Legislator Giurisprudenza & Legislazione
HD:1988:56 Generato dall'IA

Supreme Court dismisses unreasoned objection to secured claims in bankruptcy proceedings.

Numero d'incarto HD:1988:56
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Respinto (Dismissed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Supreme Court dismissed the Pensions Fund's objection to a secured creditor's claim in a bankruptcy case because the objection lacked substantive legal or factual grounds. The lower courts had conflicting rulings on whether the objection required a stated basis, leading to the creditor's claim being partially restored. The Court held that without a reasoned objection, the objection is invalid, and the creditor is entitled to priority payment from the bankruptcy estate.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Section 97 of the Bankruptcy Act; An objection to a secured claim in bankruptcy proceedings must be substantiated with specific legal or factual grounds; otherwise, the objection is invalid and the claim stands.

Parole chiave

Generato dall'IA
bankruptcy proceedings secured claims unreasoned objection priority payment bankruptcy estate objection grounds creditor rights assunzione di prove a titolo cautelare

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Section 97 of the Bankruptcy Act
Section 18 of the Priority Act

Giurisprudenza citata

Generato dall'IA
KKO:1930-II-217
Jfr KKO:1930-II-217 och KKO:1930-II-450
KKO:1930-II-450
Jfr KKO:1930-II-217 och KKO:1930-II-450
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Vrt.

KKO:1930-II-217

ja

KKO:1930-II-450

Koska konkurssissa valvottuja vekselisaatavia vastaan tehtyä muistutusta ei ollut perusteltu, muistutus hylättiin.

KS 97 §

ASIAN KÄSITTELY JA ALEMPIEN OIKEUKSIEN RATKAISUT

A.-B. Transatlantiska Hudimporten on Loimaan Nahka Oy:n 28.8.1986 Loimaan kihlakunnanoikeudessa alkaneessa konkurssissa määrättynä paikalletulopäivänä 7.1.1987 valvonut 25.7.1986 erääntyneen vekselin perusteella 254.896 Ruotsin kruunua, 11.8.1986 erääntyneen vekselin perusteella 203.269 Suomen markkaa, 6.10.1986 erääntyneen vekselin perusteella 23.946,39 Englannin puntaa, 20.10.1986 erääntyneen vekselin perusteella 254.750 Ruotsin kruunua ja 27.10.1986 erääntyneen vekselin perusteella 277.218 Ruotsin kruunua.

Eläketurvakeskus on esiinhuudossa 4.2.1987 riitauttanut A.-B. Transatlantiska Hudimportenin valvonnan kokonaisuudessaan pidättäen samalla itselleen oikeuden näyttää riitautuksensa toteen.

Loimaan kihlakunnanoikeuden konkurssituomio 1.4.1987

Kihlakunnanoikeus on konkurssituomiossaan, koska A.-B. Transatlantiska Hudimportenin saatava oli kokonaisuudessaan sen johdosta, mitä Eläketurvakeskus oli sitä vastaan muistuttanut, käynyt riitaiseksi eikä yhtiö ollut pidättänyt valvontakirjassaan oikeutta näyttää saamistaan toteen eri oikeudenkäynnissä, konkurssisäännön 96 ja 97 §:n nojalla hylännyt A.-B. Transatlantiska Hudimportenin valvonnan.

Turun hovioikeuden tuomio 17.7.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A.-B. Transatlantiska Hudimporten oli saattanut jutun, on todennut jutun tosiseikastosta, että A.-B. Transatlantiska Hudimporten oli ilmoittanut valvontansa perustuvan Loimaan Nahka Oy:n hyväksymiin vekseleihin ja liittänyt valvontakirjaansa jäljennökset kyseisistä vekseleistä. Eläketurvakeskus ei ollut riitautuskirjelmässään ilmoittanut riitautuksensa perustetta eikä se ollut hovioikeudessakaan lausunut, millä perusteella se katsoi A.-B. Transatlantiska Hudimportenin valvomat saatavat perusteettomiksi.

Konkurssimenettelyssä asianosaisten mahdollisuus esittää selvitystä on rajoitettu. Edellä mainitun epäselvyyden poistamiseksi tarkoitettu selvitys on siten esitettävissä vain erillisessä vahvistusoikeudenkäynnissä. Konkurssituomiossa on ratkaistava, kuka asianosaisista osoitetaan panemaan vireille vahvistusoikeudenkäynti. Kun konkurssisaamista vahvistettaessa on noudatettava samoja todistustaakkaa koskevia sääntöjä kuin riita-asiain oikeudenkäynnissä, vahvistusoikeudenkäynnin nostajaa koskevaa kysymystä ei voida ratkaista, ellei muistutuksen tehnyt velkoja ole muistutuksen yhteydessä ilmoittanut, millä oikeudellisella tai tosiasiallisella perusteella valvottu konkurssisaaminen riitautetaan eli kiistetään.

Oikeudenkäyntimenettelyssä on vaatimukset ja väitteet niin yksilöitävä ja perusteltava, että oikeus asian ratkaistessaan tietää missä suhteessa oikeudenkäynnissä esiintyneet tosiasialliset ja oikeudelliset kysymykset ovat riidattomia ja missä suhteessa ne ovat asianosaisten lausumien johdosta tulleet riitaisiksi.

Hovioikeus on edellä lausutun nojalla tullut siihen johtopäätökseen, että kun Eläketurvakeskus ei ollut riitauttaessaan A.-B. Transatlantiska Hudimportenin valvonnan ilmoittanut riitauttamisen tosiasiallista tai oikeudellista perustetta, kihlakunnanoikeuden ei olisi pitänyt ottaa muistutusta tutkittavakseen.

Edellä kerrotuilla perusteilla hovioikeus on poistanut kihlakunnanoikeuden Eläketurvakeskuksen A.-B. Transatlantiska Hudimportenin valvontaa vastaan tekemästä muistutuksesta antaman lausunnon ja jättänyt muistutuksen tutkimatta. Kun nyt kyseessä olevaa valvontaa ei siten ollut tehokkaasti vastustettu, hovioikeus on vahvistanut A.-B. Transatlantiska Hudimportenille maksettavaksi etuoikeusasetuksen 18 §:n mukaisella etuoikeudella Loimaan Nahka Oy:n konkurssipesän varoista vekselisaatavia 203.269 Suomen markkaa, 786.864 Ruotsin kruunua ja, kun valvotusta 23.946,39 Englannin punnan suuruisesta saatavasta vähennettiin valvontakirjelmässä vähennettäviksi ilmoitetut 4.004,94 Englannin puntaa, 19.941 ja 45/100 Englannin puntaa tai vastaavat määrät Suomen markkoja maksupäivän kurssin mukaan.

Koska kihlakunnanoikeus ja hovioikeus olivat eri tavoin arvostelleet riitakysymystä, A.-B. Transatlantiska Hudimportenin oli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:stä ilmenevän periaatteen mukaan kärsittävä oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa omana vahinkonaan. Kun kihlakunnanoikeuden päätöstä oli muutettu, Eläketurvakeskuksen vaatimus saada korvausta kuluistaan hovioikeudessa on hylätty.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Eläketurvakeskukselle on myönnetty valituslupa 5.11.1987. A.-B. Transatlantiska Hudimporten on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

Eläketurvakeskus on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä kihlakunnanoikeuden tuomion varaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

A.-B. Transatlantiska Hudimportenin valvonta on perustunut konkurssivelallisen hyväksymiin vekseleihin, joiden jäljennökset on liitetty valvontakirjelmään. Koska Eläketurvakeskus ei ole esittänyt perusteluja riitautukselleen, niin tällä perusteella ja muutoin hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Eläketurvakeskuksen valvontaa vastaan tekemä muistutus, hovioikeuden tuomiota muuttaen, hylätään ja A.-B. Transatlantiska Hudimportenille vahvistetaan maksettavaksi etuoikeusasetuksen 18 §:n mukaisella etuoikeudella Loimaan Nahka Oy:n konkurssipesän varoista hovioikeuden tuomiossa mainitut määrät. Eläketurvakeskus velvoitetaan korvaamaan A.-B. Transatlantiska Hudimportenin kulut Korkeimmassa oikeudessa 1.200 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Ådahl, Hiltunen, af Hällström ja Haarmann

---

[SV]

Jfr KKO:1930-II-217 och KKO:1930-II-450

Då en mot i konkurs bevakade växelfordringar framställd anmärkning inte hade motiverats förkastades anmärkningen.

KS 97 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret