Supreme Court dismissed father's claim for child support arrears where child could self-support during summer employment.

Avioerotuomiossa A oli velvoitettu maksamaan lastaan B:tä varten elatusapua kunnes lapsi täytti 20 vuotta tai sitä ennen kykeni elättämään itsensä. A vaati B:n velvoittamista palauttamaan A:lta määrätyltä ajalta ennen kanteen vireilletuloa ulosmitatut elatusavut sillä perusteella, että B oli tuona aikana kyennyt elättämään itsensä.

Ään.

Palauttamisvaatimus hylättiin lapsen elatuksesta annetun lain 12 §:n 1 momentin nojalla.

ElatusL 12 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Halikon kihlakunnanoikeudessa

Kihlakunnanoikeuden päätös 26.2.1986

Kihlakunnanoikeus on tutkinut jutun siltä osin, kuin A oli vaatinut sen vahvistamista, että velvollisuus elatusavun suorittamiseen oli lakannut, koska B oli jo 1.6.1985 lukien kyennyt elättämään itsensä. B oli lausunut, että kesän 1985 työ oli tarkoitettu tilapäiseksi kesätyöksi ja että vasta syyskuussa oli selvinnyt, ettei hän tulisi jatkamaan opiskelujaan vaan jäisi työelämään, jolloin elatusapumaksujakaan ei lokakuun alusta lukien enää ollut peritty. B:n lausuma oli uskottava ja yhdenmukainen sen käytännön kanssa, ettei kesäansioiden ollut katsottu lakkauttavan oikeutta elatusapuun.

Se, minä nimenomaisena ajankohtana elatusavun saaja tilapäisesti kykenee elättämään itsensä ja jolta ajalta elatusapuja ei peritä, ratkaistaan ulosottomenettelyssä. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt vahvistamista koskevan vaatimuksen.

Mitä tuli kanteeseen siltä osin kuin siinä oli vaadittu aikaisemmin vahvistetun elatusvelvollisuuden poistamista 1.6.1985 lukien kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että elatusapua vahvistettaessa huomioon otettavissa olosuhteissa olisi tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista olisi mainitusta päivästä syyskuun loppuun kuluneena ajanjaksona sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Sen vuoksi kanne on tältäkin osin hylätty.

Ennen kanteen vireille panoa suoritettujen elatusapujen palauttamista koskevan vaatimuksen kihlakunnanoikeus on hylännyt lakiin perustumattomana ja ulosottokuluja koskevan vaatimuksen toteennäyttämättömänä.

Turun hovioikeuden tuomio 7.11.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun uudistaen kihlakunnanoikeudessa tekemänsä vaatimukset ja vaatien B:n velvoittamista korvaamaan hänen kulunsa hovioikeudessa korkoineen, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 30.1.1987. B on vastannut valitukseen. Valituksessaan A on uudistanut aikaisemmin tekemänsä vaatimukset sekä vaatinut B:n velvoittamista korvaamaan hänen kulunsa Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

A on avioerotuomiolla velvoitettu maksamaan lastaan B:tä varten elatusapua kunnes lapsi täyttää 20 vuotta tai sitä ennen kykenee elättämään itsensä. Kanteessaan A on katsonut, että B on kyennyt elättämään itsensä 1.6.1985 alkaen, ja vaatinut toisaalta sen vahvistamista, että hänen elatusvelvollisuutensa on sen johdosta lakannut, ja toisaalta häneltä ajalta 1.6.-30.9.1985 ulosmitattujen elatusapujen palauttamista ja ulosottomaksujen korvaamista.

Mitä tulee A:n vahvistuskanteeseen 30.9.1985 jälkeiseltä ajalta, jolta elatusmaksuja ei ole peritty, mutta jolta ne aikaisemman tuomion perusteella ovat perittävissä kunnes lapsi kykeni elättämään itsensä, niin B on myöntänyt 1.10.1985 lukien kyenneensä elättämään itsensä. Tämän vuoksi Korkein oikeus vahvistaa, että A ei enää 1.10.1985 lähtien ole ollut velvollinen suorittamaan elatusapua B:lle.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan A ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Koska Korkein oikeus on muuttanut hovioikeuden tuomiota A:n eduksi ainoastaan siltä osin kuin on kysymys elatusvelvollisuudesta 1.10.1985 jälkeen, A saa asian laadun vuoksi pitää hänelle täällä aiheutuneet kulut vahinkonaan.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Takala: A on avioerotuomiolla velvoitettu maksamaan lastaan B:tä varten elatusapua kunnes lapsi täyttää 20 vuotta tai sitä ennen kykenee elättämään itsensä. Kanteessaan A on vaatinut häneltä 1.6.-30.9.1985 väliseltä ajalta ulosottoteitse perittyjen elatusapujen palauttamista ja perinnästä aiheutuneiden ulosottomaksujen korvaamista. Vaatimuksensa hän on perustanut siihen, että B on mentyään työhön 1.6.1985 kyennyt siitä alkaen elättämään itsensä. A on vaatinut myös vahvistettavaksi, että hänen velvollisuutensa suorittaa elatusapua B:lle on lakannut 1.6.1985.

B on kiistänyt, että hän olisi velvollinen kanteessa vaadittuun suoritukseen, koska hänen työsuhteensa kesäaikana on ollut tilapäinen. Sitä vastoin hän on myöntänyt, että työsuhteen jatkuttua edelleen hän on 1.10.1985 alkaen kyennyt elättämään itsensä.

B:n 1.6.1985 alkanut työsuhde ei ole ollut vakinainen vaan sen on alunperin tarkoitettu jatkuvan vain niin sanotun kesäajan. Kysymyksen ollessa tällaisesta työsuhteesta ei voida pitää itsestään selvänä, että nuori aloitteleva työntekijä välittömästi työhön mentyään kykenee elättämään itsensä. Kun jutussa ei ole näytetty, että B kuitenkin olisi jo kanteessa mainittuna aikana kyennyt kokonaan itse vastaamaan elatuksestaan, jätän asian hovioikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala (eri mieltä), Hiltunen, Haarmann, Roos ja Tulenheimo-Takki

---

[SV]

A hade i en äktenskapsskillnadsdom ålagts att betala underhåll för sitt barn B tills hon fyllde 20 år eller därförinnan själv kunde försörja sig. A yrkade att B skulle förpliktas att återbära underhållsbidrag, som hade utmätts av A och som hänförde sig till viss tid före talans anhängiggörande, på den grund att B under den ifrågavarande tiden hade förmått försörja sig.

Omröstn.

Återbäringsyrkandet förkastades med stöd av 12 § 1 mom. lagen om underhåll för barn.

L om underhåll för barn 12 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret