentti ja 6 § 3 momentti Rikoslaki 38 luku 11 § 1 momentti ja 5 luku 3 § 1 momentti

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

B velvoitetaan suorittamaan lääninverovirastolle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen päätöksen antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Haarmann, Roos, Rintala ja Huopaniemi

---

[SV]

A hade uppgivit ett dödsbo och därvid gjort sig skyldig till skattebedrägeri genom att vid bouppteckningen hemlighålla en gåva som han hade fått av den avlidne. B, som hade varit god man vid bouppteckningen, hade känt till gåvan, men hade trots detta underlåtit att göra anteckning därom i den av honom upprättade bouppteckningen. B ansågs ha gjort sig skyldig till medhjälp till skattebedrägeri.

SL 38 kap 11 §

ÄB 20 kap 6 § 3 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret