Supreme Court dismisses appeal regarding car loan interest not deducted from marital property division. Interest accrued between separation and division is not deductible under property law. Court upholds lower court's decision to reject the claim. Interest accrued between separation and division is not deductible under property law. Court upholds lower court's decision to reject the claim.

Ään.

Puoliso oli suorittanut ositettavaan omaisuuteen kuuluneen autonsa hankkimista varten ottamastaan velasta korkoa asumuseron ja osituksen toimittamisen väliseltä ajalta. Autosta ei ollut ollut tuona aikana tuloa. Korkoa ei otettu huomioon osituksessa.

AL 99 § 1 mom (L 23.9.1948)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanteet Vaasan raastuvanoikeudessa

B puolestaan on A:ta vastaan ajamassaan kanteessa lausunut muun muassa, että pesänjakaja oli arvioinut hänen ja A:n B:n isän omistamalle maalle suullisen luvan perusteella rakennettujen huvilarakennuksen, saunan ja liiterin arvoksi yhteensä 100.000 markkaa, vaikka huomioon ottaen että maanomistaja oli vaatinut rakennusten poistamista, niiden arvo oli vain 15.152 markkaa, sekä että B oli maksanut osituksessa hänen varoikseen luetun auton ostamista varten ottamastaan 65.000 markan lainasta korkoa 15.6.1984 ja 4.4.1985 väliseltä ajalta 6.487,15 markkaa, joita ei ollut otettu huomioon osituksessa. Näillä perusteilla B on vaatinut osituksen oikaisemista.

Raastuvanoikeuden päätös 20.1.1986

Raastuvanoikeus, jossa B ja A ovat vastustaneet toistensa kanteita ja vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, on, kuultuaan myös pesänjakajaa, katsonut asuinirtaimiston ja postimerkkikokoelman osalta, koska A ja B olivat 9.7.1984 sopineet asuinirtaimiston jaosta ja sitoutuneet olemaan jakoa moittimatta, ettei ollut syytä muuttaa ositusta näiltä osilta. Edelleen raastuvanoikeus on katsonut, että A:n ja B:n omistamien huvilarakennusten ja huvilairtaimiston arvo oli yhteensä 100.000 markkaa, eikä ole muuttanut osituspäätöstä näiltäkään kohdin. Sen sijaan raastuvanoikeus on katsonut, että edellä mainittu B:n maksama autolainan korko oli otettava osituksessa huomioon, ja sen vuoksi alentanut B:n A:lle suoritettavan tasingon 60.371,53 markaksi. Sen ohessa raastuvanoikeus on määrännyt, että A ja B saivat pitää jutusta aiheutuneet kulunsa vahinkonaan.

Vaasan hovioikeuden tuomio 21.8.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, on lausunut, ettei A ollut näyttänyt, että B:n postimerkkikokoelman arvo olisi ollut tavanomaisen harrastelijakokoelman arvoa suurempi. Näin ollen kokoelman oli katsottava kuuluneen koti-irtaimistoon, jonka jakamisesta A ja B olivat sopineet raastuvanoikeuden päätöksessä mainitulla sopimuksella.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan B oli suorittanut raastuvanoikeuden päätöksessä mainitun 6.487,15 markan koron sen jälkeen, kun osapuolet oli tuomittu osituksen perusteena olevaan asumuseroon, mutta kuitenkin ennen osituksen toimittamista. Korko oli syntynyt velasta, josta B oli yksin vastuussa. Koska B kuitenkin oli ottanut velan henkilöauton hankkimista varten ja kun A:lla oli ollut tähän autoon avio-oikeus, hovioikeus on katsonut, että korko oli raastuvanoikeuden päätöksessä mainituin tavoin otettava huomioon osituksessa.

Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi sekä määrännyt, että jutun näin käyden asianosaiset saivat kärsiä oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 25.11.1987. A on valituksessaan toistanut esittämänsä vaatimukset ja pyytänyt asian palauttamista pesänjakajalle uutta ositustoimitusta varten. B on antanut pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksessä oleva B:n autolainan korko kohdistuu asumuserotuomion ja osituksen väliseen aikaan. Tuona aikana autosta ei ole ollut osituksessa huomioon otettavaa tuloa. B:n ositettavien varojen vähennykseksi ei avioliittolain 99 §:n 1 momentin mukaan, sellaisena kuin se oli 23.9.1948 annetussa laissa, siten ole luettava sanottua korkoa. Muulta osalta A ei ole esittänyt syytä hovioikeuden tuomion muuttamiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että B:n kanne hylätään autolainan korkoa koskevalta osalta, joten pesänjakajan toimittama ositus jää siis pysyväksi. Jutun näin päättyessä asianosaisten on itse vastattava täällä olleista kuluistaan.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Ailio: Katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota. Velvoitan A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1.200 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio (eri mieltä), Jalanko, Ådahl, Mörä ja Paasikoski

---

[SV]

Omröstn.

En make hade för inköp av sin bil, som hörde till den avvittring underkastade egendomen, tagit ett lån och betalat ränta på lånet för tiden mellan hemskillnaden och avvittringen. Bilen hade inte gett någon avkastning under denna tid. Räntan beaktades inte vid avvittringen.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret