Supreme Court dismisses claim for unjust enrichment after forced auction freed property from liens without the other half-owner's cost.

Vrt.

KKO:1944-II-152

A:n ostettua pakkohuutokaupasta B:n omistaman tilanpuoliskon koko tila oli pakkohuutokauppaa koskevien säännösten nojalla vapautunut sitä rasittavista kiinnityksistä. Tilan toisen puoliskon omistajan C:n tässä yhteydessä saaman edun ei katsottu syntyneen A:n kustannuksella, minkä vuoksi A:n C:tä vastaan ajama kanne perusteettoman edun palauttamisesta hylättiin.

Vrt.

KKO:1990:88

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Kanne Rovaniemen kihlakunnanoikeudessa

Rovaniemen piirin nimismies oli 12.3.1985 pitämällään pakkohuutokaupalla myynyt B:n omistaman puolet Metsolan tilasta kommandiittiyhtiön edellä mainitun osamaksusaatavan sekä kommandiittiyhtiön Yrittäjäinvakuutus-Fennialle siirtämien oikeudenkäyntikulujen suorittamiseksi. Pakkohuutokaupassa kommandiittiyhtiö oli tehnyt korkeimman hyväksytyn tarjouksen 323.500 markkaa. Pakkohuutokaupassa tilaa olivat jääneet rasittamaan Lapin lääninhallituksen 5.518,14 markan suuruiset metsänparannuslainat. Kommandiittiyhtiö oli huudon perusteella joutunut maksamaan erotuksen 317.981,86 markkaa sekä sille huutokauppaehtojen mukaista korkoa 1.539,89 markkaa.

Nimismies oli lain mukaan joutunut laskemaan alimpaan hyväksyttävään tarjoukseen tilaa rasittavat velkakiinnitykset kokonaan, vaikka C kaikkien velkojen toisena yhteisvastuullisena velallisena oli vastuussa puolesta kiinneveloista. C:n omistama toinen tilan puolisko oli vastuussa puolestaan kiinnitettyjen lainojen määrästä. Koko tilaa rasittaneet kiinnevelat olivat seuraavat:

- Maatilahallituksen kauppahintaa

76.718,75

- maatilahallituksen vesihuoltokustannuksia

926,85

- Lapin lääninhallituksen metsänparannuslainoja

18.616,00

- Pohjolan osuuspankin kiinnelainoja

119.668,51

___________

yhteensä mk 215.930,11

B:n kuolinpesän omaisuus oli 30.11.1984 luovutettu konkurssiin, joka oli rauennut varattomana. Ainoa mahdollisuus suorituksen saamiseksi edellä mainitulle kommandiittiyhtiön saamalle yksipuoliselle tuomiolle oli pakkohuutokauppa. Alimman hyväksyttävän kauppahinnan laskentatavan johdosta kommandiittiyhtiön oli ollut pakko tehdä niin korkea tarjous, että sen perusteella myös C:n puolisko veloista oli tullut maksetuksi, vaikka tästä puoliskosta olisi todellisuudessa ollut vastuussa C itse hänelle jääneellä tilan puoliskolla. Pakkohuutokaupassa kommandiittiyhtiö oli joutunut siis sellaiseen tosiasialliseen tilanteeseen, jossa se oli maksanut C:n velkoja puolet eli 107.965,05 markkaa.

Edellä olevan johdosta kommandiittiyhtiö on vaatinut, katsoen olevansa oikeutettu saamaan C:ltä korvauksen hänelle tulleesta edellä mainitun suuruisesta perusteettomasta edusta, että C velvoitetaan suorittamaan kommandiittiyhtiölle 107.965.05 markkaa 16 prosentin vuotuisine korkoineen pakkohuutokauppahinnan jakopäivästä 22.4.1985 alkaen sekä korvaamaan kommandiittiyhtiön oikeudenkäyntikulut.

Vastine kihlakunnanoikeudessa

Ennen pääasiaan vastaamistaan C on huomauttanut, ettei kommandiittiyhtiöllä ollut puhevaltaa edun palautuksen suhteen ja että kommandiittiyhtiöltä puuttui oikeussuojan tarve. Pääasian osalta C on kiistänyt kanteen ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomitsemispäivästä.

Kihlakunnanoikeuden päätös 22.11.1985

Kommandiittiyhtiön tehtyä pakkohuutokaupassa korkeimman tarjouksen ja maksaessa kauppahinnan oli kauppahintaa jaettaessa muun muassa suoritettu maatilahallituksen kauppahintasaatavat, lääninhallituksen metsänparannuslainat ja Pohjolan osuuspankin velkakirjasaatava. C oli tällöin velkojiinsa nähden vapautunut suorittamasta osuuttaan hänen ja B:n yhteisistä veloista.

Kommandiittiyhtiö oli ollut Metsolan tilan puolikkaan pakkohuutokaupassa tarjousta tehdessään tietoinen siitä, että alimpaan hyväksyttävään tarjoukseen oli sisältynyt kaikki Metsolan tilaan kiinnitetyt velat ja kommandiittiyhtiön hintatarjous oli määräytynyt sen mukaisesti, että puolet tilan kiinneveloista oli perittävissä takaisin tilan toisen puoliskon omistajalta. Tämän vuoksi ei kommandiittiyhtiön voitu katsoa maksaessaan pakkohuutokauppahinnan yhteydessä C:n osuuden veloista tehneen sitä lahjoitusmielessä.

C ei ollut näyttänyt, että kommandiittiyhtiön pakkohuutokaupassa saaman tilanosan käypä arvo olisi ollut niin korkea, ettei kommandiittiyhtiölle ollut aiheutunut tappiota sen maksaessa pakkohuutokauppahinnan yhteydessä C:n velat. C oli kommandiittiyhtiön maksaessa hänen velkansa perusteettomasti hyötynyt kommandiittiyhtiön kustannuksella. Koska muut tilaan kiinnitetyt velat oli maksettu niistä vastuussa olleen B:n omaisuuden myynnillä, ei C niiden maksun yhteydessä ollut saanut itselleen perusteetonta etua. C ei ollut kiistänyt esitettyä korkovaatimusta.

Edellä olevilla perusteilla kihlakunnanoikeus on velvoittanut C:n suorittamaan saamastaan perusteettomasta edusta kommandiittiyhtiölle 89.033,94 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.4.1985 lukien. Asianosaiset saivat itse kärsiä kulunsa asiassa.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 21.1.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi kommandiittiyhtiö ja C olivat saattaneet jutun, ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden oikeudenkäyntiväitteistä tekemää ratkaisua. Pääasian osalta hovioikeus on todennut, että kommandiittiyhtiö oli suorittanut kanteessa mainitut 323.500 markkaa kauppahintana pakkohuutokaupasta ostamastaan B:n jakamattomalle kuolinpesälle kuuluneesta puolesta Metsolan tilaa. Yhtiö ei siten ollut maksanut C:n velkoja tämän puolesta. C ei näin ollen ollut saanut perusteetonta etua yhtiön kustannuksella.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus, kumoten kihlakunnanoikeuden pääasiassa antaman päätöksen todistajanpalkkioita koskevia lausumia lukuunottamatta, on hylännyt kanteen ja vapauttanut C:n suorittamasta yhtiölle perusteettoman edun palautusta. Jutusta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut jätettiin asianosaisten omaksi vahingoksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 2.6.1987. Valituksessaan kommandiittiyhtiö on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä. C on antanut pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Pakkohuutokauppaa koskevien säännösten nojalla C:n omistama osa tilasta on pakkohuutokaupassa vapautunut kiinnitysvastuista. C:n tässä yhteydessä saama etu ei kuitenkaan hovioikeuden päätöksen perusteluissa todetuista syistä ole syntynyt kommandiittiyhtiön kustannuksella.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Kommandiittiyhtiö velvoitetaan suorittamaan C:lle korvaukseksi hänellä täällä olleista kuluista 1.200 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Takala, Nybergh, Lehtonen ja Paasikoski

---

[SV]

Jfr KKO:1944-II-152

Sedan A på en exekutiv auktion hade köpt den av B ägda hälften av en lägenhet, hade hela lägenheten enligt de om exekutiv auktion gällande stadgandena befriats från de inteckningar som graverade den. Den fördel som C, ägaren av den andra hälften, hade erhållit i detta sammanhang ansågs inte ha uppkommit på A:s bekostnad, varför A:s talan mot C om återbäring av obehörig vinst förkastades.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret